Pirjo Hassinen: Kalmari

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 304 s.

”Minä en enää tunnista Suomea. Herään joka aamu siihen, että olen entistä vihaisempi.”

P

uoluejohtaja Jukka Kalmari on noussut suosioon tarttumalla taitavasti äänestäjiensä ennakkoluuloihin ja epävarmuuteen. Sitä kansa ei kuitenkaan tiedä, mistä hänen vihansa kaikkea vierasta kohtaan kumpuaa.

Kun ex-aviopari Kaius ja Katja alkavat selvitellä Kalmarin tarkoin salattuja taustoja, he joutuvat vastatusten myös oman vihansa kanssa.

Romaani luotaa julman tarkkanäköisesti voimia, jotka meihin juuri nyt vaikuttavat, ja ihmisiä, jotka noita voimia käyttävät.

Oma arvioni: Aiheeltaan rankka ja valitettavan ajankohtainen kirja, joka jatkaa vuonna 2012 ilmestyneen Populan tarinaa – toimien toki ihan hyvin itsenäisenä teoksenakin. Kirjassa kuvataan sitä, miltä oikeistopopulistinen puolue johtajineen näyttää. Vaikka viihteellinen poliittinen kirjallisuus ei minua juuri kiinnostakaan – eikä juuri muunlainenkaan joitakin mielenkiintoisia elämäkertoja lukuun ottamatta – yhteiskunnan tilaa on kuvattu varsin todentuntuisesti. Kirja saa lukijan miettimään, mikä kaikki onkaan sallittua ns. poliittisessa pelissä. No, uutisia seuratessa tulee ajatelleeksi, että ihan mikä tahansa. Ainakin jos on kysymys Yhdysvaltojen presidentinvaaleista.

Ääriliikkeet ja viha valtaavat alaa meillä Suomessakin, valitettavasti. Juuri ajankohtaisuutensa vuoksi tämä Pirjo Hassisen uusin romaani on kyllä lukemisen arvoinen.