30. elokuuta 2016

Jonas Jonasson: Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä
















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Mördar-Anders och hans vänner
Suomentanut: Laura Beck
Sivumäärä: 325 s.

V
irkaheitto pappi Johanna Kjellander ja alipalkattu vastaanottovirkailija Per Persson kohtaavat sattumalta puiston penkillä. Kukapa olisi voinut aavistaa, että kohtaamisesta tulisi hedelmällisen liikesuhteen ja vähän muunkinlaisen suhteen alku, etenkin kun pappi ensi töikseen yrittää huijata vastaanottovirkailijaa. Mutta huijari tunnistaa toisen samanlaisen. Hyvät liikeideat alkavat kuin itsestään kehkeytyä kumppanusten kesken, ja ihan ensimmäiseksi he hyödyntävät Murhaaja-Andersina tunnetun, juuri vankilasta vapautuneen ammattilaisen ydinosaamisaluetta.

Ruotsalaisen Jonas Jonassonin maailmassa tehdään pilaa pikkusieluisuudesta, tekopyhyydestä ja kaikista muistakin ilmiöistä jotka sen ansaitsevat. Vapauttava nauru tekee hyvää ja parantaa, samalla kun se saa pohtimaan ilmiöitä joille nauramme.

Oma arvioni: Jonas Jonasson osaa kertoa viihdyttäviä tarinoita, jotka antavat lukijalleen luvan myös nauraa. Mutta, toisaalta kirja sai ainakin minut miettimään sitäkin, mille kaikelle on soveliasta nauraa. Kirjan paras hahmo oli mielestäni urallaan epäonnistunut pappi Johanna. Hyvä kirja Ruotsin Paasilinnaksi tituleeratulta mieheltä. Tätä Jonassonin kolmatta suomennettua kirjaa voin suositella sellaisille lukijoille, joita irvailu ei haittaa.




28. elokuuta 2016

Veera Vaahtera: Sattumalta sinun
















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 250 s.


K
olmikymppinen Karoliina on koko elämänsä ollut huolissaan jostain. Nyt hänellä on kuitenkin yksi murhe vähemmän: eläkevirkahaaveen toteutuminen on lähempänä kuin koskaan, sillä Karoliina on saanut työpaikan yliopistolta.

Mutta sitä mukaan kuin projektityö filosofian laitoksella etenevät, stressinaiheet ennemmin lisääntyvät kuin vähenevät. Mitä tehdä kun laitoksen esimies on kiinnostuneempi huonekasveista kuin oppiaineensa tuottavuudesta ja opettajat pelaavat shakkia tietokonetta vastaan sen sijaan että antaisivat ohjausta opiskelijoille?

Entä miten suhtautua entiseen poikaystävään, joka alkaa notkua yliopiston ruokalassa ja käyttäytyy yhtäkkiä niin kuin eroa ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Auttaako murehtiminen vai pitäisikö vain luottaa siihen, että kaikki järjestyy? Niin tuntuu tekevän siviilipalvelusmies Matias, jonka raivostuttavan rennossa olemuksessa on jotain turhankin kiehtovaa.

Oma arvioni: Veera Vaahteran kolmas romaani on hauskan kepeä kuvaus ihmissuhteiden oikullisuudesta ja työelämän koukeroista yliopistomaailmassa. Se on myös tarina siitä, mitä tapahtuu, jos uskaltautuu antautua sattuman vietäväksi.

Hyvä kirja helppoa luettavaa etsiville.


27. elokuuta 2016

Liane Moriarty: Nainen joka unohti
















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: What Alice Forgot
Suomentanut: Helene Bützow
Sivumäärä: 497 s.

Voiko kymmenen vuoden menettämisestä seurata mitään hyvää?

N
eljääkymmentä lähestyvä Alice saa hikisissä aerobic-treeneissä tällin päähänsä ja menettää muistinsa. Hän on nyt kolmen ventovieraan lapsen äiti ja eroamassa rakkaasta Nickistään. Sisko ei juuri puhu hänelle ja entiset ystävät välttelevät. Peili näyttää lisänneen hänelle 10 vuotta ikää, mutta karisuttaneen kiloja.

Ja kuka peijakas on tuo raamikas komistus, joka tulee Alicen kotiin johonkin sessioon? Mihin ihme sessioon! Entä kuka on Gina, jonka nimi lipsahtaa vähän jokaisen huulilta, mutta josta heti vaietaan?

Oma arvioni: Viihdyttävä kirja, jossa ei kaihdeta vaikeitakaan aiheita, kuten muistiongelmia ja lapsettomuutta. Kirja saa lukijan sekä hymyilemään että vakavoitumaan. Vaikka muistin menettämiseen suhtaudutaan kirjassa huomattavasti kevyemmin kuin esimerkiksi Lisa Genovan erinomaisessa Edelleen Alice -teoksessa, saa tämänkin kirjan päähenkilön kohtalo väkisinkin miettimään sitä, kuinka hieno ja herkkä asia muisti meille ihmisille on. Vaikka välillä olisi kenties hyvä asia unohtaa joitakin asioita, olisi todella pelottavaa kadottaa näin keski-ikäisenä yhtäkkiä kymmenen vuotta elämästään vaikkapa sitten vain väliaikaisesti. Arki olisi silloin varmasti monin verroin hankalampaa kuin nyt.

Kirja on hyvä valinta ajatuksia herättävän viihdekirjallisuuden ystäville.

24. elokuuta 2016

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon
















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: God Help the Child
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Sivumäärä: 180 s.

N
obelistin niukka, terävä ja paljastava romaani äidin ja tyttären suhteesta, polttavasta rakkaudesta, lapsuuskokemusten merkityksestä ja syyllisyyden taakasta.

Oma arvioni: Nobelistin uusin romaani on painava puheenvuoro hyvän lapsuuden puolesta. Kirjan keskeisenä sanomana onkin se, että jokaisella lapsella – ihonväriin ja muihin ominaisuuksiin katsomatta – tulisi olla oikeus kasvaa turvassa ja olla juuri sellaisia kuin he ovat. Kaunista puhetta, mutta edelleen kaukana todellisuudesta – valitettavasti. Luoja lasta auttakoon kertoo koruttomasti, kuinka laaja-alaiset vaikutukset lapsuuden vaikeilla kokemuksilla on. Mutta niin kauan kun on elämää, on myös toivoa, vai onko…

Kirja viehätti erityisesti tiiviydellään. Ollakseen suuri tarinan ei tarvitse jatkua satoja sivuja. Suosittelen tätä hienoa moniäänistä teosta kaikille vetävän kerronnan ystäville.




Karl Ove Knausgård: Taisteluni – Kuudes kirja
















Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2016
Norjankielinen alkuteos: Min kamp. Sjette bok
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivumäärä: 1211 s.

Nousu kuuluisuuteen ja yksityisyyden rajat. Kirjallinen rehellisyys ja raastava itsekritiikki. Kansallissosialismin läpileikkaus ja holokaustin perintö. Romaanin julkaisu ja lähipiirin reaktiot. Julkisuus ja puolison sortuminen

M
utta se tunne oli myös elokuun pimeydessä, ajattelin. Siinäkin oli lupausta ja odotusta. Jokin sulkeutuu, jokin avautuu. Elämä on elettävä. Syksyn ja talven, kevään ja kesän läpi, kierros kierrokselta entistä täyteläisemmin. Niin, eikö juuri sitä tapahtunutkin? Elokuun pimeys ei ollut koskaan ollut yhtä latautunut kuin nyt. Latautunut millä? Kuluvan ajan kauneudella.

Oma arvioni: Taisteluni -sarjan päätösosassa Knausgård kertoo mitään salaamatta siitä, miten teokset ovat vaikuttaneet hänen lähipiirinsä, ystäviinsä ja tietysti myös hänen omaan elämäänsä. Tarkoitushakuisen kielteinen mediajulkisuus ja kunnianloukkaussyytteet repivät kuuluisuuteen noussutta kirjailijaa eri suuntiin. Kirjassa kuvataan rehellisesti myös sitä, kuinka tähän kaikkeen yhdistyy perheenisän rooli vaimon mielenterveyden järkkyessä. Samalla kirja on myös tutkielma kirjallisuudesta ja ennen kaikkea sen suhteesta todellisuuteen.

Kuudes kirja on paitsi sivumäärältään niin myös sisällöltään mammuttimainen. Se on monin paikoin suorastaan järisyttävää luettavaa.  Vaikka en kaikkia sarjan osia ole (ainakaan toistaiseksi) vielä lukenut, uskallan silti sanoa, että päätösosa sitoo tämän eeppisen autofiktiivisen romaanisarjan osat hienosti yhteen.

Tiiliskiviromaanin lukemisen jälkeen en malta kuitenkaan olla ihmettelemättä, oliko tämä kokonaisuus pakko julkaista yhdessä osassa. Materiaalia kun tässä teoksessa olisi riittänyt mainiosti vähintään kahteen kirjaan. No, olisin toki voinut ratkaista kyseisen "ongelman" lukemalla tämän jättiläisen e-kirjana, mutta enpä malttanut olla poimimatta sitä mukaani, kun sen kirjaston hyllyltä bongasin.

Ja seuraavaksi on vuorossa pienempi Jokeri...



22. elokuuta 2016

Roope Lipasti: Viimeiset polttarit
















Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 236 s.


V
anhan kaverin polttareita vietetään kymmenettä kertaa. Nelikymppiset ystävykset saapuvat kemuihin tuttuun tapaan. Kesäjuhlien edetessä huomioidaan kuitenkin, että aalloilla liplattaa tänä vuonna tummia laineita: Ovatko kalavelat pilanneet välit? Jäykistääkö keski-ikä mielen ja nivelet? Voiko sairaus tappaa?

Kirjailija, asianajaja, rakennusmies, muusikko, lääkäri, insinööri, tutkija, nuoriso-ohjaaja. Kahdeksan juhlijaa, yksi pieni kuokkavieras ja valtaavat määrät rantaan tilattua hiekkaa. Siinä seurue ja siinä heille tekemistä. Aikaa on yksi viikonloppu – nostakaa lapionne!

Suru sekoittuu iloon kuin savu kesäiltaan. Syyllisyys on kurja kaveri, eikä kateuskaan kiva ole. Sunnuntaiaamun sarastaessa myös mietityttää se, ehtiikö lauluun laatia toisenkin säkeistön.

Oma arvioni: Viimeisissä polttareissa tunteet ovat vahvasti läsnä. Ilot ja surut lomittuvat toisiinsa niin kuin elämässä yleensäkin. Huumori on tässäkin kirjassa läsnä, mutta se on tummempaa kuin Lipastin teoksissa yleensä. Kirjassa ei silti vaivuta synkkyyteen. Ja saa tarinaa lukiessa välillä nauraa makeastikin. Kirjassa on hieno kesäinen tunnelma, joten tämä kotimainen uutuus olisi ollut mitä mainioin lomakirja. Mutta sopii se hyvin luettavaksi näin syksyn lähestyessäkin.

Tämän viihdyttävän kirjan parasta antia on mielestäni kielellinen leikittely, jonka taitaja Lipasti todella on. Kirjaa voi siis lämpimästi suositella etenkin älykkään huumorin ystäville.



18. elokuuta 2016

Annarilla Ahtola (toim.): Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen
















Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 330 s.

Psyykkinen hyvinvointi luo oppimiselle perustan.

K
aikki lienevät yhtä mieltä siitä, että koulussa on tärkeää lisätä hyvinvointia ja ehkäistä ongelmia, mutta miten se käytännössä tehdään? Miten opettaja voi parhaiten hyödyntää psykologista tietämystä ja osaamista omassa työssään?

Psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi tarvitaan tietoa siitä, mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Tässä kirjassa kerrotaan, miten koulussa voidaan yhteisöllisen opiskeluhuollon avulla vahvistaa kaikkien oppilaiden psyykkistä hyvinvointia ja ehkäistä ongelmia.

Kirjassa perehdytään muun muassa siihen, miten häirikkö hiljennetään hyvällä, kuinka oppimisen edellytyksiä kuten turvallisuuden tunnetta lisätään käytännössä ja miten ryhmän vuorovaikutus saadaan muutettua entistä paremmaksi. Teoksessa tarkastellaan myös, mihin digitaalisen oppimisen ylikorostaminen saattaa johtaa ja kuinka psykologin konsultaatiosta on apua opettajan työssä.

Oma arvioni: Perusopetus on tällä hetkellä monenlaisten muutosten keskellä. Maailma muuttuu jatkuvasti, ja koulun olisi pysyttävä kehityksessä mukana. Enää ei riitä perinteinen tiedonjakaminen, tarvitaan muun muassa tunnetaitojen kehittämistä.

Tämä tuore ja monipuolinen kirja valottaa ennen kaikkea psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen merkitystä ja keinoja osana koulutyön arkea. Huomiota saavat muun muassa koulukiusaamisen vähentäminen, oppilaiden temperamenttierojen  tunnistaminen ja tietoisen läsnäolon harjoittaminen. Monet käytännön esimerkit ja omien näkemysten pohdintaan kannustavat kysymykset toimivat inspiraation lähteinä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi varsinkin kaikille niille perusopetuksen opettajille, jotka ovat aidosti kiinnostuneita omien oppilaidensa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja oman työnsä kehittämisestä. Tämä ajankohtainen teos tarjoaa arvokasta tietoa myös kaikille opettajaksi opiskeleville.



17. elokuuta 2016

Pertti Jarla: Fingerporin liikennekirja













Kustantaja: Arktinen Banaani
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 64 s.

N
eulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan! Jos etsit suuntaa elämällesi, Fingerporin liikennekirja pystyttää tarpeelliset viitat eteesi. Kirjaan on koottu Pertti Jarlan sarjakuvan parhaimmat liikenneaiheiset stripit. Neliväriset sarjat kertovat Fingerporin tielläliikkujista, ja paikkakunnalta löytyy tunnetusti monenlaisia kaistapäitä. Ajoneuvotkin, kuten Heimo Vesan kuuluisa Stalin Combi, poikkeavat melko paljon totutuista malleista.

Oma arvioni: Huumorin lomassa on myös joitakin totuudenmukaisia neuvoja sujuvaan liikennekäyttäytymiseen. Mutta vaikka suosittelenkin kirjaa luettavaksi kaikille teille, teille se ei kuitenkaan sovi =D


Martti Hellström, Peter Johnson, Asko Leppilampi & Pasi Sahlberg: Yhdessä oppiminen – Yhteistoiminnallisuuden käytäntö ja periaatteet
















Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 265 s.

Kohti oppimisen vallankumousta

Y
hteistoiminnallisessa oppimisessa oppilaat vetävät yhtä köyttä ja opettaja innostaa ja ohjaa. Yhdessä oppien syntyy sosiaalisia taitoja, oppimisen iloa ja positiivista yhteisöllisyyden tunnetta.

Yhdessä oppiminen on alan perusteos, joka avaa yhteistoiminnallisuuden perusteet ja menetelmät selkeästi, oivaltavasti ja havainnollisesti. Teos kertoo, kuinka opettajat, koulut ja päättäjät voivat yhdessä rakentaa parempaa oppimista Suomessa ja koko maailmassa. Miten jokainen voi löytää vahvuutensa ja intohimonsa?

Oma arvioni: Tämä teos kannattaisi jokaisen opettajan ja päättäjän lukea, sillä peruskoulullamme ei ole varaa jäädä polkemaan paikoilleen. Sen on pystyttävä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin – ja muutos huomisen varalle kannattaa aloittaa jo tänään. Kirja on inspiroiva ja innostava. Sen ”opit” ovat oikeastaan sovellettavissa kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla varhaiskasvatuksesta yliopistoon. 

Kirjan kysymykset ja yhteistoiminnalliset tehtävät auttavat lukijaa reflektoimaan omia käsityksiään oppimisesta ja opettamisesta, niiden nykytilasta ja tulevaisuuden visioista. 

Itseäni viehättää erityisesti tavoite kunkin oppijan vahvuuksien tunnistamisen ja tunnustamisen tärkeyden korostumisesta uudessa opetussuunnitelmassa. Eri asia on sitten se, miten hyvin tässä tehtävässä milloinkin onnistutaan. Hyvin toteutetuna ja ohjattuna aito yhteistoiminnallinen oppiminen antaa jokaisella ryhmän jäsenelle tunteen siitä, että hän on tärkeä osa kokonaisuutta ja hänen panostustaan tarvitaan yhteistoiminnan onnistumiseksi. 






16. elokuuta 2016

Mari Koppinen: Jari Sillanpää – Paljaana
















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Kuvat: Ofer Amir
Sivumäärä: 246 s.

J
ari Sillanpää, Suomen viihdemaailman kuningas kertoo elämästään avoimesti ja paljaana. Miltä mennyt ja tuleva elämä näyttäytyy nyt, kun Suomen suurimmat stadionit on valloitettu ja poikavuodet ovat ohi?

Oma arvioni: Tie kokonaiseksi ihmiseksi, joka uskaltaa olla rohkeasti sellainen kuin on, ei ole ollut helppo Jari Sillanpäälle. Vaikka Koppisen kirjoittaman elämäkerran aiheena onkin Suomen suosituin artisti, tämä monipuolinen, kaunistelematon ja avoin teos on samalla kuvaus myös siitä, miten yhteiskuntamme on muuttunut.

Rajojen rikkominen on kuvaavaa Sillanpäälle niin yksityishenkilönä kuin esiintyvänä taiteilijanakin, sen kirja paljastaa moneen otteeseen – eikä kysymys ole ainoastaan musiikista. Koska monitaitoinen ja karismaattinen viihdyttäjä ei ole suostunut jämähtämään paikoilleen, monet hänen unelmistaan ovat myös toteutuneet, mutta eivät kuitenkaan kaikki – vielä…

Usko itseen ja omiin kykyihin, toisilta ihmisiltä saatava tuki ja kannustus sekä unelmat , joiden eteen on valmis tekemään lujasti töitä voivat kantaa ihmistä vaikka minne, on kysymys sitten veijarista eli viihdyttäjästä vailla vertaa tai tavallisesta tallaajasta. Elämästä kun ei koskaan tiedä, mihin se vie. Jokaisella yksilöllä on oikeus olla kokonainen ja totta.

Koska Jari Sillanpäästä on aiemmin julkaistu jo kolme kirjaa, tohdin hieman epäillä, tarjoaisiko tämä uusin teos tähtien tähdestä enää oikein mitään uutta, mutta epäilykseni osoittautuivat vääriksi.





15. elokuuta 2016

Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto – Vain eläimiä
















Kustantaja: Arktinen Banaani
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 64 s.

A
skel askeleelta, lehti lehdeltä Kamalan luonnon petomaiset filosofit kärppä ja ilves valtaavat itselleen elintilaa. Kamalan luonnon tapahtumapaikka, lehtimetsä, on todella myyttistä aluetta, jossa uuden ja vanhan kansanperinteen ilmiöt heräävät henkiin.

Metsänelävät pohdiskelevat olemisensa merkitystä päivästä toiseen. Ja juuri silloin, kun kaikki tuntuu turhalta, eteen loikkaa jotakin uutta. Hullu hirvi rakastuu jälleen järjettömästi, Kaheli kettu riehaantuu itsestään, ja  taivaalta tipahtaa milloin mitäkin. Parasta on kuitenkin jonkin mehukkaan saaliin saapuminen.

Suosikkistrippini on se, jossa pöllö ja ilves keskustelevat siitä, kannattaako elää tässä hetkessä. Vanhana ja viisaana pöllö opastaa siirtämään varsinkin kaikki kivat asiat huomiseen, onpahan sitten jotakin mitä odottaa. Ja ikävät asiat kannattaa puolestaan siirtää eiliseen. Mainio neuvo meille ihmisillekin – ainakin silloin tällöin noudatettavaksi.




Jojo Moyes: Jos olisit tässä
















Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: After You
Suomentanut: Heli Naski
Sivumäärä: 450 s.

L
ou Clark ei ole enää ihan tavallinen tyttö. Hänen elämänsä muuttui, kun hän rakastui Will Traynoriin, menetti hänet ja särki sydämensä. Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, ja Lou tuntee epäonnistuneensa lupauksessaan elää elämäänsä täysillä.

Lou ei vieläkään ymmärrä, miten päätyi töihin lentokentälle katsomaan vierestä, kun muut matkustavat jonnekin pois. Epäselvää on myös, miksi Loun omistama asunto ei tunnu kodilta ja antaako hänen perheensä hänelle koskaan anteeksi. Kaikkein vaikein kysymys on kuitenkin se, pääseekö Lou milloinkaan yli Willin kuolemasta. Ainoa Loulle selvä asia on, että jonkin täytyy muuttua. Ja kun kaikki sitten yhtäkkiä muuttuu, Loun pitää päättää, onko hän valmis pitämään lupauksensa aloittaa oma elämä ja elää sitä täysillä.

Oma arvioni: Tarina elämän yllätyksellisyydestä jatkuu. Eläminen on oikeastaan jatkuvaa opettelua ja sen arvaamattomuuden sietämistä. Kirja on tunnelmaltaan lämminhenkinen, ja Moyesin kerronnassa on omintakeinen sävy, joka tulee lähelle lukijaa ja koskettaa.

Vaikka jotain jäin kaipaamaan, Jos olisit tässä tarjosi miellyttäviä hetkiä Loun ja hänen ystäviensä parissa. Ristiriitaisuuksista huolimatta pidin sarjan aloitusosasta kuitenkin enemmän. Suosittelen silti molempien kirjojen lukemista kaikille laadukkaasta viihdekirjallisuudesta pitäville.




13. elokuuta 2016

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
















Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: Me Before You
Suomentanut: Heli Naski
Sivumäärä: 362 s.

Unohtumattoman kaunis rakkaustarina

L
ouisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä ty
ystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään.

Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja
ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.

Oma arvioni: Tämä maailmanmenestykseen noussut romaani oli ihan pakko lukea – ja vieläpä suorastaan ahmien. Täytyy kuitenkin myöntää, että tarinan edetessä tunteiden ristiriitaisuus vain lisääntyi. Kirjassa oli useampia ainakin ajoittain todella ärsyttäviä henkilöitä, joille olisi tehnyt mieli sanoa: ”Älä nyt ole idiootti!” Kyllä kirja välillä naurattikin. Tarina oli oikeastaan kaikessa elämänmakuisuudessaan aika kauniskin, välttäen kuitenkin siirappimaisuuden. Lukemani perusteella haluan nähdä myös romaaniin pohjautuvan elokuvan. Niin, ja nyt pöydällä odottaa lukemistaan jo tämän kirjan itsenäinen jatko-osa...

P.S. Kun olen nähnyt Kerro minulle jotain hyvää -elokuvan, saatan palata sen herättämien ajatusten pariin toisessa blogissani, johon muun muassa vammaisteemojen syvällisempi käsittely istuu ”lukupäiväkirjaa” paremmin.

 



12. elokuuta 2016

Karita Sainio: Me emme elä samassa maailmassa kuin te
















Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 205 s.


K
uinka paljon sisarusten välinen loojalius kestää, ennen kuin se murtuu kohtalokkain seurauksin? Me emme elä samassa maailmassa kuin te on mustasävyinen trilleri, joka kertoo veljen ja siskon välillä kytevästä aikapommista. Kun veli löytyy asunnostaan kuolleena, alkaa epätoivoinen kilpajuoksu aikaa vastaan. Kuoleman taustalta paljastuu tarina huumekaupasta, laittomista aseista, lääkkeiden väärinkäytöstä ja armottomasta väkivallasta. Sisarusten synkkä menneisyys nousee pintaan ja valokeila kohdistuu karmivaan totuuteen.

Me emme elä samassa maailmassa kuin te on jännittävä ja koukuttava kuvaus Suomessa toimivasta järjestäytyneestä rikollisuudesta, jyrän lailla etenevistä päihderiippuvuuksista sekä peruuttamattomista, julmista ratkaisuista. Samalla se on koskettava kuvaus ihmisten välillä roihuavasta kipeästä rakkaudesta.

Oma arvioni: Vahva esikoisromaani, joka vie lukijansa syviin vesiin, eikä tarinassa juurikaan valoa näy. Kirja on oikeastaan kertomus siitä, kuinka vähän ihmisen elämässä onkaan kyse yksilön omista valinnoistaan tai hänen vapaasta tahdostaan. Rankoista aiheista huolimatta kirja ei ainakaan minua ahdistanut.

Karita Sainion esikoisromaania voi suositella tumman ja koukuttavan trillerin ystäville.

11. elokuuta 2016

Nen: 100 kissaa, kollia, kattia ja kisua
















Kustantaja: Arktinen Banaani
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 104 s.

S
uomi on täynnä kissoja. Kissan luonteelle erityistä on ajatus, että mikäli pää mahtuu jostakin kolosta sisään, sopii samaan paikkaan loputkin kissasta. Niinpä maukujan voi bongata myös keskeltä sanaa, kieliopillisesti oikein taipuneena lauseenraapijana: purkissa, nurkissa, apteekissa tai maskissa ja niin edelleen…

Oma arvioni: Pirskatti, kun tämä Järvinen villasukissa lukiessaan kikatti.
Laatikollinen hymyä arkisumuun. Pakollinen kaikissa "kattiloissa"? 


10. elokuuta 2016

Sandra Brown: Paljon pelissä
















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Englanninkielinen alkuteos: Lethal
Suomentanut: Henna Kaarakainen
Sivumäärä: 394 s.

Naisen voi vangita, mutta ei hänen sydäntään. Vai voiko?

J
oukkomurhaaja Lee Coburn ottaa poliisin lesken Honorin panttivangiksi. Hän väittää, että Honorin miehen Eddien ei ollut onnettomuus. Eddiellä oli hallussaan jotakin joka maksoi hänen henkensä – ja uhkaa nyt maksaa Honorin ja hänen tyttärensä hengen. Vain Coburn voi Honoria auttaa, mutta miten ihmeessä mieheen voisi luottaa? Kuumassa ja kosteassa Lousianan yössä Honor saa pian huomata, että vaikka musta voi muuttua valkoiseksi ja oikea vääräksi, rakkautta ei mikään muuta.

Oma arvioni: Kirjan alku oli suorastaan piinaavan jännittävä, ja kyllä tiheätunnelmaista jännitystä ja yllättäviä tapahtumia riitti loppuun asti. Mielestäni kirja ei kuitenkaan ole aivan parasta Brownia, mutta ihan hyvä dekkari kuitenkin.


9. elokuuta 2016

Leeni Peltonen: Valvomo – Kuinka uneton oppi nukkumaan
















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 147 s.

Herään taas 3.47 ja tiedän, että taistelu on alkamassa.” Toiset menevät työväenopistoon ompelukurssille tai aloittavat uuden kielen opiskelun. Minä päätän opetella nukkumaan.

Leeni Peltonen kuuluu sukunsa unettomien naisten jatkumoon. Hän kertoo, miltä valvominen tuntuu ja kokeilee erilaisia keinoja sen hoitoon. Tästä nykyajan kansantaudista on tehty nolo vaiva: pärjäävän ihmisen pitäisi hallita stressinsä ja kyetä nukkumaan. Henkilökohtaista tarinaa ja muiden unettomien kokemuksia täydentää asiantuntijoiden uusin tieto syistä, seurauksista ja hoidoista. Unettomuuteen voi saada apua.

Oma arvioni: Rehellinen ja kaunistelematon kuvaus siitä, miltä unettomuus tuntuu. Kirja tarjoaa vertaistukea kaikille meille, joille uni ei ole joka yö itsestäänselvyys. Vaikka pitkään jatkuessaan unettomuus taatusti ahdistaa, Valvomossa ei jäädä synkkyyteen vellomaan. Unettomuutta on mahdollista hoitaa monella tavalla. Stressittömyys voisi olla hyvä alku, mutta sen saavuttaminen ei ole niin yksinkertaista. Jos olisi, miljoona suomalaista ei taatusti kärsisi tästä viheliäisestä vaivasta.


Valvomo kannattaa lukea, jos uni antaa usein odottaa itseään tai katkeaa aivan liian aikaisin. Suosittelen tutustumaan myös Leeni Peltosen perustamaan Nuku paremmin -sivustoon. 

8. elokuuta 2016

Helena Miranda: Ota kipu haltuun
















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 206 s.

Täyttä elämää sovussa kipuoireiden kanssa

K
ipupotilaan ei tarvitsisi käydä lääkärissä, jos hänen ongelmansa olisivat ratkaistavissa yhden vastaanoton aikana. Kipuoireet alkavat pitkittyessään helposti hallita elämää, eikä myötätuntoa saati hoitokeinoja useinkaan ole riittävästi tarjolla.

Kirja auttaa ymmärtämään omia kipuoireita ja ottamaan kivun haltuun. Asiantuntijan kokoama työkalupakki on monipuolinen ja käytännössä testattu. Vaikka kipu ei poistuisikaan, on aina mahdollista löytää keinoja elää täyttä elämää kivusta huolimatta.

Oma arvioni: Olipa mukavaa lukea kipukirjaa, joka ei tarjonnut toinen toistaan hankalampia jumppaohjeita. Toki tiedostan itsekin, että kivun sallimissa rajoissa liikkuminen on hyväksi, mutta silti. Miranda tarjoaa kirjassaan monipuolisia käytännön kokemuksiin perustuvia vinkkejä kivun hallitsemiseen – lemmikkieläimen ja musiikin olen todennut toimivan omalla kohdallanikin, kirjallisuuttakaan toki unohtamatta.

Kirjan keskeinen sanoma on mielestäni se, että kivun kokeminen on yksilöllistä ja kipu on aina totta. Siksi sen vähätteleminen vain pahentaa kivun kanssa elävän ihmisen tilannetta. Kirja tarjoaa myös mielenkiintoisia tutkimustuloksia kivunhoidosta.

Voin suositella kirjaa todella lämpimästi paitsi kaikille kipuileville, niin myös heidän läheisilleen. 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni – Kolmas kirja
















Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2013
Norjankielinen alkuteos: Min kamp. Tredje bok
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivumäärä: 470 s.

Päättymättömän pitkät kesäpäivät. Koulutie. Ensimmäiset ihastumiset, Ystävyys. Isän kuri. Veljeys ja yhteiset salaisuudet.
M
inulla oli aivan erityinen käsitys aarteen laadusta. Iso musta kolmijalkainen pata täynnä kimmeltäviä esineitä. Kultaa, hopeaa, timantteja, rubiineja, safiireja. Se oli sateenkaaren juurella, yksi kummallakin puolella. Olimme etsineet sitä kerran ennenkin, turhaan. Meidän täytyi pitää kiirettä, sateenkaaret eivät kestäneet kauan.

Oma arvioni: Aloitin Taisteluni -sarjan lukemisen tästä kolmannesta kirjasta, kun satuin sen kirjastosta löytämään. Knausgård kuvaa lapsuutta 1970-luvun etelänorjalaisessa pikkukylässä varsin tarkkanäköisesti. Arjen idyllin yllä on kuitenkin tummia pilviä. Kolmas kirja on tarina siitä, kuinka lasten ja aikuisten maailmat kohtaavat vain harvoin. Se on myös syvällinen tutkielma ajasta ja ihmisen muistin rajallisuudesta. Kokonaisuudessaan todella hieno, itsenäisenäkin toimiva, kirja. Suosittelen.




5. elokuuta 2016

Timo Airaksinen: Halun vallassa – Onnellisuutta etsimässä
















Kustantaja: Arktinen Banaani
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 276 s.

Vaikka meillä on jatkuvasti erilaisia halun kohteita, emme juuri tule ajatelleeksi miten pitkän ja monipolvisen ajatusketjun tuloksena niihin päädymme.

E
i ole harvinaista, että halumme eivät edes ole omiamme – ainakaan alun perin. Tietotekniikan avulla luodut maailmat voivat rajattomuudessaan toimia mitä villeimpien halujen virtuaalisena temmellyskenttänä.

Halun takana on aina toive onnen saavuttamisesta, mutta jos kaiken saisi, voisiko siitä seurata pysyvä onnellisuuden tila?


Oma arvioni: Airaksinen kirjoittaa tyylilleen uskollisena vaikeistakin teemoista ymmärrettävän selkeästi. Hän esittää kärkevätkin mielipiteensä hyväntuulisesti. Jokapäiväisestä elämästä olevat esimerkit ovat tämän ajatuksia herättävän kirjan parasta antia. 

4. elokuuta 2016

Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema
















Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2014
Norjankielinen alkuteos: Carmen Zita og døden 
Suomentanut: Tarja Teva

Sivumäärä: 216 s.

V
asta kävelemään oppinut Tommy on karannut äidiltään ja hukkunut perheen talon viereiseen suolampeen. Äiti on uppoutunut kotitöihinsä ja ulko-ovi on ollut auki, sillä paahtavalla helteellä talo uhkaa muuttua kuumaksi pätsiksi. Tai niiin Tommyn äiti, Carmen Zita, kertoo. Pojan Nicolai-isä havahtui onnettomuuteen kuullessaan Carmenin tuskanhuudon. Jokin asiassa kuitenkin epäilyttää, ehkä lähinnä äidin käytös. Komisario Konrad Sejerin ”oikea käsi”, Jacob Skarre, ei niele tarinaa sellaisenaan. Ennen pitkää epäilys herää myös Sejerin mielessä.

Karin Fossum on jälleen kirjoittanut tarkkanäköisen psykologisen jännitysromaanin, jossa yllättävään ja tärkeään rooliin nousee lopulta Konrad Sejerin koira Frank.

Oma arvioni: Kaikin puolin mainio dekkari Fossumilta jälleen kerran. Tällä kertaa mukana on myös itseäni aina kiinnostavaa vammaisasiaa. Jotta en paljasta juonesta liikaa, en tässä kohtaa kirjoita siitä enempää. Toisessa blogissani saattaisin sen sijaan teemasta joskus hyvinkin muutaman rivin naputella.

Kirjaa voin suositella kaikille sellaisten dekkareiden ystäville, jotka paljastavat ihmismielen moniulotteisuuden. Itse en juurikaan malttanut pitää taukoa lukemisessa, tarina vei mukanaan.



3. elokuuta 2016

Laura Paloheimo: Puppiduu
















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 331 s.

Aurinkoinen chick lit -paketti pursuaa hyväntuulista kesäromantiikkaa!

S
isustussuunnittelija Jane saa unelmien urakan: ränsistynyt rantahotelli idyllisellä Enkeltensaarella on tarkoitus nostaa uuteen kukoistukseen.

Jane on vuosikausia loihtinut työkseen baarikonsepteja bilekansalle. Menetettyään elämänsä rakkauden hän ei kuitenkaan ole jaksanut tehdä työtään sydämellä. Mutta tänä kesänä liikkeellä ovat uudenlaiset energiat – niin Janen elämässä kuin koko Enkeltensaarella. Tarvitaan vain hieman remonttienergiaa, muutama enkelibongari ja yksi epäilyttävän vilkkusilmäinen munkki – sekä kolme Marilyn Monroeta.


Oma arvioni: Kirja tarjosi viihdyttävän hauskoja hetkiä romanttisen hömpän parissa. Päähenkilön ajoittainen varsin surullinen mielenmaisema toi kirjaan sellaista syvällisyyttä, jota ei kyseisen genren parista aina välttämättä löydy.  Jos etsit mukavaa kesäistä luettavaa vaikkapa rantaseuraksi, Laura Paloheimon uusin kirja on oivallinen valinta. Sitä on helppo lukea ja vaikea olla pitämättä.

2. elokuuta 2016

Sujata Massey: Rei Shimura menetysten rannikolla
















Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: The Kizuna Coast
Suomentanut: Terhi Leskinen
Sivumäärä: 448 s.

M
aanjäristys ja sitä seuraava tsunami iskevät hirmuisella voimalla Japaniin maaliskuussa 2011. Havaijille asettunut japanilais-amerikkalainen Rei Shimura saa pian järistyksen jälkeen sekavan puhelun ystävältään herra Ishidalta, joka kertoo olevansa loukussa tsunamin runtelemalla Tohokun rannikolla. Rei matkustaa Tokion kautta Tohokuun ja ryhtyy etsimään ystäväänsä. Kun myös herra Ishidan apulainen katoaa ja joku vaikuttaa seuraavan Reitä joka paikkaan, hän alkaa epäillä, että kyse on muustakin kuin vain maanjäristyksen aiheuttamista tuhoista.

Oma arvioni: Tämän kirjan lukeminen tuntui vähän samanlaiselta kuin hyvän ystävän tapaaminen pitkästä aikaa. Massey jatkaa edelleen vahvaa kerrontaansa tässä yhdennessätoista Rei Shimura –kirjassaan. Juoni on tiivis ja tunnelma jännittävä. Mukavan mausteensa dekkariin tuo luonnollisesti japanilainen kulttuuri. Kirjan kansikuva on todella tyylikäs.

Jos et ole aiemmin tutustunut Rei Shimuraan, kannattaa aloittaa tutustuminen sarjan aiemmista osista. Tosin tämä tarina toimii hyvin myös itsenäisesti.