1. heinäkuuta 2016

Marja Leena Virtanen: Verho
















Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 311 s.

Uhmakaan ei auta, kun isoisän varjo kasvaa liian suureksi.

O
la on asunut isoisän, Aini-mummin ja Kristiinan kanssa isoisän talossa nelivuotiaasta saakka – siitä saakka kun hänen vanhempansa kuolivat. Isoisä on kiivas johtajaopettaja. Isoisää on toteltava, muuten joutuu verstaaseen isoisän nikkaroimien vauvansänkyjen keskelle vuolemaan kynään tasaista terää. Isoisästä kuiskitaan kaikenlaista, vanhoja ja uudempiakin asioita. Aini-mummia puheet ahdistavat, mutta Kristiina kapinoi, villitsee Olankin kasvattamaan pitkää tukkaa. Kristiina painostaa Olaa muistamaan, mutta Ola ei tahdo, ei halua nähdä edes vanhempiensa valokuvia, ei ajatella rappukäytävän kivisiä askelmia eikä samettiverhon kosketusta.

Verhon tapahtumat sijoittuvat jokivarren kaupunkiin muutaman vuosikymmenen taakse. Marja Leena Virtanen kuljettaa herkän pojan kehitystarinaa kuin jännityskertomusta, rakentaa latausta ristiriitaisen isoisän ja murrosikään varttuvan Olan välille ja paljastaa vähä vähältä tragedian, jonka seurauksia on eletty vuodesta toiseen.

Oma arvioni: Verho on hieno romaani ihmisistä, ihmissuhteista ja perheestä. Kerronta on varsin sujuvaa ja hienovaraista. Jos et ole vielä kurkistanut verhon taakse, tee se nyt.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!