Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen – Miten päästä irti pelosta ja häpeästä ja seistä omilla jaloillaan

helmikuuta 07, 2017

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen – Miten päästä irti pelosta ja häpeästä ja seistä omilla jaloillaan

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 266 s.

ani Toivolan omaelämäkerrallinen teos pohtii yksilön oikeutta omaan tarinaan. Teoksen punaisena lankana on Toivolan matka isänsä synnyinseudulle pieneen Webujen kylään Kenian maaseudulla. Elämäntarinansa kautta Toivola käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä liittyen identiteettiin ja ihmisen oikeuksiin – kuka saa rakastaa, kuka saa perustaa perheen ja olla isä tai äiti, kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi. Jani Toivola on 38-vuotias homoseksuaali, isä, näyttelijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hänet valittiin eduskuntaan vuonna 2011 ensimmäisenä tummaihoisena parlamentin jäsenenä. Vuonna 2009 yllättäen löytynyt saksalainen veli johdatti Toivolan isänsä juurille sekä ensikohtaamiseen isänpuoleisen Mapesan suvun kanssa. Tuntematon isä iholla muuttui osallisuudeksi kokonaisesta kulttuurista.

Oma arvioni: Jani Toivolan kirja on vahva ja vaikuttava puheenvuoro ihmisenä olemisen ja erilaisuuden rikkauden puolesta. Se on avoin ja rehellinen yhden miehen kertomus siitä, kuinka jokaisen meistä tulisi voida luottaa omaan tarinaansa ja uskaltaa rohkeasti toteuttaa omia unelmiamme – ympäröivistä ennakkoluuloista piittaamatta ja kenties myös niiden vuoksi. Toivolan tarina on tarina pelkojen voittamisesta ja itsensä löytämisestä.

Tätä kirjaa lukiessa silmät avautuvat ja tunteet liikuttavat. Kirja saa lukijan pohtimaan, miksi maailma ja Suomi sen osana on sellainen paikka, että yksilön ei ole välttämättä helppo olla juuri sellainen kuin on ilman tarvetta peitellä jotakin ominaisuutta itsessään. Yksilön kehityksen kannalta, kun on ensiarvoisen tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi omana ainutkertaisena itsenään kaikkine piirteineen jo lapsesta lähtien. Jokaisella ihmisellä on kerrottavanaan tarina, joka ansaitsee kuulijan. Ja niin kuin Jani Toivola kirjassaan koskettavasti toteaa, mikään ei ole pahempaa kuin ohi katsominen, hiljaisuus. Se jättää ihmisen vaille omaa ääntä ja saa hänet pahimmassa tapauksessa kadottamaan identiteettinsä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sellaisille lukijoille, jotka arvostavat kirjallisuutta, jossa on sanomaa.