18. toukokuuta 2017

Kari Hanhisuanto: Ei mainittavaa motiivia













Kustantaja: Nordbooks
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 190 s.

E

i mainittavaa motiivia on rikosromaani, jossa nuori rikosylikomisario Vesa Kallionmaa ja tutkija Aleksi Kari saavat selvitettäväkseen koko maata kuohuttavan jutun. Lähes yhtä aikaa tapahtuvat kolme kuolemantapausta on kaikki tehty samalla tyylillä: kaukaa ja tarkasti. Onko kyseessä yksi vai useampi tappaja? Tapauksilla ei näytä olevan muuta yhteistä kuin tekotapa. Siitä alkaa takaa-ajo, jollaista Suomessa ei ole ennen nähty. Poliisin sisäiset kaunat ja kulissien takana pelaaminen tekevät tutkimuksista entistä hankalamman.

"...miksi uhrin suussa oli Helsingin Kalliossa sijaitsevan kaupan kuitti? Vesa ihmetteli asiaa hetken. Hän järkeili asian siten, että kuitti ei ollut uhrin vaan tappajan. Se sai hänen niskansa kihelmöimään. Hänen edessään makasi sankari. Valitettavasti kuollut sellainen."

Oma arvioni: Vaikka dekkareista useimmiten tykkäänkin, tästä tarinasta oli jotenkin yllättävän hankalaa saada otetta. No, luin sen kuitenkin loppuun asti. Ei kirja varmasti huono ole, minulla vain ei ollut oikeaa hetkeä sen lukemiselle…








17. toukokuuta 2017

Patrik Pehkonen: Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina

















Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 213 s. + kuvaliite

S

uomen pitkäaikaisimman naisministerin elämäkerta piirtää kuvan hämmästyttävästä elämästä, sodanjälkeisen Suomen kasvun vuosista - ja viime vuosikymmenten poliittisista kommervenkeistä. Sinikka Mönkäre syntyi 6. maaliskuuta vuonna 1947, kun Suomi oli vasta toipumassa sodasta. Elämä Vuoksenniskalla oli niukkaa. Sodan jäljet näkyivät kaikkialla, eivät vähiten ihmisissä. Mönkäreen kohtaloksi tuli menettää äitinsä ja pitkälti myös isänsä traagisella tavalla kahden vuoden iässä. Huolimatta kasvattiperheensä taloudellisista vaikeuksista Mönkäre opiskeli, pääsi yhtenä harvoista opiskelemaan lääketiedettä Turkuun, tuli äidiksi ja sitten myös lääkäriksi vuosikurssinsa ensimmäisten joukossa.

Työväentalolla nuoruudessaan lähes kasvanut, Imatralla sittemmin pitkän lääkärinuran tehnyt Mönkäre nousi Imatran kaupunginvaltuustoon vuonna 1980, kansanedustajaksi vuonna 1987 ja ministeriksi vuonna 1995. Vuonna 2004 hänestä tuli Suomen pitkäaikaisin naisministeri. Orpotytöstä ministeriksi kertoo monin yksityiskohdin ja hämmästyttävin anekdootein, millaisia vaiheita, tuttavuuksia ja sattumuksia noihin vuosiin ja pitkään uraan sosiaalidemokraattisessa politiikassa on mahtunut.

Oma arvioni: Kirjassa päähuomio on Sinikka Mönkäreen poliittisessa urassa, eikä ihme, onhan hän maamme pitkäaikaisin naisministeri. Tämä elämäkerta onkin varsin tyypillinen poliittisesta vaikuttajasta kirjoitettu teos, vaikka Mönkäreen elämä onkin kaikkine sattumuksineen varsin kaukana tavallisesta tarinasta. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua suomalaiseksi sankaritarinaksi. Kirja piirtää kohteestaan konstailemattoman rehellisen kuvan.

Jos poliittinen lähihistoria kiinnostaa, kannattaa tutustua Sinikka Mönkäreen tarinaan.










13. toukokuuta 2017

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja – Mitä jokaisen tulisi tietää

















Kustantaja: Ursa
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 222 s.

M

aailma on hämmästyttävä, monimutkainen ja pitkälti selittämätön. Esko Valtaoja ei lannistu vähästä vaan heittää peliin tieteen. Tuloksena on käsikirja kaikesta.

”Mitä teemme kaikella tiedolla? Parempaa maailmaa. Meille ei ole enää sijaa maailmassa, josta tulimme; tiedon portit ovat avautuneet eikä menneisyyteen ole paluuta. Mutta tieto on jäsenneltävä, siitä on koetettava löytää se olennaisin ydin, jonka varaan voi sitten omien halujensa, kykyjensä ja tarpeittensa mukaan rakentaa oman Kaiken käsikirjansa, oppaansa maailmaan. Tämä kirja on minun yritykseni tiivistää kaikki olennainen maailmasta ja ihmisestä, aineesta ja hengestä, pariinsataan sivuun.”

Oma arvioni: Hämmästyttävän hengästyttävä teos. Enpä osaa nyt oikein muuta sanoa. Jos haluat avartaa ajatteluasi aivan uusiin sfääreihin, kannattaa lukea Kaiken käsikirja.






11. toukokuuta 2017

Roope Lipasti & Karoliina Korhonen: Elovena-tyttö

















Kustantaja: Kirjakauppaliitto
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 150 s.

T

aloyhtiöön muuttaa uusi asukas. Osa naapureista ottaa hänet ilolla vastaan, osa vastustaa ankarasti. Pekka päättää auttaa tulijaa sopeutumaan Suomeen sekä löytämään Elovena-paketin tytön. Miehet lähtevät reissuun, mutta matkalla selviää, että Suomi on yhtä pitkä maa kuin talvi tai elämä.

Oma arvioni: Roope Lipastin kirjoittama ja Karoliina Korhosen kuvittama Elovena-tyttö on viihdyttävä tarina suomalaisuudesta, kerrostalonaapureista, rakkaudesta ja vierauden kohtaamisesta. Pekan ja Jussufin matkalla sekä sattuu että tapahtuu…

Tämä Kirjan ja ruusun päivän 2017 nimikkoteos on kuin suomalaisuuden lyhyt oppimäärä. Siinä esitetään monia suomalaiselle sielunmaisemalle ominaisia asioita pilke silmäkulmassa. Vaikka kysymyksessä onkin komediallinen romaani, sen sisältä löytyy mielenkiintoisia tiedonmurusia maastamme ja meistä.

Sain kirjan kaupanpäällisenä ostaessani Katso pohjoista taivasta -runokokoelman. Siitä on tulossa postaus myöhemmin tänä vuonna.








10. toukokuuta 2017

Niina Mäkeläinen & Anu Silfverberg: Jokin muu, mikä

















Kustantaja: Long Play
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 35 s.

S

uomessa elää tuhansia ihmisiä, joita laki kieltää lisääntymästä. He ovat transsukupuolisia. Suomessa elää myös pieni joukko ihmisiä, joiden sukuelimiä on leikelty ilman lääketieteellistä syytä, välillä jopa ilman lupaa. He ovat intersukupuolisia.

Euroopan neuvosto ja ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti moittineet Suomea sukupuolivähemmistöjen kohtelusta, mutta hallitus ei tee asialle mitään. Uusi translaki olisi valmiina, mutta sitä ei edes yritetä tuoda eduskuntaan. Neljä vuotta sitten silloinen pääministeri Alexander Stubb (kok.) taipui Päivi Räsäsen (kd.) tahtoon, nyt tulppana ovat perussuomalaiset. Puolueen mielestä syrjittyjen ja kiusattujen transihmisten aseman parantaminen olisi muilta pois.


Oma arvioni: Ajattelua avartavaa luettavaa varsinkin niille, jotka olettavat sukupuolen olevan aina yksiselitteinen ja helposti määriteltävissä ole asia. Sellainen kun se ei todellakaan aina ole.










Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain

















Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: When Breath Becomes Air
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 131 s.

P

aul Kalanithi, 36-vuotias neurokirurgi, on valmistumassa kymmenen vuoden erikostumisvaiheen jälkeen. Hän kohtaa päivittäin työssään syöpään sairastuneita, joiden ennuste ei ole paras mahdollinen. Kunnes eräänä päivänä hän saa oman diagnoosinsa: neljännen vaiheen keuhkosyöpä. Noin vain, täysin yllättäen, Paulin ja hänen Lucy-vaimonsa tulevaisuudensuunnitelmat saavat täyskäännöksen.

Paul kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskeluajastaan lämpimästi, mutta ennen kaikkea hän pohtii elämän merkitystä monesta eri näkökulmasta: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista kuoleman edessä? Mitä sitten kun elämä ei enää näyttäydykään portaikkona kohti tulevaisuutta? Millaista on saada esikoinen, pieni Cady-tytär, kun itse on kasvokkain oman kuolemansa kanssa?

Paulin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Lucy työsti kirjan valmiiksi. Paulin sanat elävät kuin oppaana ja lahjana meille kaikille. Muistelmateos Henkäys on ilmaa vain on mykistävän kaunis kertomus rohkeudesta ja se vaikuttaa lukijaansa vielä pitkään kirjan kansien sulkeuduttua.

Oma arvioni: Kalanithi kirjoittaa sairaudesta, kivusta ja kuolemasta rehellisen avoimesti – lääkärinä, potilaana, miehenä ja isänä.  Samalla hän kirjoittaa elämän merkityksestä, rakkaudesta ja toivosta. Hän pohdiskelee suuria kysymyksiä: miten katsoa tulevaan, kun oma kuolevaisuus tulee konkreettisesti iholle, miten tehdä kuolemaa ja tulla isäksi samaan aikaan.

Kirjan aiheet eivät todellakaan ole kevyemmästä päästä, mutta yllättävää kyllä kirjaa lukiessa ei juurikaan ahdistanut, kosketti ja liikutti toki. Pidin erityisesti siitä, että lääketieteen joukkoon oli sovitettu kirjallisuutta, toisaalta keventämään ja toisaalta syventämään kerrontaa. Yhtä vahvasti kuin kuolema on läsnä kirjassa niin ovat myös elämä ja siihen liittyvät toiveet. Tämä kirja muistuttaa lukijaansa lempeän koruttomasti siitä, että meillä on vain tämä hetki – ei enempää eikä vähempää.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sellaisille lukijoille, jotka kaipaavat kirjalta koskettavuutta.

9. toukokuuta 2017

Jenni Pääskysaari: Tyttö, sinä olet…

















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Lukija: Jenni Pääskysaari
Äänikirjan kesto: 2 h 52 min

Voimakirja kaikille tytöille

T

yttö, sinä olet ainutlaatuinen! Rohkea! Rakastettu!

Käsissäsi on pieni suuri kirja, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla.

Puhu aina hyvää ”siskoistasi” niin kasvokkain kuin selän takanakin. Muodostakaa oma posse, jonka jäsenet puolustavat toisiaan kaikissa tilanteissa.

Oma arvioni: Ihan hyvä kirja, vaikka ylioptimistisuus ja yltiöpositiivisuus hieman häiritsivätkin. No, kirjan kannustava sanoma tulee kuitenkin tarpeeseen, sillä lähes jokainen tyttö kohtaa kyllä vähemmän kauniin ja tasa-arvoisen todellisuuden jossain vaiheessa elämäänsä, vaikka pelkkää hyvää heille haluaisimmekin...

8. toukokuuta 2017

Nujeen Mustafa & Christina Lamb: Nujeen – Pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan

















Kustantaja: HarperCollinsNordic
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: Nujeen
Suomentanut: Anja Lindqvist
Sivumäärä: 272 s.

Kertomus pakomatkasta sodan helvetistä.

S

odan raivotessa Syyriassa kuusitoistavuotias tyttö päättää CP-vammastaan huolimatta lähteä vaaralliselle matkalle uuden elämän toivossa. Nujeen Mustafa jättää taakseen kaiken – vanhempansa, kotinsa ja omaisuutensa, ja lähtee henkensä uhalla kuusitoista kuukautta kestävälle matkalle vaeltaakseen Syyriasta Saksaan – pyörätuolissa.

Dramaattinen pakomatka merkitsee hänelle mahdollisuutta uuteen elämään, mahdollisuutta jättää pyörätuoli ja opetella kävelemään.

Nujeen kertoo tarinansa rohkeasti ja itsenäisin äänenpainoin. Se on koskettava todistus aikamme suurimmasta inhimillisestä katastrofista.

Oma arvioni: Tätä Nujeenin ja hänen sisarensa uskomattomasta  pakomatkasta kertovaa kirjaa lukiessani en voinut olla ajattelematta kuinka onnekas olenkaan, kun olen sattunut syntymään Suomessa, minulla on ollut mahdollisuus käydä koulua ja opiskella – CP-vammasta ja pyörätuolista huolimatta. Ja ennen kaikkea olen saanut elää turvassa, kaukana sodan kauhuista.

Nujeen on sinnikäs ja fiksu nuori nainen, joka tulee varmasti pärjäämään elämässään, vaikka lähtökohdat ovat olleetkin varsin kurjat monin tavoin. Hän on joutunut näkemään ja kokemaan aivan liikaa, mutta jaksaa silti olla iloinen ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Hänen tarinansa antaa konkreettiset kasvot Syyrian pakolaiskriisille. Se auttaa koskettavasti ymmärtämään, että yksikään kotimaansa jättämään joutunut ihminen ei ole vain numero tilastossa.

Suosittelen.






6. toukokuuta 2017

Jarno Paalasmaa (toim.): Lapsesta käsin – Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja
















Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 364 s.


V

äitetään, että tiedon määrä kaksinkertaistuu joka toinen vuosi. On päivänselvää, ettei koulun keskeinen tehtävä voi olla enää tiedon välittäminen. Vaihtoehtopedagogiikoissa korostuvat sekä lapsilähtöisyys että toiminnallisuus, tekemällä oppiminen ja ylipäätään aktivoiva kasvatus.

Tässä kirjassa kerrotaan, miksi tarvitsemme opetuksen ja kasvatuksen vaihtoehtoja ja millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Kirjassa esitellään sekä vaihtoehtopedagogiikkojen juuria että nykyisiä koulujen ja päiväkotien käytäntöjä. Teoksessa luodaan myös kuvaa siitä, millaisia uusia opetuksen ja kasvatuksen toteuttamistapoja tulisi ottaa huomioon tulevaisuudessa.

Kirja on vahva ja monipuolinen puheenvuoro siihen, mitä lapsikeskeisyys ja vapaus tarkoittavat kasvatuksessa ja opetuksessa. Kirjoittajina on sekä tunnettuja kasvatustieteilijöitä että vaihtoehtoisia pedagogiikkoja työssään toteuttavia opettajia ja kasvattajia.

Oma arvioni: Vaikka kirja ei enää ihan uusi olekaan, kannattaa siihen tutustua, jos lapsilähtöinen pedagogiikka kiinnostaa. Opiskelijoille tiedoksi, että kirjassa esitellään muun muassa steiner-, montessori, freire- ja freinet-pedagogiikan ydinajatuksia ja pohditaan myös pedagogisen rakkauden merkitystä. Ja kirjan lähdeluettelon avulla pääsee kätevästi itseään eniten kiinnostavien teemojen äärelle.







Kati-Pupita Mattila: Lapsen vahvistava kohtaaminen

















Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 155 s.

V

ahvistava kohtaaminen alkaa turvallisen aikuisen viestistä, että minua kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu. Silloin aikuinen ei kohtaa lasta uteliaisuuden takia vaan siksi että haluaa pitää hänestä huolta ja tukea kasvussa.

Lapsen kohtaaminen on erityistä, sillä lapsuudessa luodaan perustaa elämänuskolle ja -rohkeudelle. Lapsi muodostaa käsitystään siitä, minkälainen hän itse on ja minkälaisia muut ihmiset ovat. Vahvistavan kohtaamisen keskeinen tavoite on auttaa ja tukea lasta. Vahvistus ei tule vakuuttelusta eikä ulkonaisesta sanahelinästä. Se tulee toistuvista kelpaavuuden ja huolenpidon kokemuksista, joita lähiaikuiset voivat lapselle välittää osoittamalla, että hänestä huolehtiminen on hyvä asia, joka tehdään mielellään.

Tämä kirja kuvaa lapsen hyvää ja vahvistavaa kohtaamista turvallisen aikuisen kanssa arjen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Keskeisiä teemoja ovat lapsen persoonan kunnioittaminen ja lapsen arvon ymmärtäminen. Erityisen tarkastelutilan saa lapsen surun kohtaaminen.

Oma arvioni: Hyödyllistä luettavaa ihan kaikille aikuisille, toimimme sitten virallisina kasvattajina tai emme. Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi – siis kohdatuksi omana ainutkertaisena itsenään.  Lapselta ei tule odottaa täydellisyyttä, emmehän me aikuisetkaan sellaisia ole. Täydellistä vanhemmuuttakaan ei siis ole olemassa, välittävä, hyväksyvä ja läsnä oleva aikuisuus riittää onneksi pitkälle. Ja jos omat voimavarat eivät riitä, apua ja tukea on mahdollista saada. Jos aikuinen hyväksyy oman keskeneräisyytensä, on hänen helpompi kohdata se lapsessakin. Emme ole koskaan valmiita, mutta vahvistavan kohtaamisen kokemus tekee matkastamme helpomman kulkea.








Marika Helovuo: 100 syytä lukea – Lukukipinän sytytyskirja

















Kustantaja: Avain
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 147 s.

S

ata syytä lukea esittelee nimensä mukaisesti sata syytä tarttua kirjaan. Se myös kumoaa kaikki tekosyyt olla raivaamatta kalenteristaan aikaa lukemiselle. Miksi vanhemman on tärkeää tutustuttaa lapsi kirjojen maailmaan? Mitä järkeä teini-ikäisen on aloittaa näin nolo harrastus? Millä tavoin lukeminen hyödyttää oravanpyörässä juoksevia keski-ikäisiä? Miksi vanhanakin vielä kannattaa uppoutua kirjoihin?

Oma arvioni: Vaikka oma lukukipinäni ei juuri sytyttelyä kaipaakaan, on tämä kirja silti varsin innostava. Se osoittaa oivaltavasti ja uskottavasti, miten kirjojen lukemisesta on monenlaista hyötyä lapsista vanhuksiin – siis ihan kaikille. Lapset saavat kirjoista muun muassa sanoja, tunteita ja turvaa. Nuorille kirjat tarjoavat puolestaan itseymmärrystä, menestystä ja jopa taskurahaa. Aikuisilla lukeminen lisää stressittömyyttä, onnellisuutta ja elinikää.

Hyödyllisyydestään huolimatta, kirjallisuutta ei pitäisi kuitenkaan koskaan lukea niin sanotusti hyöty edellä. Niinpä Helovuo kannustaakin tarttumaan kirjoihin ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin. Annetaan siis kirjallisuuden yllättää. Niin kirjailijat kuin tutkijatkin ovat varsin yksimielisiä siitä, että kirjoja tulisi lukea enemmän, ja tähän näkemykseen yhdyn itsekin. Lukea kannattaa aina – joko syystä tai syyttä.

Tämän kirjan soisi löytävän tiensä myös sellaisten ihmisten koteihin, jotka eivät yleensä lue. Kiinnostavien lukusyiden ohella teokseen on listattu kirjoja, joihin kannattaa tutustua erilaisissa tilanteissa, kuten unta odotellessa tai sitaatteja hakiessa. Löysinpä minäkin muutaman kiinnostavan kirjan lukulistalleni lisättäväksi.




5. toukokuuta 2017

Riitta Jalonen: Kirkkaus

















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 352 s.

J

anetin koti on meren rannalla. Häneltä on kuollut hukkumalla kaksi sisarta, ja meren syvyyksiin hän olisi valmis itsekin uppoamaan silloin kun kirkuvanpunaisen tukan hunnuttama pää täyttyy häiritsevistä ajatuksista. Mutta kun hän saa eteensä kirjoituskoneen tai muistikirjan, kaikki muuttuu: maailmasta tulee hetkeksi kaunis ja ymmärrettävä.

Käsiala hoippui, sanat putosivat paperille vauhdilla, joku työnsi niitä esille tyhjästä, taustalla soi säkkipilli, isän isot kädet osaavat, tässä hän on hyvä, tässä hän on oman itsensä herra, isiensä mailla, eikä minun tarvitse muuta kuin totella ja pitää kynää kädessä ja kuljettaa sitä pitkin paperin pintaa.

Oma arvioni: Riitta Jalosen uusin romaani Kirkkaus on aistivoimainen tarina kirjailijasta ja kirjoittamisen pakosta. Kaikesta traagisuudestaan huolimatta uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta kertova kirja on myös lohdullinen. Se on kerrassaan erinomainen kuvaus taiteen voimasta ja ennen kaikkea siitä, että kieli ja sanat voivat pelastaa ihmisen elämälle. Eikä ystävien merkitystäkään pidä vähätellä.






4. toukokuuta 2017

Kyösti Mäkimattila: Yösydänhetkiä

















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 113 s.

Romanttisia, elämän makuisia runoja rakastetulta muusikolta


Otamme mittaa toisistamme
ilman nauhaa,
sumun hälvettyä
on ihmeen lämmintä,
on ihmeen valoisaa.”

Oma arvioni:
Suuria tunteita, väkeviä.
Pieniä säkeitä, eläviä.
Niitä ovat täynnä Kyöstin runot,
kaikuvat niissä rakkauden lumot.

Suosittelen lämpimästi.


Ulla Järvi & Tuukka Tammi (Toim.): Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia

















Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 216 s.

Viagran käyttäjillä uusi hengenvaara: juomavesi

M

iten tiedeuutisia pitää lukea? Milloin nettiotsikko kannattaa klikata auki? Koska on paras kääntää sivua, kun uutinen ei täytä hyvän jutun vaatimuksia? Tiedeuutisia seuraamalla maailma vaikuttaa pelottavalta. Tieto tuntuu pikemmin lisäävän tuskaa kuin selittävän maailmankaikkeuden ilmiöitä.

Ei ole sattumaa, että seksi, viina, väkivalta ja katastrofit hallitsevat myös tiedeuutisten otsikkoja. Media käyttää näitä mieltymyksiä surutta hyväkseen. Tämä kirja on eloonjäämisopas tiedemedian seuraajalle. Se opastaa valitsemaan ja arvioimaan tiedeuutisia. Kirja sisältää kaiken nähneiden ammattilaisten oudoimmat ja hauskimmat tiedetarinat.

Teoksen kirjoittajat ovat kokeneita tiedetoimittajia.

Oma arvioni: Tämä kirjan lukemisen jälkeen luen tiedeuutisia entistäkin kriittisemmin silmin. Netissä julkaistavien tiedeuutisten otsikoihin olen aina suhtautunut varsin varauksellisesti, sillä niillä halutaan kalastella klikkauksia, mutta enpä ole juurikaan ajatellut tutkimustiedotteiden harhaanjohtavuutta. Ehkä siksi, että tutkimusetiikka ja hyvä tieteellinen käytäntö ovat tulleet tutuiksi yliopisto-opintojen aikana. Vaikka sananvapaus tärkeää onkin, niin sekä toimittajilla että tieteentekijöillä on aina myös vastuita, joita ei pitäisi ohittaa missään tilanteessa.  Hyvään juttuun ei siis tule pyrkiä keinolla millä hyvänsä, mutta valitettavan usein mutkia oiotaan liian suruttomasti.

Tämä tuore teos tarjoaa kiinnostavan ja silmiä avaavan kurkistuksen tiedejournalismin kulisseihin ollen todella hyödyllistä luettavaa kaikille tiedeuutisista kiinnostuneille lukijoille ja kirjoittajille heidän taustoistaan riippumatta. Kirjaa lukiessa saa hämmentyä monta kertaa. Kirjan esimerkit osoittavat osuvasti sen, miten yksikin pieni sana – tai sen puuttuminen, saattaa muuttaa sanomaa merkittävästi. Kannattaa lukea, onko olut todellakin erinomainen palautusjuoma tai maito tappavaa…


3. toukokuuta 2017

Juha T. Hakala: Kohtuuden kirja – Näkökulmia ääriyhteiskuntaan

















Kustantaja: Talentum
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 219 s.

M

istä johtuu, että joukossamme on aina vain enemmän ihmisiä, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin (ja mahdottomin) keinoin äärimmäiseen tulokseen? Uudessa kirjassaan Juha T. Hakala pureutuu äärimmäisyyteen ilmiönä niin yksilöiden kuin yhteiskunnan ja instituutioidenkin tasolla. Hän kertoo, miksi kohtuus kannattaa ja miksi kohtuuttomuus on pahasta. Huolen taustalla on usko siihen, ettei pinnistelevä ihminen voi hyvin. Kirjassa esitetyt todellisen elämän uskomattomat esimerkit ovat kurkistusluukkuja ilmiöön, jonka äärelle lukijat halutaan istuttaa - pohtimaan oman elämänsä rakennusaineksia.

Oma arvioni: Tätä hämmästyttävää kirjaa lukiessa mietin kerran jos toisenkin, mikä kumma äärimmäisyydessä vetää ihmisiä puoleensa. Itse kun olen aina ollut kohtuuden kannalla, oli kysymys sitten oikeastaan mistä tahansa.

Kirjan keskeisin sanoma tiivistyy mielestäni erinomaisesti seuraavassa sitaatissa:

”Jatkuva onnellisuuden tavoittelu tekee meidät oikeastaan entistä onnettomammiksi, koska se, mitä tavoittelemme, on aina edessä – ei koskaan tässä ja käsillä. Kun tämän tosiasian oivaltaa, voi vapain mielin löysätä vannetta ohimoiltaan.”






Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: Truly Madly Guilty (2016)
Suomentanut: Helene Bützow
Sivumäärä: 464 s.

I

han tavalliset grillijuhlat. Kuusi vastuullista aikuista, kolme lasta ja piskuinen koira. Eihän mikään voi mennä vikaan? Juhlailoa ei pilaa edes menoa kyttäävä hapan naapuri. Lupaava sellisti, Clementine, voi hetkeksi heittää mielestään tärkeän koe-esiintymisen. Lapsuudenkodin traumatisoiman Erikan kireys hieman jo höltyy, ehkä hänestäkin tulee vielä äiti. Hemaiseva emäntä, Tiffany, tietää miten vieraita viihdytetään. Huomio hervahtaa vain hetkeksi ja seuraukset ovat järkyttäviä.

Bestsellerkirjailijan huumorilla ryyditettyjä oivalluksia rakastamisesta, vanhemmuuden vaikeudesta ja naisten mutkikkaista ystävyyssuhteista.

Oma arvioni: Kirja tarjosi koukuttavaa ja laadukasta viihdettä alusta alkaen. Rankkojakin aiheita on mahdollista käsitellä taitavasti kevyehköllä otteella. Moriarty kirjoittaa psykologisen tarkkanäköistä tekstiä, jota on ilo lukea. Suosittelen sinullekin.




2. toukokuuta 2017

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Pappan och havet (1965)
Kuvittanut: Tove Jansson
Suomentanut: Laila Järvinen
Sivumäärä: 186 s.

Ajaton tarina yksinäisyydestä ja ihmisenä kasvamisesta.

M

uumipapan haaveet sankaruudesta vievät perheen majakkasaarelle, mutta seikkailusta tulee vaarallisempi kuin kukaan heistä osaa aavistaakaan. Keskellä avomerta on kartassa piste, jota pikku Myy väittää kärpäsenliaksi. Mutta se on saari, yrmeä pieni majakkasaari. Sinne purjehtii muumiperhe turvallisesta laaksostaan, sillä Muumipappa ei halua enää olla tassutteleva, tarpeeton perheenisä, vaan rohkea päällikkö. Mutta kaikki ei suju kuten unelmissa. Täälläkin on arki, hän ei osaa sytyttää majakkaa, omituinen kalastaja ei puhu hänen kanssaan, suunnitelmat jäävät kesken. Ja sitten itse saarikin alkaa käyttäytyä kummallisesti. Seikkailusta tulee vaarallinen, sillä meri on arvaamaton vihollinen, ja Mörkökin on löytänyt muumiperheen jäljet...

Oma arvioni: Pieni saari tarjoaa oivallisen mahdollisuuden itsensä etsimiseen – ja lopulta myös löytämiseen. Erilainen muumikirja, joka haastaa lukijansa ajattelua koko ajan. Täytyy siis lukea myös rivien välistä ja oivaltaa, jotta tämän kirjan hienous kokonaisuudessaan paljastuu. Luulen, että tämä on yksi sellaisista teoksista, joita lukiessa joka kerralla ymmärtää jotakin uutta.


1. toukokuuta 2017

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Det osynliga barnet och andra berättelser (1962)
Suomentanut: Laila Järvinen
Kuvittanut: Tove Jansson
Sivumäärä: 145 s.

Rakastettu klassikko uutena painoksena

H

ienoja ja ajattomia kertomuksia mielikuvituksen ja tunteiden voimasta ja siitä, miten tärkeää on löytää itsensä ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.

Nuuskamuikkusen uusi kevätlaulu liikehtii jo hänen hattunsa alla. Pienelle homssulle kummitusvaunut ovat yhtä todelliset kuin potkulauta. Rouva Vilijonkan elämää rajoittaa usko onnettomuuksiin. Perheen luo muuttaa näkymätön lapsi, mutta onneksi muumimamma tietää, että rakkaus auttaa. Muumipappa lähtee hattivattien matkaan ja Nipsu luopuu rakkaasta leikkikoirastaan Sedrikistä.

Tätä Muumiklassikko olkoon ensimmäinen kirja, jolla osallistun Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen. Tulossa on vielä ainakin yksi Muumikirja…