Kalle Veirto: Ohut hauska kirja

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 152 s.

V

oiko peruskoulun suorittaa lukematta ainuttakaan kaunokirjaa? Sankarimme Ekku Närvänen ja Iiro-Matias Andersson ovat lähellä onnistumista. Nakki kuitenkin napsahtaa juuri, kun kaiken piti olla valmiina päästötodistusta ja kunnon kekkereitä varten. Pakon edessä hätiin löytyy sopiva teos: Ohut hauska kirja. Se kuitenkin loistaa poissaolollaan jopa kirjastosta. Kadonnutta kirjaa metsästävien ysiluokkalaisten viimeisestä kouluviikosta kehkeytyy hullunmylly, jossa peltikatto laulaa, korit kilisevät ja kondomit katoavat. Tyttöystävä tykkää kyttyrää ja siskon poikakaveri tekee yllättävän koukkauksen luonnon helmaan. Mutta se kirja, se on löydettävä, maksoi mitä maksoi.

Ohut hauska kirja on ohut hauska kirja, ainutkertaisen nuoruuden ja kevään kiitoradan ylistys. Topelius-palkittu kirjailija on jälleen omimmalla alueellaan.

Oma arvioni: Heti kirjan ensisivuilta siirryin vuosikymmenten taakse omaan peruskouluaikaani äidinkielentunnille, jolloin muutamat luokan pojat tuskailivat, kun Aku Ankka ei kelvannutkaan kirjaksi… Ja minä olisin voinut kirjoittaa kirja-arvioita vaikka kuinka monta.

Ohut hauska kirja on osuvasti nimetty, sillä juuri sellainen tämä lapsille ja nuorille suunnattu kirja on. Tapahtumia riittää. Tämän kirjan lukemista voi tosiaan suositella sellaisillekin pojille, jotka eivät kirjoista yleensä innostu.

Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa: Oton elämä 2

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Stilla dagar i Mejlans
Suomentanut: Liisa Ryömä
Sivumäärä: 223 s.

Omaelämäkerrallinen Oton elämää saa jatkoa

V

anha kirjailija Otto jatkaa sielun pohdiskelua kirjoittajankolossaan Meilahdessa. Vanhetessaan hän ärtyy yhä enemmän maailman typeryydestä ja petollisuudesta. Venäjä miehittää Krimin, Putinin retoriikka kovenee ja televisiossa näytetään kuinka pyövelit mestaavat länsimaisia avustustyöntekijöitä. Hupsista vaan, todetaan. Ottoa huolestuttaa sota, joka taas näyttää lähestyvän. Kuolemasta on, urheilun ja erotiikan ohella, tullut erityisen mielenkiinnon kohde.

Aivoverenvuoto ja sydäninfarkti ovat aikalaisten vaatimaton tapa tehdä vallankumous. Oton kyky tuntea häpeää on yhtä heikkoa kuin ennenkin, eikä hän sitäkään häpeile. Pelot, unet ja viha tuovat ilon väristyksiä ja synkkyyttä. Otto on varma siitä, että elämämme tarkoitus on katoaminen. Kysymys kuuluu, jääkö kaikki tämä jäljelle, kun häntä itseään ei enää ole.

Oma arvioni: Vaikka Otto on fiktiivinen hahmo, on hän kuin kirjoittajansa kaksoisolento – aikaansa seuraava, sivistynyt ja ikääntynyt mies, joka tarkkailee sekä yhteiskuntaa että omaa elämäänsä. Huomionsa pohdinnoissa saavat niin lapsuus, psykologia, musiikki, kirjailijoiden asema kuin maailmanpolitiikkakin.  Niin, ja tietysti ikääntymisen mukanaan tuoma raihnastuminen ja ystävien menettäminen.

Hiljaiseloa Meilahdessa on älykäs romaani, joka on hienosti, jopa kauniisti kirjoitettu ja sympaattinen kirja.  Vaikka vanheneminen voi olla täynnä katalia koettelemuksia, ironiasta ei kannata luopua.

Kari Enqvist, Ilari Hetemäki & Teija Tiilikainen (toim.): Kaikki vapaudesta

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 311 s.

K

uka saa puhua puolestani? Mihin minulla itselläni on valtaa, mihin vapaus? Kuinka maailma rajoittaa vapauttamme? Piileekö vapaudessa velvollisuuksia?

Kaikki vapaudesta uppoutuu vapauden rajankäynteihin.

Mahdollisen ja mahdottoman erottava raja on liukuva. Tuon rajan paikasta neuvottelevat jatkuvasti erilaiset vastinparit – me ja he, ihminen ja luonto, yksilö ja valtio. Monet ennen ehdottomat rajat ovat liudentuneet: valtiota ei rakenneta enää yhden kansallisuuden varaan, uskonnoista voi poimia itselle sopivimmat tavat. Samalla uusia, utopistiseltakin kuulostavia mahdollisuuksia tuntuu olevan aivan ulottuvillamme. Geenejä ja luonnon rakenteita muokkaamalla voidaan parantaa sairauksia ja kenties jarruttaa ihmiskehon väistämätöntä rappeutumista.

Lisääntyvä vapaus saattaa toisinaan kääntyä itseään vastaan: pystymmekö oman hyvinvointimme kannalta järkeviin valintoihin tavarapaljouden ja nokkelien mainostajien armoilla? Kykenemmekö seulomaan kohtaamastamme tietotulvasta toden ja valheen?

Oma arvioni: Kaikki vapaudesta on ajankohtainen ja ajattelua stimuloiva teos vapauksista ja vastuista. Kirjassa eri alojen asiantuntijat tuovat esille monenlaisia näkemyksiä tähän dynaamiseen teemaan.

Pasi Luhtaniemi: Sokea piste

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 288 s.

Oletko valmis uskomaan mahdottomaan?

E

nsin se näytti tapaturmalta. Ohjelmoijaguru Samuel Heiskan ruumis löytyy syksyiseltä pihalta. Sade on huuhtonut jäljet ja pimeys kätkenyt tapahtumat.

Kun poliisi jututtaa Heiskan yhtiökumppania Erikiä, tämä asettaa itsensä kuin tahallaan epäillyksi. Erik hyötyy Samuelin kuolemasta, sillä firma oli julkaisemaisillaan uudenlaisen verkkosivuston, jonka patenteilla tahkottaisiin rahaa, mutta Samuel oli asettunut poikkiteloin.

Erikin pidätyksen jälkeen tämän vaimo Meri aloittaa omat tutkimuksensa. Jäljet näyttävät johtavan samassa toimistohotellissa työskentelevään liikekumppaniksi. Lavastettiinko Erik syylliseksi? Samaan aikaan poliisi seuraa Samuelin jälkiä netissä – onnistuiko sopuisa nörtti suututtamaan uusnatsiryhmän? Entä kuka on salaperäinen Richard, joka on mukana Erikin verkkosivusuunnitelmissa?

Oma arvioni: Sokea piste on taitavasti rakennettu esikoisteos, uusmediamaailmaan sijoittuva aikalaisromaani ja psykologinen trilleri. Osansa saavat niin netissä vellova vihapuhe kuin kuvamanipulaatiot ja kuvitteelliset identiteetitkin. Tarinan edetessä kauhu valtaa alaa, kun virtuaaliset harhat muuttuvat osaksi todellisuus romaanin vääristyneessä maailmassa. Moniääninen kerronta sai aikaan sen, että minä epäilin rikoksesta milloin ketäkin.

Jos etsit erilaista dekkaria, tässä yksi omaleimainen vaihtoehto.

Jari Tervo: Matriarkka

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 448 s.

”

Aamu Karitsantytär syntyi vaiti ja silmät auki.”

Runsaana vyöryvä vaellusromaani, jossa liikkeellä ovat kokonaiset kansanryhmät. Ennen ja nyt. Matriarkka on ehtymätön runsauden sarvi: moniääninen, taitavasti orkestroitu, paikoin surrealistisiin korkeuksiin kohoava eepos inkeriläissuvun elämästä. Tarina alkaa Aamu Karitsantyttären syntymästä Simpukan kylässä Neuvosto-Inkerissä ja seuraa hänen ja hänen sukunsa pitkää vaellusta: karkotusta Siperiaan, evakuointia Suomeen ja palauttamista Neuvostoliittoon. Siinä yhdistyvät historialliset tapahtumat sekä ajankohtaiset teemat, kuten pakolaisuus ja nyky-Venäjä. Teos on häikäisevä taidonnäyte, jossa Jari Tervon kieli ja kerronta virtaavat pidäkkeettömämpänä ja rikkaampana kuin koskaan.

Oma arvioni: Takakansiteksti lupaili todella paljon, ja paljon tämä Tervon uusin kirja toki antoikin. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tämä todellinen tiiliskiviromaani paras Tervoa ole. Näkemykseeni vaikuttaa luonnollisesti osaltaan se, ettei teoksen aihe itseäni erityisemmin kiinnostanut, vaikka historian tapahtumat ovat aina jotenkin kiehtoneetkin – ja siksi kai tähän kirjaan ensisijaisesti tartuin ja sen lukea halusin. Tunnustan kuitenkin, että muutamaan otteeseen tämän mutkikkaan vaellusmatkan aikana, toivoin tarinan jo vähitellen päättyvän.

Herkimmille lukijoille en Matriarkkaa voi suositella, mutta historiasta ja kaltoin kohdeltujen ihmisten kohtaloista kiinnostuneille Tervon uusin kirja tarjoaa monin tavoin hereillä pitävän lukuelämyksen.  

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Maskarna i Carmine Street
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Sivumäärä 292 s.

Vahvatunnelmainen rikosromaani pikkutytön katoamisesta

K

irjailija Erik Steinbeck ja hänen taiteilijavaimonsa Winnie muuttavat New Yorkiin jättääkseen taakseen kotimaan traumaattiset tapahtumat. Pariskunnan neljävuotias Sarah-tytär on kidnapattu puolitoista vuotta aiemmin, eikä hänestä ole sen jälkeen mitään havaintoja. Erik yrittää aloitella uutta kirjaansa ja tarkkailee salaperäisillä retkillä käyvää Winnietä, joka väittää itsepintaisesti, että Sarah elää. Samaan aikaan Erik saa selville uusia asioita vaimonsa menneisyydestä. Ehkä heidän muuttonsa juuri New Yorkiin ei ollutkaan sattumaa?

Oma arvioni: Tiheätunnelmainen psykologinen trilleri, joka pitää lukijaa tiukasti otteessaan heti alusta lähtien. Miljöön ja ihmisten kuvaus on todella vaikuttavaa. Kirjassa ei mässäillä väkivallalla, eikä lukijaa pitkästytetä poliisityön kuvauksella. Carmine Streetin sokeat tarjoaakin hieman erilaisen dekkarielämyksen. Suosittelen.

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen – Miten päästä irti pelosta ja häpeästä ja seistä omilla jaloillaan

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 266 s.

J

ani Toivolan omaelämäkerrallinen teos pohtii yksilön oikeutta omaan tarinaan. Teoksen punaisena lankana on Toivolan matka isänsä synnyinseudulle pieneen Webujen kylään Kenian maaseudulla. Elämäntarinansa kautta Toivola käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä liittyen identiteettiin ja ihmisen oikeuksiin – kuka saa rakastaa, kuka saa perustaa perheen ja olla isä tai äiti, kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi. Jani Toivola on 38-vuotias homoseksuaali, isä, näyttelijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hänet valittiin eduskuntaan vuonna 2011 ensimmäisenä tummaihoisena parlamentin jäsenenä. Vuonna 2009 yllättäen löytynyt saksalainen veli johdatti Toivolan isänsä juurille sekä ensikohtaamiseen isänpuoleisen Mapesan suvun kanssa. Tuntematon isä iholla muuttui osallisuudeksi kokonaisesta kulttuurista.

Oma arvioni: Jani Toivolan kirja on vahva ja vaikuttava puheenvuoro ihmisenä olemisen ja erilaisuuden rikkauden puolesta. Se on avoin ja rehellinen yhden miehen kertomus siitä, kuinka jokaisen meistä tulisi voida luottaa omaan tarinaansa ja uskaltaa rohkeasti toteuttaa omia unelmiamme – ympäröivistä ennakkoluuloista piittaamatta ja kenties myös niiden vuoksi. Toivolan tarina on tarina pelkojen voittamisesta ja itsensä löytämisestä.

Tätä kirjaa lukiessa silmät avautuvat ja tunteet liikuttavat. Kirja saa lukijan pohtimaan, miksi maailma ja Suomi sen osana on sellainen paikka, että yksilön ei ole välttämättä helppo olla juuri sellainen kuin on ilman tarvetta peitellä jotakin ominaisuutta itsessään. Yksilön kehityksen kannalta, kun on ensiarvoisen tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi omana ainutkertaisena itsenään kaikkine piirteineen jo lapsesta lähtien. Jokaisella ihmisellä on kerrottavanaan tarina, joka ansaitsee kuulijan. Ja niin kuin Jani Toivola kirjassaan koskettavasti toteaa, mikään ei ole pahempaa kuin ohi katsominen, hiljaisuus. Se jättää ihmisen vaille omaa ääntä ja saa hänet pahimmassa tapauksessa kadottamaan identiteettinsä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sellaisille lukijoille, jotka arvostavat kirjallisuutta, jossa on sanomaa.

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 414 s.

K

olmekymppinen toimittaja Joona on menettänyt niin palstatilansa kuin luottotietonsa. Hän käyttää päivänsä tuijottaen tositeeveetä ja vältellen ihmisiä, kunnes kustantamo ehdottaa romaanin kirjoittamista.

Joona alkaa kerätä materiaalia äänittämällä salaa keskusteluja läheistensä kanssa.

Oma arvioni: Ekholm pohtii ajan hermolla olevassa esikoisromaanissaan muun muassa sitä, mikä on julkisuuden hinta ja kuka sen loppujen lopuksi maksaa. Lukukokemus oli yhdellä sanalla ilmaistuna ärsyttävä. Syitä tähän oli toki löydettävissä niin kirjasta kuin sen ulkopuoleltakin. Isoa roolia lukuelämyksen pilaajana näytteli flunssa, joka venytti kirjan lukemista liian monelle päivälle...

Oletan teoksen kolahtavan huomattavasti paremmin netissä keskusteleviin kolmekymppisiin lukijoihin.