30. maaliskuuta 2017

Satu Kaski & Vesa Nevalainen: Jo riittää – Irti kiusaamisesta ja kiusaajista

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 187 s.


R
yhmän ulkopuolelle jättäminen, vähättely, asiaton arvostelu, mollaaminen. Kiusaaminen kaikissa muodoissaan on arkipäivää, nykyään myös netissä ja sosiaalisessa mediassa. Se vaikuttaa monin tavoin koko yhteisöön ja erityisesti kiusattuun. Pahimmillaan se johtaa kiusatun syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja jopa itsemurhaan.
Jokaiseen kiusaamistapaukseen tulee puuttua vakavasti ja tosissaan. Vain silloin työpaikoilla, kouluissa ja muissa yhteisöissä voidaan taata, että ne toimivat mahdollisimman hyvin ja kaikilla on turvallinen olo.
Oma arvioni: Tässä tuoreessa teoksessa kiusaamista valotetaan monimuotoisena ja dynaamisena ilmiönä. Valitettavan moni meistä on joutunut tekemään tuttavuutta kiusaamisen kanssa esimerkiksi koulussa tai työpaikalla, kuka kiusattuna, kuka sivustakatsojana, kuka kiusaajana – vain joitakin rooleja mainitakseni.  On selvää, että kiusaamisen tulee puuttua aina ja luonnollisesti myös mahdollisimman nopeasti. Kiusaamiseen on toki yritetty puuttua monin tavoin, mutta kokonaan sitä ei ole vieläkään saatu loppumaan.
Kuten arvata saattaa, ei tämä kirjakaan pysty tarjoamaan tähän vakavaan ja valitettavan yleiseen ongelmaan ”hokkuspokkus”-temppuja. Joitakin hyviä ajatuksia kirjassa kuitenkin on, joten kyllä se lukea kannatti. Suosittelen sitä sinullekin.




Paula Tilli: Toisin – Minun Asperger-elämäni


Kustantaja: Finn Lectura
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 172 s.























P
aula oppi lukemaan ja kirjoittamaan jo kolmen vuoden ikäisenä. Hän osaa useita vieraita kieliä ja pitää kieliopin opiskelusta. Hän syö aina terveellistä ruokaa ja rakastaa mustikoiden poimimista. Hän työskentelee mentorina ja luennoi ammatikseen. Paula on älykäs, lahjakas ja erilainen.
Paula ei tiedä, mitä toisessa maailmansodassa tapahtui. Kauniina kesäpäivänä hän on mieluiten suljettujen verhojen takana kotonaan tai kuntosalilla. Välillä hän haluaa eristäytyä maailmasta kuukausien ajaksi.
Paula ei ymmärrä valkoisia valheita ja haluaa aina rehellisen vastauksen. Hän hymyilee ollessaan surullinen tai masentunut. Hänen on vaikea tulkita toisten ihmisten ilmeitä ja elekieltä.
Paulalla on Aspergerin syndrooma ja hänen elämänsä on ihanaa.
Oma arvioni: Rehellinen ja elämänmakuinen kirja siitä, millaista on elää Aspergerin syndrooman kanssa. Paulan kokemukset saavat miettimään, onko Aspergerin kohdalla mielekästä puhua häiriöistä. Ehkä kyse onkin loppujen lopuksi vain erilaisuudesta, josta ei tarvitsekaan yrittää päästä eroon. Kirja onkin mielestäni varsin vahva puheenvuoro ihmisten yksilöllisyyden ja jakamattoman ihmisarvon puolesta.
Tämä kirja on erinomaista oheislukemista muun muassa erityispedagogiikan opiskelijoille.

29. maaliskuuta 2017

Antti Järvi: Lähtö


Kustantaja: Long Play
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 22 s.






















K
aksi vuotta sitten suomalainen nainen kirjoitti kirjeen Sveitsiin. Se alkoi: ”Täten esitän pyynnön, että Dignitas-järjestö aloittaisi avustetun itsemurhan valmistelut kanssani.” Vakavasti sairas ihminen ei Suomessa saa lääkäriltä kuolinapua. Vaihtoehtoina ovat kuoleman odottaminen, itsemurha tai avustettu kuolema ulkomailla. Suomen laki ei kuitenkaan erikseen kiellä kuolinapua. Laki on monilta osin samanlainen kuin Sveitsissä, jonne matkustetaan kuolemaan eri puolilta maailmaa. Yksikään lääkäri ei kuitenkaan ole testannut lakia, koska oikeusoppineetkaan eivät ole varmoja, mitä siitä seuraisi.
Oma arvioni: Ajatuksia herättävää tekstiä. Olen edelleen hyvän elämän puolella avustettua itsemurhaa vastaan. Omaan näkemykseeni vaikuttaa vahvasti se, että elämäni vaikean synnynnäisen liikuntavamman kanssa saattaa joidenkin ns. terveiden ihmisten silmissä näyttää ei-hyvältä elämältä, tarvitsenhan runsaasti apua arjessani ihan joka päivä. Vammaisuuteen liitetään helposti ajatus siitä, että henkilö kärsii vammastaan, vaikka niin ei useinkaan ole. Elämä voi olla varsin hyvää vamman kanssakin.
Jos eutanasia mahdollistettaisiin myös Suomessa, mieleen nousee kysymys, nähtäisiinkö muun muassa vammaiset ja vanhukset silloin entistä enemmän vain yhteiskunnan taakkana. Vaara tähän ainakin on olemassa, ja se pelottaa. Avustetun itsemurhan mahdollistamisen sijaan, meidän tulisikin kiinnittää erityistä huomiota muun muassa kivunlievitykseen ja saattohoidon kehittämiseen. Näin jokaisella meistä olisi mahdollisuus hyvään elämään loppuun asti. Olen sitä mieltä, että tarvitsemme saattohoitolain, mutta emme lakia eutanasiasta.

26. maaliskuuta 2017

Tuomas Vimma: Ruutukymppi

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 348 s.

Romanttista komediaa ruudun takaa

R
aksa-romaanista tuttu rakennusfirma Hyperborea on kasvanut, ja projektipäällikkö Sami alkaa olla kyllästynyt lähes ympärivuorokautiseen työntekoon. Viimeinen pisara on sankariarkkitehti Van Der Dick, kilpakosija, joka ilmaantuu kuvioihin ja hurmaa Samin pomon Danikan. Kun Danikaa ei kiinnostaa muu kuin sankariarkkitehdin ehtymätön etevyys ja luonnonkiharat kutrit, Sami päättää tehdä irtioton. Hän lähtee mukaan television reality-tuotantoon, jossa remontoidaan, sisustetaan ja lopuksi pöyhitään tyynyt. Jos rakennusalalla oli pientä kuprua ja osaamattomuutta, televisiotuotanto osoittautuu suorastaan katastrofaaliseksi.

Ruutukymppi on romanttinen komedia, joka tekee säälimätöntä pilkkaa televisiomaailman oudoista lainalaisuuksista ja kohelluksesta ruudun takana. Vimma tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on työskennellyt useissa tuotantoyhtiöissä ja ollut mukana tekemässä myös remonttirealityä. Ruutukymppi on itsenäinen toinen osa harvinaislaatuisessa kolmiosaisessa trilogiassa, jonka aloitti Vimman edellinen romaani Raksa.

Oma arvioni: Ruutukymppi venyvine remonttiaikatauluineen ja muine haasteineen ja yllätyksineen nauratti, vaikka tosielämässä kyseiset asiat eivät lähelle osuessaan varmasti edes hymyilytä. Välillä on suorastaan terapeuttista lukea jotakin vähemmän syvällistä, ja tällaiseen tarpeeseen Ruutukymppi vastasi mainiosti. Siitä huolimatta kaipasin kuitenkin henkilöihin jotakin lisää. Vimman liioitteleva kerrontatapa sopi tähän TV:n sisustusohjelmiakin pilkkaavaan kirjaan varsin hyvin. Tämän teoksen lukemisen jälkeen ainakin minä katsojana mietin todennäköisesti aiempaa enemmän sitä, mikä kyseisissä ohjelmissa on sitä, miltä näyttää ja mikä taas kenties ihan jotakin muuta.




 








23. maaliskuuta 2017

Mikko Myllykangas & Petteri Pietikäinen (toim.): Ajatusten lähteillä. Aatteiden ja oppien historiaa

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 423 s.

I
hmisiltä on luontevaa kysyä, mistä he ovat kotoisin tai kuinka hyvin he tuntevat sukujuuriaan. Harva tohtii kuitenkaan tiedustella, mistä keskustelukumppanin ajatukset ovat peräisin. Elämme harhassa, että ajatuksemme olisivat omiamme, vaikka valtaosa uskomuksistamme on vain lainoja aikaisemmilta sukupolvilta.
Aate- ja oppihistoria tutkii näitä käsitysten ja oppirakennelmien vaiheita. Nykyhetkessä on tärkeää ymmärtää, millaisia näkemyksiä ja päättelykulkuja on kätkeytynyt erilaisten hyviksi tai huonoiksi koettujen historiallisten tapahtumien taustalle. Kaikki ihmisten teot pohjautuvat lopulta jonkinlaisiin ajatuksiin.
Ajatusten lähteillä esittelee aate- ja oppihistoriallisen tutkimuksen perusteita ja käy läpi esimerkkitapausten avulla muun muassa tunneteorioita, utopioiden historiaa ja yhdysvaltalaisen liberalismin edistysihanteita. Teos myös osoittaa, kuinka psykiatriset tai lääketieteelliset käsitykset vaikkapa tuberkuloosista, mielisairauksista ja itsemurhasta voivat ohjata koko yhteiskunnan suuntaa.
Oma arvioni: Monipuolinen, mielenkiintoinen ja ajattelua avartava teos aate- ja oppihistoriasta. Ihan kevyimmästä päästä kirjan tekstit eivät ole, joten suosittelen kirjan lukemista niille, jotka ovat aidosti kiinnostuneita sen teemoista.















22. maaliskuuta 2017

Outi Pakkanen: Marius

Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 232 s.



K

oko kansan rakastama televisiotähti Mauri ”Marius” Leppänen on kuollut. Oliko kyseessä tapaturma, itsemurha – vai murha? Juorulehti kutsuu luottotoimittajansa Berliinistä selvittämään asiaa. Helsingissä Mariuksen entinen rakastettu törmää menneisyytensä haamuihin. Mikä mies Marius todellisuudessa oli ja mitä hänelle oikeasti tapahtui?

Oma arvioni: Hieman erilaista jännitystä Pakkaselta. Lukiessani aloin jopa epäillä omaa täysjärkisyyttäni. Marius tarjosi laadukasta psykologista jännitystä sekä loppuratkaisun, jota en osannut odottaa. Jos haluat lukea jännitystä, joka imaisee mukaansa, lue Marius.








21. maaliskuuta 2017

Petri Tamminen: Suomen historia

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 157 s.





















I
tsenäisen Suomen sataan vuoteen mahtuu pimeä kana, vapautunut keskikalja ja Armi Kuusela. Välillä tehdään peltotöitä venäläisen vangin kanssa, porataan hampaita ja luetaan Tuntematonta sotilasta. Kekkonen ehtii nousta valtaan, hallita ja kuolla, ja saada siinä välissä kudotun sinivalkoisen pipon.
Kerrotuista muistoista kirjoitettu Suomen historia vie kansallisen muistin ytimeen ja laitamille.
Oma arvioni: Tammisen kirjoittamassa Suomen historiassa on oikeastaan vain yksi huono ominaisuus. Kirja oli aivan liian lyhyt. Kerrottuja tarinaepisodeja eletystä elämästä olisi mielellään lukenut paljon enemmänkin. Kirja on samanaikaisesti sekä haikea että hauska. Tammisen Suomen historiaa voi suositella etenkin niille suomalaisille, jotka eivät mielellään tartu järkälemäisiin historiateoksiin.
Itselleni tämä kirja oli maukas välipala, jota olisi mielellään ahminut lisää.












Eeva Kilpi: Animalia


Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1987
(e-kirja julkaistu 2016; Kansalliskirjasto)
Sivumäärä: 91 s. 


























R
akastetun runoilijan neljäs kokoelma on tinkimättömän rehellinen kannanotto luonnon, eläinten ja ihmisten puolesta.
Kilpi on runoissaan suorapuheinen herkkää huumoria ja itseironiaa kuitenkaan unohtamatta.  Tärkeänä teemana on ihmisen kauhu ja häpeä omista teoistaan. Runoilijan suurennuslasin alle joutuvat myös mies, nainen, rakkaus, lapset ja vanhemmat, vanhuus ja isovanhemmat.
Animalia on vahva, ehdoton kokoelma, jonka kirjoittajalla on syvä eettinen sanoma.
Oma arvioni: Ajattomia ajattelemisen aiheita. Suosittelen.


20. maaliskuuta 2017

Linn Ullmann: Rauhattomat

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2016
Norjankielinen alkuteos: De urolige
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivumäärä: 383 s.


M
e olimme aina parempia jäähyväisissä kuin kohtaamisissa. Isä oli vanha kun synnyin, neljäkymmentäkahdeksanvuotias, yhtä vanha kuin minä nyt, aina neljäkymmentäkahdeksan vuotta vanhempi kuin minä. Joka kerta kun jätimme jäähyväisiä, ajattelin että tämä on aivan varmasti viimeinen kerta.
Isän ja tyttären on tarkoitus kirjoittaa yhdessä kirja isän vanhenemisesta. Vanhuus on kuitenkin jo kouraissut isästä niin tiukan otteen, että muistot sekoittuvat toisiin, ja nauhurille jää talteen vain arvaamattomia ja katkonaisia keskusteluja. Syntyy erilainen kirja, romaani.
Oma arvioni: Rauhattomat on genrerajoja rikkova romaani, jossa lapsi ei malta odottaa aikuistumistaan ja aikuiset olisivat mieluummin lapsia. Ullmann piirtää hienoa kuvaa ihmisen koko elinkaaresta, johon sisältyy paljon rakkautta ja kaipuuta. Vakavuus ja huumori kulkevat tarinassa käsi kädessä – aivan kuten elämässäkin. Kirjan syvällisenä sanomana on, että jokainen elämä on arvokas ja ainutlaatuinen.













Hanna Vilkka: Tutki ja kehitä


Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 151 s.


T
utki ja kehitä on perusteos tutkimusmetodeista kaikille tutkimuksen tekijöille. Kirja antaa perusvalmiudet tieteellisen tutkimuksen tekemiseen ja tutkimukselliseen kehittämistoimintaan työelämän monialaisissa hankkeissa. Samalla kirja toimii selvitysten ja kartoitusten tekemisen tukena elinkeinoelämässä, julkisella ja kolmannella sektorilla sekä koulutusorganisaatioissa.
Käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa tutkimusprosessi, laadullisen ja määrällisen tutkimusmenetelmän käytännöt, tutkimusetiikka sekä tutkimuksen arviointi. Kirja soveltuu itsenäiseen opiskeluun työelämässä toimiville, toisella asteella, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa perusopintoja opiskeleville sekä tutkimuksellisten työvälineiden kertaajille.
Teos on 4. uudistettu painos Tammen aikaisemmin julkaisemasta samannimisestä kirjasta.
Oma arvioni: Selkeä ja monipuolinen perusteos, joka johdattelee opiskelijoita tutkimuksen teon ihmeelliseen maailmaan.


16. maaliskuuta 2017

Anne Mattsson: Tellervo Koivisto – elämäkerta

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 350 s.

M
attssonin teoksessa etsitään Tellervo Koiviston lähtökohtia, juuria ja kasvuprosessia. Kuinka hänestä tuli hän? Millaista reittiä hän kulki ennen kuin päätyi korkeimpaan asemaansa, valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi vuosiksi 1982–1994? Millainen henkilö oli se, joka seisoi presidentin rinnalla kylmän sodan lopussa ja Kekkosen jälkeisinä vuosina, kun oli Koiviston vuoro hoitaa idänsuhteita?

Tämän kirjan käännekohdat eivät sijoitu presidenttivuosiin vaan 1950- ja 60-luvuille. 1950-luvulla nuori Tellervo rakastui. Tutkimuksen onneksi hän joutui asumaan eri paikkakunnalla sulhasensa kanssa – siksi rakastuminen on dokumentoitu tiheästi liikkuneisiin kirjeisiin. Rakastuminen vie mennessään, niin vei Tellervo Kankaanrannankin, joka ei oikein jaksanut enää keskittyä ekonomin opintoihinsa tavattuaan Mauno Koiviston. Tapaaminen oli ehdottomasti hänen elämänsä käännekohta, koska sen jälkeen ei ollut paluuta tavallisen ihmisen tavalliseen elämään. Edessä aukesivat tilanteet ja tilaisuudet, joihin rivikansalainen ei pääse kurkistamaan. Toiset käännekohdat liittyvät identiteettikriisiin, joka alkoi kotirouvan elämänpiirin niukkuudesta 1960-luvulla.

Kouluvuosinaan Tellervo Koivisto joutui kärsimään äärimmäistä häpeää tuottaneista kokemuksista, jotka hän painoi syvälle alitajuntaansa. Sieltä kokemukset pulpahtelivat elämän kriisivaiheissa esiin, mutta ne onnistuttiin vaimentamaan lääkkeillä ja painamaan takaisin pimentoon. Varsinainen paranemisprosessi alkoi vasta sen jälkeen, kun Tellervo Koivisto lähti purkamaan noidankehää keinoilla, joista muodostui hänelle suorastaan elämän ja kuoleman kysymys: puhumalla ja kirjoittamalla.

Oma arvioni: Ihan hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen elämäkerta Tellervo Koivistosta. Odotin kuitenkin kirjalta jotain enemmän. Politiikkaa erilaisine ”nimilistoineen” ja lukuisine vuosilukuineen oli kirjassa minun makuuni jopa liikaakin. Vaikka eipä se ihme ole, olihan Tellervo itsekin aikanaan mukana politiikassa muun muassa kansanedustajana. Enpä tullut ennen kirjan avaamista ajatelleeksi sitäkään, että Tellervo Koivisto on aiemmin kirjoittanut itse omasta elämästään, joten tässä kirjassa on oltava jotakin muuta kuin, mitä on jo aiemmin kerrottu.

Kirjan hienona sanomana kaikille tytöille ja naisille olkoon se, että elämän lähtökohdat eivät määrää kaikkea sitä, mitä elämässä tapahtuu. Sattumallakin on usein osuutta siihen, minne elämä meitä kuljettaa. Mutta myös omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa niin omiin kuin toistenkin asioihin.


Antti Heikkinen: Matkamies maan

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 350 s.


Häpeämättömän tosi ja häikäilemättömän hauska romaani siitä mitä tapahtuu nyt
Tätä kärsivää kansaa oli aivan äsken tuijottanut televisioruudusta mukavaa miestä leikkivä pääministeri, joka katsoi alamaisiaan syyttävästi silmiin ja kehotti rakentamaan talkoilla paremmaksi tämmöistä haistapaskan maata, jonka viime vuosien käytetyin uudissana oli perhesurma. Ja nyt tämän tunkion keskelle köijättiin vielä toiselta puolen maapalloa elintasoturisteja, jotka muka riemuitsevat pääsevänsä irti sodasta, vaikka todellisuudessa ne tuovat sen tullessaan ainoana käsimatkatavarana. Ei jumalauta mitä touhua tämä on!”
-Leo Tappinen, maahanmuuttokriitikko
Oma arvioni: Aiheeltaan ajankohtainen romaani, joka käsittelee vaikeita aiheita humoristisesti. Kirjailija uskaltaa suorastaan revitellä – rohkeaa sanoisin. Luulen, että tämä kirja saattaa hyvinkin jakaa lukijoiden mielipiteitä, toiset tykkäävät ja toiset eivät. Minä kuulun ensin mainittuihin. Pidin erityisesti romaanin rikkaasta henkilögalleriasta, vauhdikkaista käänteistä ja siitä, että asiat kuvattiin kirjavina, eikä mustavalkoisina.
Suosittelen tätä kirjaa sinulle, jos etsit teosta, joka herättää tunteita.



15. maaliskuuta 2017

KIRJA-ARVIO: Kimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin

Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 176 s.

Lukija-Finlandian voittaja 2016 ja Vuoden kirja 2016 -ehdokas
K
immo Ohtosen Karhu – voimaeläin on kerrassaan loistava teos. Siinä yhdistyy hienolla tavalla kirjoittajan laaja karhutietämys ja metsän pojan koskettava kasvutarina. Kokonaisuuden kruunaavat todella hienot suurikokoiset valokuvat
Ohtoselle elintärkeä suhde luontoon ja metsän mystiseen kuninkaaseen, karhuun välittyy kirjan sivuilta erinomaisesti. Teksti suorastaan tempaa lukijan mukaansa kiehtovalle luontomatkalle Kainuun korpimetsiin, suurpetojemme valtakuntaan. Minulle, joka en ole koskaan metsässä liikkunut, Karhu – voimaeläin tarjosi hienon mahdollisuuden kurkistaa etenkin karhujen elämään. Koska kieli on minulle tärkeää, ilahduin huomatessani, että Ohtonen kirjoittaa kauniin runollisesti. Tekstin elävyys ja yksityiskohtaisuus sai lukijan tuntemaan ikään kuin olevansa itse metsässä lähietäisyydellä otsosta.
Kirja sai minut pohtimaan myös omaa suhdettani luontoon. Olen aina suhtautunut luontoon ja sen eläimiin kunnioittavasti. ” Luonnossa ei ole vihaa tai katkeruutta, vain tinkimätön tarve elää ja selviytyä”, toteaa Ohtonen. Valitettavasti osa ihmisistä purkaa kuitenkin omaa vihaansa luontokappaleisiin. Metsä on edelleen minulle todellinen salaisuuksien maailma, mutta kiitos tämän todella hienon kirjan ja sen lumoavien kuvien, pääsin kuitenkin lähemmäs tätä kiehtovaa havupuiden taianomaista labyrinttia kuin koskaan aiemmin. Ja täytyy tunnustaa, etten olisi kyllä edes riittävän rohkea kohtaamaan suurta karhua silmästä silmään. Näin ollen hieno luontokirja riittää minulle vaikuttavan luontokokemuksen saamiseksi varsin mainiosti. Ja, kun kirja on vielä paljon enemmänkin kuin pelkkä luontokirja, lukuelämys on taatusti sellainen, ettei se katoa jälkiä jättämättä.
Karhu – voimaeläin -kirjaa suosittelen ihan kaikille.








13. maaliskuuta 2017

Marjo Laitala & Vesa Puuronen: Yhteiskunnan tahra? Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset

Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 286 s.
Mitä Suomen koulukodeissa todella tapahtui?


M


ä huomasin joissain, ketkä oli liian kauan ollut koulukodissa, että ne ei halunnut pois sieltä. Ne ei osannut odottaa elämältä mitään muuta enää. Mua pelotti hirveästi, et musta tulee samanlainen.
Yhteiskunnan tahra? selvittää koulukoteihin sijoitettujen lasten ja nuorten kokemuksia Suomessa vuosina 1940–1985. Tutkimus on uraauurtava, sillä se perustuu 35 koulukotien asukkaan haastatteluun. Aiemmin aihetta on tutkittu asiakirjojen pohjalta.


Kirja kuvaa koulukotien kasvattien omia, usein vaiettuja kokemuksia. ”Pahantapaisina” pidetyt lapset tulivat usein köyhistä tai rikkinäisistä kodeista. Koulukoti ei aina tarjonnut parempia oloja, sillä moni haastateltu koki laitoksessa kaltoinkohtelua, alistamista tai väkivaltaa. Lisäksi koulukoti löi lapsiin leiman, joka vaikeutti monen elämää vielä aikuisuudessakin.
Kirja osoittaa, että yhteiskunnan tahra eivät ole sijoitetut lapset vaan koulukotisijoitus itsessään.

KM Marjo Laitala on sosiologian tutkija ja YT Vesa Puuronen sosiologian professori Oulun yliopistossa.

Oma arvioni: Tämä vuoden 2016 tiedekirjaksi valittu teos antaa äänen niille, jotka ovat tähän asti vaienneet kokemuksistaan. Kirja on kaunistelemattomuudessaan karua luettavaa. Se koskettaa syvältä ja saa miettimään, miten ihmeessä kaikesta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta on voinut selvitä. Valitettavasti kaikki eivät selvinneetkään ja niihinkin, jotka selvisivät, koulukotikokemukset ovat jättäneet pysyvät jäljet.

Kirjassa kokemuksistaan kertoneen Martin tarinaan voit tutustua tästä.

Kirja on hyödyllistä luettavaa muun muassa erityispedagogiikan tai sosiaalityön opiskelijoille. Suosittelen.





11. maaliskuuta 2017

Minna Huotilainen & Leeni Peltonen: Tunne aivosi

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 256 s.





A

ivoja kannattaa huoltaa jokaisessa elämänvaiheessa. Aivot joutuvat lujille eri tavoin eri ikäkausina, joten kirjassa käydään läpi elämänkaaren keskeiset kysymykset: vauvaiän huima kehitys ja puheen oppiminen, liikunnan vaikutus koulumenestykseen, murrosiän mullistukset ja yöunen merkitys, kiireen ja kaaoksen hallinta ruuhkavuosissa sekä hyvän vanhuuden turvaaminen muistin heiketessä.
Vankkaa tieteellistä tutkimusta sovelletaan kirjassa arkielämään, jotta jokainen voisi lisätä aivojensa hyvinvointia ja myönteistä vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa.
Oma arvioni: Tämä kirja antaa jokaiselle meistä runsaasti eväitä siihen, kuinka voimme pitää huolta kaikkein tärkeimmästä pääomastamme – nimittäin aivoistamme. Liikunta, riittävä ja hyvälaatuinen uni ja terveellinen ruokavalio ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi tarvitsemme ainakin kortinpeluuta, tanssia ja musiikkia. Musiikki on hyväksi niin keskosvauvan, levottoman teinin, stressaantuneen työikäisen kuin dementoituneen vanhuksenkin aivoille.
Kirjassa kerrotaan myös aivojen roolista tunteiden synnyssä ja pohditaan sitä, millaista on aivoystävällinen työ.
Tunne aivosi on monipuolinen, helppolukuinen ja mielenkiintoinen tietokirja, jota suosittelen lämpimästi kaikille omasta (aivo)terveydestään kiinnostuneille.












9. maaliskuuta 2017

Lasse Nousiainen: Konttaava koomikko

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 253 s.

Jotain naurettavaa on syntynyt.

Ä
iti on kaunis ja lempeä, väsynyt mutta maailman ihanin. Makaan vasten rintoja, jotka voisivat olla urheilulehden bikiniliitteen kansikuvassa. Ehkä tämä ei ollutkaan niin huono juttu tämä syntymä.
Kolmekymppinen koomikko jälleensyntyy avuttoman vauvan kehoon, aikuisen tietoisuudella. On tullut kontatuksi kotiin aika monista bileistä, ja nyt se pitäisi opetella uudelleen. Edessä taitaa olla identiteettikriisi jos toinenkin.
Oma arvioni: Hykerryttävän hauska ja omintakeisuudessaan viehättävä esikoisromaani. Kirja nosti suupielet ylöspäin moneen kertaan ja lukiessa tuli myös naurettua ääneen. Lasse Nousiaisen esikoisromaania voi suositella erityisesti tuleville tai tuoreille isille. Se tarjoaa hyvää mustaa huumoria ja ripauksen hyödyllisiä tietoja liittyen vauva-arjesta selviytymiseen.
Itselleni Konttaava koomikko toi hyvän mielen ja toimi mainiosti raskaamman luettavan vastapainona.













3. maaliskuuta 2017

JP Koskinen: Helmikuun kylmä kosketus


Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 244 s.


H
ämeenlinnan kaupunginjohtajan poika on siepattu. Pojan äiti haluaa hoitaa asian ilman lööppikohua ja palkkaa yksityisetsivä Arosuon ja tämän veljenpojan toimittamaan lunnaita.
Arosuo haistaa heti palaneen käryä, sillä Suomessa oikeat kidnappaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Hän ottaa silti tehtävän hoitaakseen, sillä työt ja toimeksiannot ovat Hämeenlinnassa kiven alla. Rahojen luovutus ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Alkaa piinaava ajojahti, jota sieppaajan pirullinen vihjeleikki pitkittää. Kidnappausdraaman ohessa Arosuo selvittää sitkeästi vanhaa pakkomiellettään, Bodominjärven murhamysteeriä.
Löytyykö poika elävänä? Saadaanko sieppaaja kiinni? Ja voiko rahalla paikata elämän aiheuttamia kolhuja?
Oma arvioni: Helmikuun kylmä kosketus on Murhan vuosi -sarjan toinen osa. Vaikka en olekaan vielä lukenut sarjan avausosaa, hyvin pääsin sisälle tähän rikos- ja sukutarinaan. Kaikki ei todellakaan aina ole sitä, miltä näyttää. Kirjassa on runsaasti koukuttavia aineksia, joten haluan kyllä seurata, miten tämä 12-osainen murhasarja tulee etenemään ja henkilöhahmot kehittymään.
Suosittelen.

1. maaliskuuta 2017

Pierre Lemaitre: Camille

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2016
Ranskankielinen alkuteos: Sacrifices
Suomentanut: Sirkka Aulanko
Sivumäärä: 336 s.

A
nne Forestier osuu keskelle aseellista ryöstöä Champs-Elysées’n koruliikkeessä. Hänet ruhjotaan lähes hengiltä, mutta se on vasta alkua hänen koettelemuksilleen.Avuttomana sairaalasängyssä viruva Anne on hengenvaarassa, sillä hänen pahoinpitelijänsä on edelleen vapaalla jalalla. Kaikesta päätellen tämä haluaa päästä lopullisesti eroon koruryöstön silminnäkijästä.

Annen ainoa turva on ylikomisario Camille Verhoeven, joka on valmis luopumaan kaikista periaatteistaan suojellakseen naista, johon hän on rakastunut.

Camille ottaa johdettavakseen tutkinnan tapauksessa, johon hän on poliisijohdon tietämättä henkilökohtaisesti sidoksissa. Tilanne on niin tulenarka, ettei hän voi paljastaa tutkimukseen liittyviä yksityiskohtia edes lähimmälle työtoverilleen. Kaikkia mahdollisia säännöksiä rikkoen Camille käy yksin kamppailuun pirullista vihollistaan vastaan.
Vaan kuka on tuo nainen, jonka vuoksi Camille on valmis uhraamaan koko poliisiuransa?

Oma arvioni: Huomasin vasta kirjan luettuani, että kyseessä onkin dekkaritrilogian päätösosa. Kirja tarjoaa kaikesta huolimatta koukuttavaa jännitystä. Raakuudesta en kuitenkaan pitänyt. Toki Lemaitren kielen runollisuus pehmensi kokonaisuutta hienosti.  Saa nähdä, tulenko lukemaan sarjan muut osat. Osa sarjan imusta on toki menetetty väärän lukujärjestyksen myötä. Suosittelen siis  lukemaan kirjat oikeassa järjestyksessä, eli Irène, Alex ja lopuksi Camille.