Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

T
aivas oli iltaisin jo syväsävyinen, painava lähestyvästä syksystä. En tunnistanut onneani, olin milloin janoinen, milloin pitkästynyt, milloin hiukan tuskastunut lomaan ja toimettomuuteen.

Kaikki, mikä oli arvokasta, oli minulla siinä, vielä hetken aikaa siinä. Mitä tapahtui Berliinissä vuosia sitten? Kaunis ja väkevä romaani äidistä joka on tehnyt peruuttamattoman virheen, isästä joka ei löydä tietä ulos surustaan ja tyttärestä jolle muistaminen on liian kipeää.
Oma arvioni: Riikka Pulkkisen viides romaani on samanaikaisesti ajaton ja varsin ajankohtainen. Se on suorastaan hengästyttävän runsassanainen, suuria tunteita sisältävä kokonaisuus, jossa kuolema ja usko tulevaan kulkevat lähekkäin. Kaikkea ei voi muistaa, mutta pystyykö kaikesta puhumaan entä, mitä merkitseekään vapaus? Suuria kysymyksiä, johon tämä koskettava kirja tarjoaa vastauksia saman tapaan kuin palapeli rakentuu valmiiksi pala kerrallaan. Romaani on niin monikerroksinen, että siinä riittää sulattelemista vielä pitkä…

Pirjo Hassinen: Kalmari

”Minä en enää tunnista Suomea. Herään joka aamu siihen, että olen entistä vihaisempi.”

P
uoluejohtaja Jukka Kalmari on noussut suosioon tarttumalla taitavasti äänestäjiensä ennakkoluuloihin ja epävarmuuteen. Sitä kansa ei kuitenkaan tiedä, mistä hänen vihansa kaikkea vierasta kohtaan kumpuaa. Kun ex-aviopari Kaius ja Katja alkavat selvitellä Kalmarin tarkoin salattuja taustoja, he joutuvat vastatusten myös oman vihansa kanssa.

Romaani luotaa julman tarkkanäköisesti voimia, jotka meihin juuri nyt vaikuttavat, ja ihmisiä, jotka noita voimia käyttävät.

Oma arvioni: Aiheeltaan rankka ja valitettavan ajankohtainen kirja, joka jatkaa vuonna 2012 ilmestyneen Populan tarinaa – toimien toki ihan hyvin itsenäisenä teoksenakin. Kirjassa kuvataan sitä, miltä oikeistopopulistinen puolue johtajineen näyttää. Vaikka viihteellinen poliittinen kirjallisuus ei minua juuri kiinnostakaan – eikä juuri muunlainenkaan joitakin mielenkiintoisia elämäkertoja lukuun ottamatta – yhteiskunnan tilaa on kuvattu varsin…

J. A. Kerley: Muistojen murhaaja

M iamilaisia nuoria miehiä siepataan ja kidutetaan sen jälkeen, kun heidän drinkkinsä on terästetty myrkkysekoituksella, jonka vuoksi uhrit eivät jälkeenpäin muista koettelemuksiaan. Etsivä Carson Ryder tietää syyllisen nimen, pituuden, ruumiinrakenteen ja iän – tekijän pitäisi olla mahdotonta välttyä kiinnijäämiseltä, mutta sen hän kuitenkin tekee. Carson kääntyy rikoksesta tuomitun veljensä puoleen löytääkseen vastauksia, mutta veljen merkillinen käyttäytyminen vain sekoittaa Carsonin ajatuksia. Jokaisen sieppauksen myötä väkivalta muuttuu aina vain hirvittävämmäksi, ja on vain ajan kysymys, milloin sieppaajan harjoittama kidutus päättyy uhrin kuolemaan. Mutta miten saada kiinni näkymätön mies? Oma arvioni: Koukuttavaa jännitystä aivan viimeisille riveille asti.













Asta Raami: Älykäs intuitio

M
iten ihminen voi yltää täysin uusiin, ennennäkemättömiin oivalluksiin? Miten ratkaista yhä vaikeampia ongelmia, joita kohtaamme maailman monimutkaistuessa? Vastaus löytyy ihmisen sisäisen tietämisen hyödyntämisestä ja rajallisen älyn ylittämisestä. Ihmisen ajattelu koostuu karkeasti kahdesta päätyypistä: tietoisesta päättelystä ja intuitiosta. Intuitio on usein ylenkatsottu tietämisen tapa, joka jää helposti hyödyntämättä niin työelämässä, koulutuksessa kuin henkilökohtaisten tärkeiden ratkaisujen hetkillä. Älykäs intuitio käsittelee yleistajuisesti ja inspiroivasti intuitiivisen tiedon eri muotoja. Intuitio ei ole vain sattumanvarainen oivallus: intuitiivisen tiedon vastaanottamiseen voi tietoisesti virittäytyä. Intuition luotettavuutta on mahdollista arvioida ja intuitiivisia taitoja voi jokainen kehittää - oleellista on erottelukyvyn ja havainnointikyvyn kehittäminen. Yhdessä ne muodostavat intuition tunnistamisen ja kehittämisen ytimen. Teoksessa pohditaan intuitiota monen eri näk…

Patricia Cornwell: Riistetty

Kay Scarpettan perhettä uhkaa mielikuvituksellinen pahuus.

U udessa Scarpetta -romaanissa sarjamurhaajatrillerin mestari kietoo rakastetut hahmonsa psykologisen jännityksen piinaavaan kehään. Kuka haluaa tuhota Scarpettan sisarentyttären Lucyn elämän? Oma arvioni: Kyllä Cornwell edelleen varsin laadukasta jännitystä kirjoittaa, vaikka rehellisesti on myönnettävä, etteivät kaikki Kay Scarpetta -trillerit herätä minussa enää samanlaisia tunteita kuin alkuvuosina. Mutta ajoittaisesta kyllästymisestä huolimatta en olisi voinut jättää tätä uusinta osaa lukematta. Ja jatkoa odotan myös, sillä sitä on luvassa.





Karl Ove Knausgård: Syksy

Haluan näyttää sinulle maailman sellaisena kuin se on tässä ympärillämme, koko ajan.



S
yksy avaa uuden kirjasarjan, jonka kirjailijaisä on kirjoittanut syntyvälle lapselleen. Lyhyet tarinat, yksi vuoden jokaiselle päivälle, paljastavat fantastisen maailman ympärillämme uudella, yllättävällä tavalla.
Oma arvioni: Kirja sisältää tekstejä laidasta laitaan: auringosta ampiaisiin, bensiinistä suuhun ja kasvoista yksinäisyyteen – vain muutamia teemoja mainitakseni. Lyhyet tekstit ovat kirjallisesti hienoja, osa jopa varsin runollisia.

Eipä sitten muuta kuin Talvea odottelemaan…
Suosittelen.











Tiina Raevaara: Korppinaiset

Yön sävyissä hehkuva romaani pakottavasta rakkaudesta

J ohannes palaa isovanhempiensa unohdettuun perinnetaloon, jonka aikoo kunnostaa kodiksi itselleen ja kadotetulle rakastetulleen Aalolle. Talo pitää sisällään outoja vihjeitä hänen isänsä kuolemasta, jota hän on pitänyt onnettomuutena, mutta menneisyys pakenee hänen ulottuviltaan aivan kuin Aalo vuosia aiemmin. Isän kohtalo vaivaa Johanneksen mieltä yhä pahemmin. Samalla hänen täytyy voittaa Aalon sydän takaisin puolelleen. Oma arvioni: Tiina Raevaaran Korppinaiset on omintakeinen tiivistunnelmainen romaani, jota on vaikea laskea käsistään. Jännitys säilyy koukuttavana aivan loppuun asti. Tarina on varsin mystinen ja kuvattu rakkaustarina erikoinen. Korppinaiset oli itselleni monin tavoin erilainen lukukokemus, sillä kauhua en ole kovin paljon lukenut. Mutta oli siinä muutakin poikkeuksellista. Jos haluat lukea kirjan, josta ei ole helppoa päästää irti, kannattaa tarttua tähän arvoitukselliseen teokseen.  





Katriina Kauppila (toim.): Kaiken maailman eläinsadut – Perinteiset sadut

R akastetut satuklassikot kaiken maailman eläimistä kuuluvat pienten ja isompienkin suosikkeihin. Tästä äänikirjasta löytyvät seuraavat sadut: Jänis ja siili, Bremenin kaupungin soittoniekat, Susi ja seitsemän pientä kiliä, Ruma ankanpoikanen, Jänis ja kilpikonna, Hiirien kokous, Kaupunkilaishiiri ja maalaishiiri, Leijona ja hiiri, Kettu ja sairas leijona sekä Hevonen ja kuorma-aasi.

Sinikka Sokka osaa kertoa sadut niin mukaansa tempaavasti, että mikä olisikaan parempi tapa viettää Satupäivää kuin kuunnella tai lukea satuja. Saduilla, kuten lastenkirjallisuudella ja -kulttuurilla yleisemminki, on tärkeä merkitys esimerkiksi lasten kielen kehitykselle ja mielikuvituksen rikastumiselle sekä oppimiselle. Kirjallisuuden avulla on mahdollista käsitellä vaikeitakin asioita kuten kuolemaa, eroa, erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta kunkin lapsen ikätason edellyttämällä tavalla niin päiväkodeissa, kouluissa kuin kodeissakin. Yhdessä koetut tarinat tarjoavat hienoja elämyksiä, joista toivoisi joka…

Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Jäin leskeksi joulukuussa 2006 neljän lapsen kanssa ja jouduin samalla mukaan omituiseen murhamysteeriin. Aloin jo ensimmäisenä kesänä kirjoittaa kirjaa siitä, miltä tuntuu rakentaa uutta elämää murhatutkimuksen varjossa ja oletin, että poliisi saisi tekijän kiinni ennen kuin kirjani pääsisi loppuratkaisuun.

Toisin kävi. Jouduin keskelle oikeussalidraamaa, jonka kohteena olinkin minä itse ja joka lopulta johti kaikkien aikojen oikeusteurastukseen. Nyt neljän pitkän ja raskaan oikeudenkäynnin jälkeen minut on todettu syyttömäksi mieheni murhaan, mutta siinä sivussa on rikottu koko elämäni.
Mieheni murhaa on käsitelty mediassa laajasti ja minut on siellä syylliseksi julistettu jo ennen oikeudenkäyntiä. Minä olen elänyt ja hengittänyt siinä viranomaisten ja median kutomassa verkossa, joka on mennyt aina vain pahempaan solmuun aina kun sitä on yritetty avata. Mitä tapahtui? Nyt on aika paljastaa tarinan roistot ja sankarit, tuoda esiin likainen peli kulissien takana ja tehdä samalla paluu …

Paula Noronen: Supermarsu palaa tulevaisuuteen

Pelastaako Supermarsu karvaturrit tulevaisuuden kauhuvisiolta?

1 1-vuotiaalla Emilialla on mahtava kyky: hörppäämällä marsunsa juomapullosta hän muuntautuu Supermarsuksi, jonka rajattomilla kyvyillä taistellaan hyvän puolesta ja vääryyttä vastaan. Tehtäviä hänelle jakelee vaikuttava Jättiläismarsu, talonkokoinen Supermarsujen johtaja, joka asuu Lahden mäkimontussa.
Suositun lastenromaanisarjan seitsemännessä osassa Emilia Laitinen-Nieminen ja hänen kaverinsa Simo löytävät kadulta söpön kulkukoiran, jota he eivät valitettavasti saa pitää. Emiliasta on aika outoa, että äitiä muka haittaa koiran haju. Kyllähän isäpuoli Pertinkin sukat haisevat ja sekin tykkää haukkua tv-ohjelmia!
Mutta koirista ei tässä hervottomassa tarinassa päästä ollenkaan eroon. Alkajaisiksi Jättiläismarsu vie Emilian aikakoneella tulevaisuuteen, aina 3000-luvulle asti. Emilia kauhistuu näkemästään, sillä nykyiset lemmikkikoirat ovat kuolleet sukupuuttoon ja tilalla on pitkälle jalostettuja koiria. Niistä on tullut haj…

John Callahan: Nouse ylös, John Callahan

J ohn Callahanin huumori vie jalat alta. Kirja sisältää kieroja pilapiirroksia, herkkiä muistelmia. pöyristyneitä lukijakirjeitä ja innokasta fanipostia. Voi olla, että päädyt vihaamaan John Callahania, mutta voit myös rakastua häneen.
John Callahan (1951–2010) oli yhdysvaltalainen pilapiirtäjä, joka halvaantui auto-onnettomuudessa 21-vuotiaana ja käytti siitä alkaen pyörätuolia. Robin Williams suunnitteli elokuvaa piirtäjän elämän pohjalta, ja kirja sisältää Williamsin alkusanat.  
Oma arvioni: En vihaa Callahania, mutta en kyllä rakastunutkaan häneen. Ihan hyvä niin, sillä mieshän on jo kuollut. Eikä huumori vienyt edes jalkoja alta, ainakaan kirjaimellisesti, jalkani kun eivät ole koskaan tukevasti maassa olleetkaan. Mutta kyllä minä monille piirroksille ja jutuille nauroin. Vinossa kun istun, taitaa huumorinikin olla sopivasti vinksahtanutta.
Joku saattaa ajatella, ettei vammaisuudessa ole mitään hauskaa, eikä vammaisuudesta saisi tehdä komediaa. Elämä vamman kanssa voi olla hyvinkin…

Mauri Kunnas: Tassulan tarinat

T assulan tarinat -äänikirja sisältää kaikki neljä Mauri Kunnaksen rakastettua Tassula-seikkailua. Tassulassa riittää menoa ja meininkiä – ja menossa on tietenkin aina mukana kaupungin kuuluisin unissakävelijä, herra Hakkarainen!
Äänikirja sisältää tarinat Ujo Elvis, Onnin paras joululahja, Seitsemän tätiä ja aarre sekä Hurja-Harri ja pullon henki.
Oma arvioni: Mauri Kunnaksen kirjoissa minua on aina viehättänyt vahva visuaalisuus monia yksityiskohtia sisältävien kuvien muodossa. Ei tarinoissakaan sinänsä mitään vikaa ole. Utelias ihminen kun olen, päätin kokeilla, miten Kunnas taipuisi äänikirjaksi. Ja hienostihan se – kiitos Lars Svedbergin loistavan äänen ja ilmeikkään luennan.

Kirjaa voi suositella sopivina annoksina nautittavaksi iltasaduksi pienille ja toimii se ”yösatuna” ihan mukavasti aikuisellekin, joka vaikkapa sattuu heräämään aamulla aivan liian aikaisin…

Lauri Järvilehto: Hauskan oppimisen vallankumous

Opimme parhaiten, kun olemme aidosti innoissamme!

T ämä kirja kertoo kiehtovalla tavalla, kuinka hauskuus ja leikki tekevät oppimisesta tehokasta. Motivaatiopsykologian, positiivisen psykologian ja aivotutkimuksen aloilta otettujen esimerkkien avulla kirja paljastaa, miksi innostus, sisäinen motivaatio ja flow ovat avaintekijöitä oppimisessa.

Oma arvioni: Kirjassa on inspiroivia ideoita, avartavia ajatuksia, positiivisia (peli)pohdintoja. Se on kerrassaan erinomainen kokonaisuus, joka kaikkien opettajien ja oppivien kannattaa lukea. Olen yleensä innoissani sekä opettamisesta että oppimisesta, mutta jos mahdollista, tämän kirjan luettuani olen sitä entistäkin enemmän. 

Oppiminen on oivallisen hauskaa, jos annamme sen olla sellaista. Eikä väliä, vaikka me aikuisetkin välillä vaikkapa leikkisimme tai pelaisimme, eiköhän pakkopullaa ole saanut pureskella meistä ihan jokainen tarpeeksi aikanaan koulunpenkillä istuessaan.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

O n ilta ja Laura odottaa Eerikiä kotiin. Hän on 55-vuotias luonnonsuojelujärjestön lobbari ja ollut yhdessä miehensä kanssa 30 vuotta. Hän haluaa kertoa Eerikille, että on vihdoin valmis siihen, mitä mies on pyytänyt vuosia: vapauteen. Hän on vihdoin päättänyt irrottautua pojastaan Aslakista, joka on täysi-ikäinen, mutta ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Aslak oli herkkä ja ujo poika, jota kiusattiin koulussa ja joka teini-iässä vajosi omaan maailmaansa eikä koskaan päässyt sieltä pois. Laura on yrittänyt huolehtia aikuisesta Aslakista kuin lapsesta, vaikka poika haluaa pitää vanhemmat etäällä. Nyt Laura haluaa nähdä, mitä elämällä on vielä annettavaa. Hän on päättänyt toteuttaa miehensä Eerikin kanssa unelmat, joita heillä nuorina oli.
Ennen kuin aika loppuu on romaani perheestä, menneisyyden taakasta, ulkopuolisuudesta, voimattomuudesta ja ihmisen tahdosta ja vastuusta puuttua asioiden kulkuun.
Oma arvioni: Kun aika loppuu on koskettava tarina yksinäisyydestä, pahoinvoivasta perhees…

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

" Kätilö kieltäytyi auttamasta sinua maailmaan", kirjailija Joni Skiftesvik kuulee tädiltään äitinsä hautajaisissa. Kesällä 2011 kirjailija kamppailee henkensä puolesta sairaalan teho-osastolla. Samaan aikaan vaimo käy läpi vaikean sydämensiirtoleikkauksen ja molempien selviytyminen on epävarmaa. Perhe elää piinaavia hetkiä peläten ja odottaen. Kirjailija muistaa sairaalassa tätinsä kertomuksen syntymästään, ja eletyn elämän kuvat alkavat kulkea silmien edessä.
Valkoinen Toyota vei vaimoni on hyvin omakohtainen, jopa intiimi teos, jossa menneisyys ja nykypäivä vuorottelevat. Skiftesvik palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa, lehtimiesvuosiin, kirjailijauran alkutaipaleeseen ja perhettä kohdanneeseen tragediaan, Kim-pojan hukkumiseen kanoottiretkellä. Kirjailija puhuu ihmisistä oikeilla nimillä eikä kaihda kipeitäkään aiheita. Erikoiset elämänkäänteet ja tekijälleen ominainen, ilmeikäs dialogi itkettävät ja naurattavat.
Oma arvioni: Puhutteleva teos, jonka voima piilee mielestäni ju…

Agatha Christie: Seitti

D iplomaatinrouva Clarissa Hailsham-Brownilla on ongelma: tapahtumat ovat ryöstäytyneet käsistä, ja niinpä hänen olohuoneessaan lojuu miehen ruumis. Siitä hänen on päästävä eroon ja äkkiä sittenkin, sillä aviomiehen on määrä tuoda vieraaksi tärkeä poliitikko. Ovela suunnitelma punotaan kaiken peittelemiseksi, mutta yllätykset eivät suinkaan lopu tähän.
Oma arvioni: Seitti on Agatha Christien kolmas jännitysnäytelmä. Romaaniksi sen on sovittanut Charles Osborne. Tarina oli varsin tapahtumarikas ja yllätyksellinen – toki ennalta-arvattavakin. Kokonaisuudessaan kirja oli mukavan vanhanaikainen ja viihdyttävä, joten tällaisen jännityksen ystäville sitä voi suositella hyvillä mielin.

Pirkko Karvonen: Rajojen rikkojat – Kotikuntoutus nuorten elämäntarinoissa

Kotikuntoutus – mitä se on? Se selviää tämän kirjan elämäntarinoista

Kirjassa kerrotaan yhdeksän, vammaisen nuoren elämäntarina, jossa englantilaisella kotikuntoutuksella oli merkittävä rooli. Nuoret olivat aikanaan Suomen ensimmäisiä kotikuntoutuslapsia, joille terveydenhoidon asiantuntijat olivat antaneet heikot tulevaisuuden näkymät syntymässä ilmenneiden vaikeuksien vuoksi. Vanhemmat halusivat kuitenkin tehdä lapsensa eteen enemmän kuin mitä perinteinen, suomalainen kuntoutus tarjosi.
Kerland/Brainwave-keskuksen suunnittelemaa kuntoutusta tehtiin kotona yhdessä vanhempien ja avustajien kanssa kolme tuntia päivässä. Kuntoutusmenetelmää kritisoitiin muun muassa menetelmän teoriataustan ja vanhempien osallisuuden vuoksi.
Lasten kehityksessä tapahtui edistymistä. Joillakin alkoi jo heti kuntoutuksen alkuvaiheessa tapahtua asioita, joita ei aikaisemmin ollut ilmennyt.  Moni lapsista oppi vuosien aikana esimerkiksi kävelemään. Kaikki tämä rohkaisi vanhempia jatkamaan ja tekemään parhaans…

Kirja-arvio: Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja

Y llätyin todella iloisesti, kun Heli Laaksosen uunituore kaunokirja kolahti postiluukusta. Sieltä kun tuppaa tipahtelemaan enimmäkseen tylsiä laskuja. Sylvia, Tuija ja laulava patja -kirjan kansikuva on todella kaunis – sekin lähtöisin Helin kynästä. Ja takakannen teksti suorastaan pakottaa lukemaan kirjan saman tien. Mutta minäpä maltoin odottaa muutaman päivän. Myönnän kuitenkin, että koville se otti…
Sylvia ja Tuija ovat naiset aina parhaassa iässään, parhaimmat ystävykset, jotka puhua pulputtavat mistä vaan ja – lounaismurttel tiätystenki. Elettyä elämää ja tulevaisuutta lähestytään tässä näytelmällisessä tarinassa elämänmakuisen lämminhenkisesti ja hersyvän humoristisella otteella. Kirjan mainiot muijat ovat varsin samaistuttavia siitäkin huolimatta, että itse olen vasta reilu nelikymppinen naisihminen. Uskon sekä kirjan että kamarinäytelmän uppoavan hyvin kaikenikäisiin naisiin, on ikämittarissa sitten vuosia 20 tai 90 – tai mitä tahansa siltä väliltä. Suosittelen! (Varoitus: Nau…

Eino Leino: Yksi on laulu ylitse muiden

S uuren suomalaisrunoilijan suosituimpia runoja tulkitsee tunteella ja taidolla näyttelijä Esko Salminen.
Hieno kokonaisuus, jota voi kuunnella useampaan kertaan – joka kerralla vaikuttuen. Suosittelen.

Barbara Wilson: Kaulapantamurhat

N aisetsivä Pam Nilsenin kotikaupungissa Seattlessa järjestetään seksuaaliseminaari. Siellä esiintyy Loie Marsh, joka on maan tunnetuimpia feministejä ja pornon vastustajia. Mutta ennen kuin hän ehtii sanoa sanottavansa, hänet löydetään koiran kaulapantaan kuristettuna. Kenellä oli syytä murhata hänet? Oliko murhaaja joku sadomasokisti? Joku seksuaalisensuurin vastustaja vai ehkä Loien entinen rakastettu? Juttua penkoessaan Pam löytää arkaluontoisia videoita, vanhoja kaunoja ja jyrkkiä mielipide-eroja. Kohta hän huomaa tietävänsä liikaa vaikka ei tarpeeksi. Murhaaja on yhä vapaana ja iskee jälleen…
Oma arvioni: Vaikka kirja ei varmasti huono olekaan, täytyy todeta, että dekkarin luettuani tuli sellainen no, tulipahan luettua tämäkin -fiilis. Osasyynä tähän tunteeseen on se, että kirja on jo aika vanha. Jos teos olisi jäänyt kirjaston hyllylle, en olisi jäänyt paljosta paitsi…