Siirry pääsisältöön

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 119 s.

Episodiromaani ihmisistä lähihistorian melskeissä

P
uolalainen rekkakuski Toma noukkii kyytiinsä nuoren liftarin. Johanneksen, jonka kanssa hän kokee maantiellä unohtumattoman näyn.
Vuosia myöhemmin Johannes makaa sairasvuoteella ja saa ihmeellisen kyvyn nähdä minne ikinä haluaa. Unkarilainen Viktor matkustaa Berliiniin puoluekokoukseen ja tapaa siellä nuoren hollantilaisen Elinen. Samaan aikaan Kosovon Gornje Obrinjessa on tapahtumassa jotain peruuttamatonta. Entä jos Viktor voisi vaikuttaa kosovolaisen kylän kohtaloon?
Emma Puikkosen episodiromaanissa leikitään ajatuksella siitä, että jokin menisi toisin ja muuttaisi tapahtumien kulkua. Lähimenneisyyden käänteet ja tavallisten ihmisten arki risteävät toisiaan. Jokaiseen kohtaukseen sisältyy jotain yllättävää, odottamatonta, mikä saa todellisuuden näyttämään hetken toiselta.
Oma arvioni: Puikkosen romaania voi mielestäni luonnehtia varsin kunnianhimoiseksi. Kirja herättää lukijansa pohtimaan historian suuria linjoja ja saa miettimään omaa suhtautumista Euroopan kehittymiseen. Puikkonen risteyttää taidokkaasti niin yksilöitä kuin suuria ihmismassojakin, historiallisia tositapahtumia ja surrealistisia näkyjä Euroopan lähihistoriasta ja -tulevaisuudesta.

Kirja vie lukijansa intensiiviselle ja hämmästyttävälle aikamatkalle. Aluksi eri tarinat vaikuttavat irrallisilta, mutta matkan edetessä ne kuitenkin nivoutuvat toisiinsa, jotkin tosin jouhevammin kuin toiset. Teos tarjoaa valonpilkahduksia dystopiseen tulevaisuuteemme – enemmän tai vähemmän naiiveja sellaisia. Vai, voisikohan asioihin sittenkin vaikuttaa jo pienelläkin teolla?
Vaikka Eurooppalaiset unet ei edustakaan sellaista kirjallisuuden lajia, jonka parissa yleensä viihdyn, kyseinen kirja antoi kuitenkin paljon ajattelemisen aiheita. Se on hyvän kirjan merkki. Kirjaa voisi suositella etenkin ennakkoluulottomille lukijoille, jotka ovat valmiita ravistelemaan omia käsityksiään.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…