Siirry pääsisältöön

Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema

Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2014
Norjankielinen alkuteos: Carmen Zita og døden 
Suomentanut: Tarja Teva
Sivumäärä: 216 s.

V
asta kävelemään oppinut Tommy on karannut äidiltään ja hukkunut perheen talon viereiseen suolampeen. Äiti on uppoutunut kotitöihinsä ja ulko-ovi on ollut auki, sillä paahtavalla helteellä talo uhkaa muuttua kuumaksi pätsiksi. Tai niiin Tommyn äiti, Carmen Zita, kertoo. Pojan Nicolai-isä havahtui onnettomuuteen kuullessaan Carmenin tuskanhuudon. Jokin asiassa kuitenkin epäilyttää, ehkä lähinnä äidin käytös. Komisario Konrad Sejerin ”oikea käsi”, Jacob Skarre, ei niele tarinaa sellaisenaan. Ennen pitkää epäilys herää myös Sejerin mielessä.

Karin Fossum on jälleen kirjoittanut tarkkanäköisen psykologisen jännitysromaanin, jossa yllättävään ja tärkeään rooliin nousee lopulta Konrad Sejerin koira Frank.

Oma arvioni: Kaikin puolin mainio dekkari Fossumilta jälleen kerran. Tällä kertaa mukana on myös itseäni aina kiinnostavaa vammaisasiaa. Jotta en paljasta juonesta liikaa, en tässä kohtaa kirjoita siitä enempää. Toisessa blogissani saattaisin sen sijaan teemasta joskus hyvinkin muutaman rivin naputella.

Kirjaa voin suositella kaikille sellaisten dekkareiden ystäville, jotka paljastavat ihmismielen moniulotteisuuden. Itse en juurikaan malttanut pitää taukoa lukemisessa, tarina vei mukanaan.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…