24. huhtikuuta 2017

Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä


Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 261 s.

S

e ei voinut olla sattuma. Terapeutti Kaarlo Nuortevan potilas on puhunut lapsuusmuistostaan, jossa hän on vaarassa hukkua eläintarhan edustalla mereen. Pian sama toteutuu Korkeasaaren rannassa, ja Kaarlon huoli saa muodon. Epidemia on alkanut levitä. Se tarttuu sanoista, katseista, televisio-ohjelmistakin, ja väkijoukoissa sen seuraukset ovat tuhoisia. Käsillä olevaan uhkaan verrattuna maailmansodat ovat pelkkä varjo. Sairastumassa eivät ole pelkästään ihmiset vaan koko tuntemamme todellisuus.

Pinnan alla pimeä on tiivistunnelmainen psykologinen trilleri, joka yhdistää myytit ja arkkityypit aikamme suurimpiin uhkakuviin. Teos vetää lukijansa paranoian pyörteisiin, joissa mikään ei ole sattumaa, vaan kaikki merkitsee aina myös jotakin muuta.
Oma arvioni: Alitajunnan syövereistä ammentava tiheätunnelmainen psykologinen trilleri, tai oikeammin ehkä psykofantasia, jonka menossa on välillä vaikeaa pysyä mukana. Kokonaisuus on pullollaan eri tieteistä peräisin olevia yksityiskohtia. Psykoanalyysin perusteiden tuntemisesta on jonkin verran hyötyä tämän moni-ilmeisen kudelman ymmärtämisessä. Kirjassa on läsnä tietoisuuden hahmottumisen dilemma: mistä se koostuu ja mitä jää sen ulkopuolelle.


Pinnan alla pimeä on romaani ihmiseksi tulemisen elämänmittaisesta prosessista. Se sopii lukijalle, joka ei halua päästä helpolla vaan kaipaa kaavoihin kangistuneen ajattelunsa haastamista. Vaikka kirja olikin kiehtovan erilainen, en välttämättä ihan heti jaksaisi lukea jotakin samanlaista. Seuraavaksi haluan lukea kirjan, jonka parissa aivotkin saavat hieman levätä – ainakin toivottavasti.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!