24. marraskuuta 2016

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset


Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 440 s.

K

un huomasin, että neljäs osa rikosylikonstaapeli Markku Isakssonista kertovassa dekkarisarjassa oli ilmestynyt, tiesin heti haluavani lukea tämän Markus Ahosen uusimman teoksen. Olinhan pitänyt jo sarjan edellisestä osasta ja erityisesti Isakssonista.
Vaikka Sydämenmurskajaiset onkin osa dekkarisarjaa, sen voi varsin hyvin lukea myös itsenäisenä teoksena. Tarina alkaa kesäisissä tunnelmissa, kun rakastunut rippikoulupoika lähtee kohtalokkaalle yöuinnille.  Kerronta etenee kerroksittain, lähtien liikkeelle vuodesta 1987 ja edeten vähitellen aina vuoteen 2015, jolloin Karl Bellman palaa vuosien jälkeen Helsinkiin. Mies haluaa karistaa menneisyyden muistot mereen, mutta hänenkin uintinsa jää viimeiseksi.  Molemmat uintiretket osoittautuvat tutkinnan seurauksena monipolvisen murhasarjan osiksi, ja Markku Isaksson pääsee tutustumaan eri yhteiskuntaluokkiin ja monenlaisiin ihmisiin. Ja pääsee lukija vielä pääkaupunkiseutuammekin kauemmas – aina Syyriaan asti.
Tunnustan aluksi hieman miettineeni, mitenköhän kirjassa onnistutaan yhdistämään kaksi eri juonta ja useita aikatasoja niin, että lukija pysyy helposti matkassa mukana. No, epäilin turhaan, sillä minä en ainakaan kyydistä pudonnut. Tähän vaikutti toki osaltaan varmasti hieman sekin, etten juurikaan malttanut laskea kirjaa kädestäni.

Suurena kysymyksenä Sydämenmurskajaiset -kirjassa on se, voiko rakkauden voima olla kuolemaa suurempi. Kuinka monta kuolemaa rakkaus pystyy päihittämään? Tällaisen kysymyksen pohtiminen saa lukijan ajattelemaan syvällisesti, mikä ei dekkareita ahmiessa ole välttämättä kovinkaan tavallista. Mielestä dekkari on parhaimmillaan silloin, kun se on enemmän kuin pelkkiä rikoksia ja niiden ratkaisemista.
Voisin suositella Sydämenmurskajaiset -dekkaria lämpimästi etenkin kotimaisen laatujännityksen ystäville. Kiitos kirjailijalle hyvästä kirjasta ja kustantajalle arvostelukappaleesta.

P.S. Tämä kirja sai myös kunnian olla 250. tänä vuonna lukemani ja bloggaamani kirja. Samalla tuli kuitattua vuodelle 2016 asettamani lukuhaaste. Mutta vuotta on vielä mukavasti jäljellä, ja lukeminen jatkuu. Niin kuin Jörn Donner tänäänkin puheessaan tuttuun tapaansa totesi: ”Lukeminen kannattaa aina.”  Tai no, ainakin hyvän kirjan lukeminen...

1 kommentti:

  1. Ihailen lukutahtiasi, en pystyisi samaan! (: Kunpa aikaa olisi enemmän...

    Ahosta aion lukea jossain vaiheessa, kiitos muistutuksesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!