13. maaliskuuta 2017

Marjo Laitala & Vesa Puuronen: Yhteiskunnan tahra? Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset

Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 286 s.
Mitä Suomen koulukodeissa todella tapahtui?


M


ä huomasin joissain, ketkä oli liian kauan ollut koulukodissa, että ne ei halunnut pois sieltä. Ne ei osannut odottaa elämältä mitään muuta enää. Mua pelotti hirveästi, et musta tulee samanlainen.
Yhteiskunnan tahra? selvittää koulukoteihin sijoitettujen lasten ja nuorten kokemuksia Suomessa vuosina 1940–1985. Tutkimus on uraauurtava, sillä se perustuu 35 koulukotien asukkaan haastatteluun. Aiemmin aihetta on tutkittu asiakirjojen pohjalta.


Kirja kuvaa koulukotien kasvattien omia, usein vaiettuja kokemuksia. ”Pahantapaisina” pidetyt lapset tulivat usein köyhistä tai rikkinäisistä kodeista. Koulukoti ei aina tarjonnut parempia oloja, sillä moni haastateltu koki laitoksessa kaltoinkohtelua, alistamista tai väkivaltaa. Lisäksi koulukoti löi lapsiin leiman, joka vaikeutti monen elämää vielä aikuisuudessakin.
Kirja osoittaa, että yhteiskunnan tahra eivät ole sijoitetut lapset vaan koulukotisijoitus itsessään.

KM Marjo Laitala on sosiologian tutkija ja YT Vesa Puuronen sosiologian professori Oulun yliopistossa.

Oma arvioni: Tämä vuoden 2016 tiedekirjaksi valittu teos antaa äänen niille, jotka ovat tähän asti vaienneet kokemuksistaan. Kirja on kaunistelemattomuudessaan karua luettavaa. Se koskettaa syvältä ja saa miettimään, miten ihmeessä kaikesta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta on voinut selvitä. Valitettavasti kaikki eivät selvinneetkään ja niihinkin, jotka selvisivät, koulukotikokemukset ovat jättäneet pysyvät jäljet.

Kirjassa kokemuksistaan kertoneen Martin tarinaan voit tutustua tästä.

Kirja on hyödyllistä luettavaa muun muassa erityispedagogiikan tai sosiaalityön opiskelijoille. Suosittelen.





1 kommentti:

  1. Tämäpä vaikuttaa kiinnostavalta. Isäni työskenteli muinoin eräässä koulukodissa nuorena kesätyöntekijän, ja mieleeni on jäänyt muutamia hänen kertomiaan hurjia tarinoita noilta ajoilta. Aivan varmasti koulukotiajat jättävät elinikäiset jäljet siellä olleisiin lapsiin ja nuoriin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!