Siirry pääsisältöön

KIRJA-ARVIO: Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset


Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 440 s.

K

un huomasin, että neljäs osa rikosylikonstaapeli Markku Isakssonista kertovassa dekkarisarjassa oli ilmestynyt, tiesin heti haluavani lukea tämän Markus Ahosen uusimman teoksen. Olinhan pitänyt jo sarjan edellisestä osasta ja erityisesti Isakssonista.
Vaikka Sydämenmurskajaiset onkin osa dekkarisarjaa, sen voi varsin hyvin lukea myös itsenäisenä teoksena. Tarina alkaa kesäisissä tunnelmissa, kun rakastunut rippikoulupoika lähtee kohtalokkaalle yöuinnille.  Kerronta etenee kerroksittain, lähtien liikkeelle vuodesta 1987 ja edeten vähitellen aina vuoteen 2015, jolloin Karl Bellman palaa vuosien jälkeen Helsinkiin. Mies haluaa karistaa menneisyyden muistot mereen, mutta hänenkin uintinsa jää viimeiseksi.  Molemmat uintiretket osoittautuvat tutkinnan seurauksena monipolvisen murhasarjan osiksi, ja Markku Isaksson pääsee tutustumaan eri yhteiskuntaluokkiin ja monenlaisiin ihmisiin. Ja pääsee lukija vielä pääkaupunkiseutuammekin kauemmas – aina Syyriaan asti.
Tunnustan aluksi hieman miettineeni, mitenköhän kirjassa onnistutaan yhdistämään kaksi eri juonta ja useita aikatasoja niin, että lukija pysyy helposti matkassa mukana. No, epäilin turhaan, sillä minä en ainakaan kyydistä pudonnut. Tähän vaikutti toki osaltaan varmasti hieman sekin, etten juurikaan malttanut laskea kirjaa kädestäni.

Suurena kysymyksenä Sydämenmurskajaiset -kirjassa on se, voiko rakkauden voima olla kuolemaa suurempi. Kuinka monta kuolemaa rakkaus pystyy päihittämään? Tällaisen kysymyksen pohtiminen saa lukijan ajattelemaan syvällisesti, mikä ei dekkareita ahmiessa ole välttämättä kovinkaan tavallista. Mielestä dekkari on parhaimmillaan silloin, kun se on enemmän kuin pelkkiä rikoksia ja niiden ratkaisemista.
Voisin suositella Sydämenmurskajaiset -dekkaria lämpimästi etenkin kotimaisen laatujännityksen ystäville. Kiitos kirjailijalle hyvästä kirjasta ja kustantajalle arvostelukappaleesta.

P.S. Tämä kirja sai myös kunnian olla 250. tänä vuonna lukemani ja bloggaamani kirja. Samalla tuli kuitattua vuodelle 2016 asettamani lukuhaaste. Mutta vuotta on vielä mukavasti jäljellä, ja lukeminen jatkuu. Niin kuin Jörn Donner tänäänkin puheessaan tuttuun tapaansa totesi: ”Lukeminen kannattaa aina.”  Tai no, ainakin hyvän kirjan lukeminen...

Kommentit

  1. Ihailen lukutahtiasi, en pystyisi samaan! (: Kunpa aikaa olisi enemmän...

    Ahosta aion lukea jossain vaiheessa, kiitos muistutuksesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…