Gard Sveen: Verikarkelot

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017
Norjankielinen alkuteos: Blod i dans (2016)
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Sivumäärä: 254 s.

Kadonnut teinityttö, kuollut sarjamurhaaja ja salaperäinen uskonlahko. Tommy Begmannilla on uransa vaikein tapaus edessään.

S

arjamurhaaja Jon-Olav Farbergin poltettu ruumis löytyi pian sen jälkeen kun 13-vuotias Amanda katosi. Bergmann on varma, että Farberg on yhä hengissä, vaikka esimiehet ja kollegat Oslon pääpoliisiasemalla ovat toista mieltä. Hänen kollegansa Susanne Bech löytää Oslon seksikortteleissa sijaitsevasta hotellihuoneesta nauhoitteen ja peiliin huulipunalla kirjoitetun viestin. Jäljet johtavat Liettuaan, kohti tsaarienaikaista uskonlahkoa, jonka opinkappaleiden mukaan murhaaja voi pelastaa sielunsa silpomalla Oinaan tähtimerkissä syntyneen tyttölapsen. Juuri sellaisen kuin Amanda.

Oma arvioni: Karmaiseva jännitysnäytelmä, jota oli lähes mahdotonta laskea käsistään ennen kuin viimeinen rivikin oli luettu. Kaikkein herkimmille lukijoille, en tätä verisiä yksityiskohtia sisältävää dekkaria kuitenkaan suosittele.

Olle Lönnaeus: Maksun hetki

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: Marias tårar (2016)
Suomentanut: Salla Korpela
Sivumäärä: 389 s.

K

ylmänä, tuulenpieksämänä päivänä Malmön meriuimalan edustalta löytyy jäätynyt mies, jota on julmasti pahoinpidelty ja kidutettu.

Jonny Lilja tunnistaa jäästä irrotetun uhrin jugoslavialaisen mafiapomon Ratko Jokovicin lähimmäksi mieheksi. Vanhalla pelivelalla uhkaillen Jokovic määrää Jonnyn ottamaan selvää, mitä hänen henkivartijalleen on tapahtunut ja kuka on vastuussa.

Pian Jonny kuitenkin kohtaa vielä paljon pahemman tapauksen ja hänestä tulee pääepäilty. Jälleen kerran Jonny joutuu pakoilemaan henkensä kaupalla niin Malmön poliisia kuin toisiaan vastaan sotaa vastaan käyviä rikollisliigoja. Hän voi selvitä vain löytämällä itse oikean syyllisen.

Poliiseista ainoastaan Eva Ström uskoo Jonnyn syyttömyyteen. Vastoin esimiestensä määräyksiä hän alkaa kaikessa hiljaisuudessa tutkia murhia löytääkseen syyllisen kollegansa ahdinkoon.

Malmöläispoliiseista Jonny Liljasta ja Eva Strömistä kertovan kirjasarjan toinen itsenäinen osa Maksun hetki vahvistaa lopullisesti Olle Lönnaeuksen kuuluvan ruotsalaisten nykydekkaristien ehdottomaan kärkeen.

Oma arvioni: Hyytävä, tiukasti otteessaan pitävä dekkari, josta ei juonenkäänteitä puutu. Kirjan keskeiset henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Suosittelen pohjoismaisen laatujännityksen ystäville.

Reijo Mäki: Kakolan kalpea

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 422 s.

Turun tummassa yössä Jussi Vares temmataan ahneuden ja julmuuden ytimeen

H

umalistonkadun humussa Vares saa lasiinsa jotakin mitä ei tilannut. Pikkupirut ja sarvipäiset saatanat saattelevat yksityisetsivän reissulle, joka on tarkoitettu hänen viimeisekseen. Herätys sairaalassa, tikit otsassa ja pätkä elämää häviksissä. Vares viikkaa pyjamansa, ottaa taksin erääseen tuttuun baariin ja alkaa kasata palapeliä. Kuka oli kaappauksen takana? Kenen varpaille Jussi on astunut?

Toisaalla eräs vaarallinen mies tyylikkäässä hatussaan saa toimeksiannon…

Oma arvioni: Vares kuuluu kesääni siinä missä jäätelötötteröt ja mansikatkin. Niinpä ilahduin, kun Reijo Mäen uutuus odotti kirjaston hyllyllä ottajaansa. Suomalaisen dekkaritaivaan turkulainen kiintotähti ei petä tälläkään kertaa. 28. Vares-dekkari pitää sisällään jännitystä ja huumoria juuri sopivassa suhteessa. Vareksen ja hänen ystäviensä seikkailuja tutuilla kulmilla on aina mukava seurata.

Jarmo Liukkonen: Psyykkinen vahvuus – Mielen taitojen harjoituskirja

Kustantaja: PS-kustannus

Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 281 s.

K

un edessäsi on vaativa tilanne, tunnetko itsesi vahvaksi leijonaksi vai heikoksi hiireksi? Käytkö mielessäsi läpi epäonnistumisen mahdollisuudet? Vai tiedätkö, miten toimia, jotta onnistut?

Ihmisten menestystä eri aloilla selittävät monet psyykkiset taidot. Jos negatiiviset ajatukset täyttävät pään, usko omaan onnistumiseen on koetuksella. Psyykkisiä taitoja ovat muun muassa keskittymiskyky, mielikuviin eläytyminen, tavoitteenasettelu ja rentoutumiskyky. Taidot ovat kuin kuperkeikka – niitäkin voi kehittää harjoittelemalla.

Kirjan avulla opit tuntemaan itsesi paremmin ja hyödyntämään omia psyykkisiä vahvuuksiasi. Lisäksi se ohjaa sinua edistämään niitä taitoja, jotka kaipaavat vielä kehittämistä. Kirjassa on runsaasti harjoituksia, joita voit hyödyntää esimerkiksi opinnoissa, töissä, harrastuksissa ja urheilussa. Vaikka vaativissa tilanteissa on monia meistä riippumattomia asioita, omilla ajatuksilla voi merkittävästi auttaa onnistumista.

Oma arvioni: Hyödyllinen kirja ihan kaikille omien vahvuuksiensa etsijöille ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneille. Huonona puolena on se, että kirjan ”ohjeet” ja harjoitukset eivät välttämättä kerralla avaudu. Siksi harkitsenkin vakavasti kirjan hankkimista omaan kirjahyllyyn, josta sen voi napata aina, kun mieli kaipaa rentoutumista tai keskittymiskyky joutuu koville.

Anu Silfverberg & Elina Hirvonen: Sata sivua – Tekstintekijän harjoituskirja

Kustantaja: E-painos Oy
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 74 s.

H

aluaisitko kirjoittaa, mutta et saa aikaiseksi? Kirjoitatko paljon, mutta mietit, kuinka kehittyä paremmaksi?

Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin Sata sivua on käytännöllinen opas kaikille, jotka haluavat kehittää kaunokirjallista ilmaisuaan. Teos koostuu sadasta kirjoitusharjoituksesta ja yli kahdestakymmenestä kirjailijahaastattelusta.

Harjoitusten tavoitteena on parantaa muun muassa ideointia, havainnointia, henkilöhahmojen ja dialogin rakentamista sekä rohkeutta käyttää kieltä monipuolisesti. Lyhyissä haastatteluissa kirjailijat kertovat, mitä itse tekevät silloin, kun teksti ei tahdo luistaa.

Teos sopii kirjoittamisen tueksi tai kirjoittamisen kursseille oheismateriaaliksi.

Oma arvioni: Erinomainen kirja, jonka tarjoamia niksejä ja vinkkejä tulen varmasti testaamaan erilaisten kirjoitustöiden yhteydessä, etenkin silloin kun kirjoittaminen ei tunnu etenevän toivotulla tavalla.

Suosittelen tätä inspiroivaa kirjaa kaikille kirjoittajille ja kirjoittamisesta kiinnostuneille, yhtä lailla konkareille kuin noviiseillekin.

Mary Higgins Clark: Niin kuluu aika

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: As Time Goes By (2016)
Suomentanut: Sirpa Parviainen
Sivumäärä: 300 s.

Perhekulissien taakse kätkeytyy salaisuuksia, joita edes aika ei kultaa

D

elaney Wright on nousukiidossa oleva tv-toimittaja, joka yrittää vuosien jälkeen löytää biologisen äitinsä. Töissä hän raportoi kuohuttavasta murhaoikeudenkäynnistä. Alzheimerin tautia sairastanut miljonääri on murhattu kotonaan, ja näyttää ilmeiseltä, että murhasta tuomitaan hänen vaimonsa Betsy. Delaney kuitenkin uskoo Betsyn syyttömyyteen ja aikoo myös todistaa sen. Samaan aikaan Delaneyn ystävätär Alvirah yrittää auttaa biologisen äidin etsinnässä – ja onnistuukin paljastamaan järkyttävän salaisuuden.

Oma arvioni: Murhan selvittely on koukuttavaa ja yllätyksellistäkin, mutta muilta osin kirjan juonikuviot ovat jokseenkin ennalta arvattavia. Ihan hyvä dekkari, mutta ei kuitenkaan mielestäni lähelläkään kirjailijan parhaita teoksia.

Catharina Ingelman-Sundberg: Ain laulain ryöstös tee

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: Rån och inga visor (2016)
Suomentanut: Veijo Kiuru
Sivumäärä: 420 s.

K

einutuolikopla suunnittelee täyden palvelun vintagekylää: paikkaa, jossa iäkkäät seniorit voisivat seurustella, pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Tarkoitusta varten tehty pankkiryöstö tuo kuitenkin rahaa vain nimeksi, ja eläkeläisviisikko joutuu tyytymään vähempään. He perustavat Tukholmaan ravintolan, jossa senioreille on tarjolla muun muassa pikadeittejä ja tanssiseuraa.

Tähtäin on kuitenkin korkeammalla: Keinutuolikopla haluaa jakaa rahaa kaikille köyhyydestä kärsiville, erityisesti huonosti palkattua hoitotyötä tekeville. He päättävätkin iskeä veroja kiertävien miljardöörien kimppuun ja lähtevät vaarallisille vesille Saint-Tropeziin…

Ain laulain ryöstös tee on Märthan, Stinan, Anna-Gretan, Neron ja Haravan riemukkaasta ryöstelystä kertovan kirjasarjan kolmas osa.

Oma arvioni: En ole toistaiseksi vielä lukenut sarjan aiempia osia, mutta sen verran hyvin tämä senioriviisikon reipasotteinen meininki ja kirjan huumori minuun purivat, että tulen mielelläni lukemaan Keinutuolikoplan konnuuksista enemmänkin. Ylilyönnit eivät tässä teoksessa ärsyttäneet lainkaan, ja satiirinen yhteiskuntakritiikkikin istui mielestäni tarinaan varsin hyvin.

Kirja on mainiota kesälomalukemista, suosittelen.

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Farlig midsommar (1954)
Kuvittanut: Tove Jansson
Suomentanut: Laila Järvinen
Sivumäärä: 78 s.

M

eri lainehtii jo lattialla, tuolit uiskentelevat, talo on joutunut tulvan valtaan. Muumiperhe kyyhöttää katolla pelastusta odottaen.

Vihdoin purjehtii ohi jokin kumma, liekö vaarallinen, ainakin se on riittävän iso ja näyttää talolta. Muumiperhe kapuaa kiireen vilkkaa sinne punaplyysisiä huonekaluja mukanaan raahaten.

Muumit kohtaavat ihmeellisen teatterimaailman ja ihmeellisen Emman. Esirippu, kulissit, käsikirjoitus ja ensi-ilta, kaikki on outoa, mutta Emma toimii oppaana. Ja jopa Hemuli tulee katsomaan.

Oma arvioni: Näin aikuisena lukiessa kirjan tapahtumissa on paljon huumoria, mutta kovin pienille lapsille en tätä tarinaa kuitenkaan suosittele, sillä tapahtumissa on myös pelottavia elementtejä. Näin juhannuksena ja lapsuuskodin maisemissa on mainio hetki löytää sisältään lapsi – eikä suhtautua elämään ja sen tarjoamiin yllätyksiin liian ryppyotsaisesti.

Hyvää ja turvallista juhannusta kaikille!

Mooses Mentula: Jääkausi

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 264 s.

Mestarillinen romaani vaietusta aiheesta

J

ääkausi on väkevä romaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.

Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisten kukistamista?

Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän.

Oma arvioni: Jääkausi kuvaa yläkoulua ryhmien taistelukenttänä elävästi ja uskottavasti. Romaani käsittelee koulukiusaamista valtapeleineen monitasoisesti ja kaunistelematta. Kuvaukset nuorten ja aikuisten vuorovaikutussuhteista toimivat mielestäni myös varsin hyvin. Kirja kertoo, kuinka jäätävät seuraukset eristämisellä ja umpikujaan ajamisella voi lopulta olla.

Vaikka kyseessä ei olekaan perinteinen kasvu- ja selviytymistarina, sopii se silti sekä nuorempien että varttuneempien lukijoiden luettavaksi. Mentulan kirja on oivallinen muistutus siitä, miten kuka tahansa meistä voi itse asiassa ihan koska tahansa tulla kiusatuksi ja jätetyksi ”lauman” ulkopuolelle. Niinhän vanha sanontakin jo sanoo, että ihminen on ihmiselle susi. Samalla Jääkautta lukiessa on oikeastaan mahdotonta olla tuntematta ahdistusta ja surua siitä, kuinka paljon kiusaamista niin kouluissa kuin työpaikoillakin edelleen tapahtuu – hienoista ohjelmista ja tietoisuuden lisääntymisestä huolimatta.

Jääkausi on kaiken kaikkiaan hieno kirja, mutta loppuratkaisun olisin toivonut olevan toisenlainen. Juonipaljastuksen välttämiseksi en kuitenkaan viitsi tässä yhteydessä sanoa asiasta enempää.

J. M. ILVES: Sorjonen – Nukkekoti

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 283 s.

”Mutta ihmiset ovat petoja täälläkin.”

K

eskusrikospoliisin huipputukija Kari Sorjonen haluaa viettää enemmän aikaa vakavasta sairaudesta toipuvan vaimonsa ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Perhe päättää muuttaa Lappeenrantaan, jossa Sorjonen ottaa vastaan rikoskomisarion pestin uudesta vakavien rikosten erikoisyksiköstä. Pian käy ilmi, että idylliseltä näyttävän rajaseudun rikokset ovat pääkaupungissa kouliintuneelle poliisillekin kovia.

Nukkekoti on Sorjonen -rikosromaanisarjan ensimmäinen osa.

Oma arvioni: Kirja yllätti minut positiivisesti, sillä tv-sarjaa en jaksanut seurata. Luettuna henkilöhahmot toimivat mielestäni hyvin, eivätkä tapahtumatkaan olleet liian itsestään selviä. Kokonaisuutena ihan kelpo kotimainen dekkari. Saattaa siis hyvin olla, että luen Sorjonen -sarjan muutkin osat.

Jenni Kallio: Opettamisen vallankumous – Opettajasta elinikäisen oppimisen valmentajaksi

Kustantaja: Tietosanoma
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 223 s.

M

iten vastata suomalaisen koulun muutostarpeeseen? Miten luoda iloa ja intoa oppimiseen? Millaiset ovat opettajan ja oppilaan uudet roolit? Mikä on merkityksellistä alati muuttuvassa maailmassa?

Opetuksen painopiste siirtyy elinikäisen oppimisen asenteen kehittämiseen, mikä korostuu syksyllä 2016 käyttöön otettavassa uudessa opetussuunnitelmassa. Yhä tärkeämmäksi tulee ohjata oppilasta oman potentiaalinsa ja oppimisen ilon löytämiseen sekä oman elämänsä aktiiviseen johtamiseen.

Opettamisen vallankumous tarjoaa opettajille ja kasvattajille uuden ja innostavan lähestymistavan opettamiseen: valmentavan työotteen. Sen avulla kasvatetaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, osallisuuteen, aktiiviseen omasta elämästä vastuun ottamiseen ja elinikäisen oppimisen aatteeseen. Valmentavan työotteen keskiössä ovat yhteisöllisyys, voimaannuttavat kohtaamiset, luovuuden herätteleminen, omien vahvuuksien kautta toimiminen sekä psykologisen pääoman eli itseluottamuksen, toivon, optimismin ja sinnikkyyden kasvattaminen.

Kirja on tarpeellinen apuväline ja inspiroiva uusien ajatusten herättelijä opettajille, rehtoreille, koulun ja työyhteisön kehittäjille, kaikille lasten ja nuorten kanssa työskenteleville sekä vanhemmille.

Oma arvioni: Olipa mielenkiintoista tutustua kirjan kautta valmentavaan työotteeseen – ja itse asiassa huomata soveltavansa tämän toimintatavan keskeisiä periaatteita omassa työssään miettimättä asiaa kuitenkaan sen enempää. Onhan se totta, että opettajan rooli on muuttunut ja muuttumassa edelleen entistä enemmän tiedon jakajasta oppimisen ohjaajaksi – miksei siis myös oppijoiden valmentajaksi. Kirja ravistelee perinteisiä käsityksiä opettamisesta innostavasti ja konkreettisin esimerkein.

Keskeistä valmentavassa työotteessa on oppijan yksilöllisyyden kunnioittaminen, vahvuuksiin keskittyminen ja aktiivisen ja itselle merkityksellisen toiminnan mahdollistaminen. Hyviä elementtejä myös elämässä yleensä, ei vain koulussa.

Jenni Kallion teos on erinomaista luettavaa kaikille sellaisille opettajille, jotka kaipaavat työhönsä uusia ideoita ja omaavat elinikäisen oppimisen asenteen. Suosittelen kirjaa lämpimästi oikeastaan kaikille ihmistyötä tekeville. Se tarjoaa meille paljon pohdittavaa ja saa lukijan ymmärtämään paremmin esimerkiksi  arvostavan kohtaamisen ja läsnä olevan kuuntelemisen merkitystä – ainakin toivottavasti.

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 301 s.

Helteinen pikkukaupunki.
Murhattu mies.

J

aakko Kaunismaa on 37-vuotias sieniyrittäjä, joka saa lääkärikäynnillään yllättäviä uutisia: hän on kuolemassa. Jatkotutkimuksissa selviää, että hän on pitkällisen myrkkyaltistuksen uhri – toisin sanoen joku on hitaasti mutta varmasti murhaamassa häntä.

Mies joka kuoli on trilleri ja musta komedia elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja petoksesta. Se on uudenlaista, makaaberin huumorin sävyillä leikittelevää Tuomaista.

Oma arvioni: Kirjan alkuasetelma on suorastaan murhaavan koukuttava. Haluan heti tietää, mitä on tapahtunut ja mitä tulee vielä tapahtumaan. ”Kuolema on elämän ainoa pysyvä asia, karmealla tavalla ainoa asia, johon todella voi luottaa”, pohtii juuri kuolemantuomion saanut mies, joka kaikesta huolimatta yrittää jatkaa elämää ja ennen kaikkea saada selville, kuka haluaa murhata hänet.  Mutta, kauanko hänellä on aikaa; päiviä, viikkoja?

Mies joka kuoli on tiheätunnelmainen trilleri, jonka kiehtovin elementti ainakin itselleni on kertojan humoristinen asenne elämään – ja kuolemaankin. Musta huumori puree. Romaani on vetävästi kirjoitettu, ja siksi tekstiä tulee jopa ahmineeksi. Vaikka pelkojen kurimus koettelee kirjan päähenkilöä, se ei kuitenkaan kaikessa uskottavuudessaan ahdista lukijaa.

Jos kaipaat kesään omintakeista ja kutkuttavan jännittävää lukuelämystä, lue ihmeessä Tuomaisen Mies joka kuoli. Vaikka kirjaa on lähes mahdotonta tyylillisesti tarkkaan lokeroida, eipä sillä ole väliäkään. Kirja nyt vaan on niin hyvä.

Mary Higgins Clark & Alafair Burke: Kadonnut morsian

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: All Dressed in White (2015)
Suomentanut: Annukka Kolehmainen
Sivumäärä: 262 s.

Kadonnut morsio, kateellinen sisko, morsiusneidon kihlaava sulhanen – kenen omatunto kolkuttaa, kun televisiokamerat käynnistyvät?

A

manda Pierce katoaa juuri ennen hääseremoniaansa. Viisi vuotta myöhemmin Amandan äiti pyytää Laurie Morania tutkimaan tapausta. Laurien tuottama tv-sarja Epäillyt on ennenkin onnistunut ratkaisemaan selvittämättä jääneitä rikoksia. Sikäli kuin kyseessä on rikos. Juorumylly jauhaa kiivaasti, ja jokaisella tuntuu olevan oma käsityksensä tapahtumista. Vain yksi asia on varmaa: kuka ikinä Amandan katoamisesta onkin vastuussa, aikoo pitää suunsa supussa. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Oma arvioni: Kadonnut morsian on dekkari, joka piti lukijansa tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. Henkilöhahmot olivat mielestäni hyvin rakennettuja ja melko uskottavia, eivätkä tapahtumat olleet liian helposti arvattavissa. Yllättäviä elementtejäkin ei siis tästä jännittävästä kirjasta puutu.

Kari Hanhisuanto: Isien pojat

Kustantaja: Nordbooks
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 260 s.

Y

ksitoistavuotiaana Sanna näkee viiden ystävänsä suorittavan järkyttävän teon. Mukana on myös hänen isoveljensä Ville, joka on jo nuorena porukan kiistaton johtaja. Ville pystyy manipuloimaan ystävänsä tekemään lähes mitä haluaa. Sanna ei anna niin helposti viedä itseään ja heidän suhteensa muuttuu vaikeammaksi varsinkin, kun Sanna ymmärtää Villen käyttävän valtaansa väärin.

Ystävien tiet eroavat ja Sanna tie johtaa Brysseliin. Ville jää Suomeen luomaan yrittäjän ja liikemiehen menestyksekästä uraa. Samalla kun Ville tekee uraa ja rahaa, hän ystävystyy matkoillaan venäläisen oligarkin Valerin kanssa. Yhdessä he suunnittelevat kammottavan sarjan väkivallan tekoja ympäri Eurooppaa, jonka tarkoituksena on suistaa vanha valta pois ja luoda oma järjestelmä tilalle. Villellä on oma projektinsa Suomessa. Sen vuoksi hän ottaa yhteyttä nuoruuden ystäviinsä ja kokoaa heidät Helsinkiin.

Pystyvätkö rikostutkijat Janne Laakso ja Tomi Gulsten sekä Sanna pysäyttämään Isien pojat ajoissa. Pelko on todellinen, sillä venäläisiltä kadoksissa oleva ydinlataus tikittää jossain.

Oma arvioni: Eipä ole aikoihin sujunut rikosromaanin lukeminen niin takkuisesti kuin nyt. Vika ei kuitenkaan ole välttämättä kirjassa, lukija ja tarina eivät nyt vain kohdanneet toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tapahtumia ei tästä sinänsä jännittävästä romaanista ainakaan puutu. Kaikkein herkimmille lukijoille en sitä kuitenkaan suosittelisi.

Risto Saarinen: Oppi luottamuksesta

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 208 s.

I

hminen toimii yhteiskunnassa ja läheissuhteissaan keskinäisen luottamuksen varassa. Luottamus korostuu nykypäivän talous- ja työelämässä, mutta toisaalta juuri näiden elämänalueiden epävakaus ja ennustamattomuus murentavat ihmisten luottamusta. Luottamuksen rapautumista pidetään kasvavana ongelmana yhteiskunnassa. Mutta mitä luottamus pohjimmiltaan on?

Oppi luottamuksesta uppoutuu kysymykseen ihmistieteiden ja aatehistorian näkökulmasta. Tarinoita ja esimerkkejä painottava kirjoitustyyli tuo pohdinnan lähelle lukijaa. Työelämälle tärkeän luottamuksen lisäksi pohditaan luottamuksen suhdetta uskollisuuteen, haavoittuvuuteen ja myötätuntoon.

Luottamus ei tarkoita pelkästään ennustettavuutta muiden ihmisten ja maailman toiminnassa. Se on myös toimijan kykyä empatiaan ja avoimuuteen. Kun luottamuksen molemmat puolet toimivat kunnolla, ihmiset voivat saada toistensa kanssa aikaan enemmän kuin yksin.

Oma arvioni: Täytyy tunnustaa, etten ole oikeastaan koskaan erityisemmin miettinyt, kuinka monitahoinen ilmiö luottamus onkaan. Vaikeaksi asiaksi sen olen kyllä monissa yhteyksissä kokenut, mutta silti. Saarisen tuore ja monipuolinen teos avasi ainakin minun silmiäni katsomaan sekä itseäni että toisia ihmisiä luottamuksen näkökulmasta entistä tarkemmin. Luulenpa, että niin saattaa käydä sinullekin, jos luet tämän ”valistavan” kirjan.

Sauli Puukari, Kristiina Lappalainen & Matti Kuorelahti (toim.): Ohjaus ja eri-tyisopetus oppijoiden tukena

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 333 s.

Kuinka ohjata tukea tarvitsevaa lasta ja nuorta elämässä eteenpäin aina alakoulusta työelämään saakka?

R

atkaisemattomat oppimisen ongelmat hankaloittavat koulutuspolulla kulkemista ja voivat vaikuttaa lapsen tai nuoren koko elämänkulkuun. Ohjauksella ja erityisopetuksella on suuri merkitys tukea tarvitsevalle oppijalle. Tukea tarvitsevien ohjaus merkitsee ennen kaikkea yksilöllisyyden huomioimista. Tällöin omien voimavarojen tunnistaminen ja vahvistaminen ovat avainasemassa.

Kirja yhdistää ohjausalan ja erityispedagogiikan osaamisen ensimmäistä kertaa yksiin kansiin. Esimerkiksi oppimisvaikeudet, motivaation puute tai mielenterveyden ongelmat voivat heikentää oppijan koulutuspolulla etenemistä. Kirja antaa työkaluja siihen, miten tukea tarvitsevien lasten ja nuorten oppimista ja tulevaisuuden suunnitelmia voidaan edistää. Keskeistä on yhteistyö koulun, perheen ja muiden ammattilaisten välillä. Kirjan aihepiirit kattavat koko tukiportaikon aina yleisestä tuesta erityiseen tukeen.

Oma arvioni: Kattava artikkelikokoelma ohjaamisen ja erityisopetuksen keskeisistä teemoista. Oppimiseen ja koulunkäyntiin voidaan kaivata tukea monenlaisista syistä ja monenlaisissa elämäntilanteissa. Siksi ohjauksessa ja erityisopetuksessa on tärkeää kohdata jokainen oppija yksilönä omine vahvuuksineen ja haasteineen. Tänä päivänä lähikoulujen luokat koostuvat mitä erilaisimmista oppilaista, joten oppimisen tukia ja ohjauksen palveluja tulee kehittää jatkuvasti. Oppijoiden lisäksi tukea tarvitsevat myös opettajat ja oppilaiden vanhemmat. Avainsana tässä on yhteistyö, johon kirjassa paneudutaan kiinnostavasti eri näkökulmista.

Tätä monipuolista ja ajankohtaista teosta suosittelen etenkin kaikille erityispedagogiikan opiskelijoille. Myös ohjauksen ja erityisopetuksen kentällä työskentelevät hyötyvät varmasti tämän sekä teoreettista tietämystä että käytännön toimintaa yhdistelevän kirjan lukemisesta. Tätä teosta lukiessa saattaa hyvinkin käydä niin, että oma ajattelu avartuu entisestään.

Jaana Kivinummi & Saija Alatupa: Kun ei suju – Selviytymisopas haastaviin asiakastilanteisiin

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 338 s.

Joskus asiakkaan kanssa ei mikään tunnu luonnistuvan. Mistä silloin pohjimmiltaan on kyse? Mitä yhteistyön parantamiseksi on tehtävissä? Millaisia vuorovaikutuksen ansoja ihmissuhdetyöhön sisältyy ja miten ne voisi välttää?

M

iltei kaikkien alojen ammattilaiset ja työryhmät kohtaavat asiakkaat, joiden tilanteet ovat monin tavoin haastavia. Toivoa antaa tieto, että ongelmien taustalla on aina jokin syy, johon usein myös pystyy vaikuttamaan. Oikein työvälinein voidaan saavuttaa tu-loksia myös vaikeissa, monimuotoisissa ja alati vaihtuvissa asiakastilanteissa.

Kirja pureutuu asiakastyön sujumattomuuden taustatekijöihin ja muodostaa kattavan tietopaketin ja keinokokoelman, josta voi poimia ideoita omaan työhön. Kirjan tehtä-vien avulla voi tarkastella niin asiakkaan käyttäytymistä kuin omaa toimintaansa ja päästä ratkaisujen jäljille. Teos on helppokäyttöinen opas hankaliin asiakastilanteisiin, mutta sitä voi soveltaa kaikkialla, missä toimitaan ihmisten kanssa ja halutaan kehittää toimivampia työskentelymalleja.

Oma arvioni: Monipuolinen teos, joka tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa kaikille asiakastyötä tekeville pohjatiedoista ja alasta riippumatta. Kuinka monilta ikäviltä asiakaskokemuksilta, siis asiakkaan roolissa, olisinkaan voinut välttyä, jos asiakastyön ammattilaiset olisivat tarttuneet tähän ajattelua avartavaan teokseen. Kirjan keskeinen sanoma on mielestäni se, ettei ole olemassa hankalia asiakkaita, on vain haastavaa käyttäytymistä. Lisäksi on hyvä pitää mielessä sekin, ettei ole olemassa itsestään selviä tai mahdottomia tapauksia, jos asiakkaisiin suhtautuu avoimen ennakkoluulottomasti.

Tämä kirja kannatti lukea. Lue sinäkin! Itse tulen varmasti palaamaan tämän teoksen äärelle vielä useita kertoja, sillä sisällön "sulattelu" vaatii asioiden työstämistä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta jokainen meistä voi kehittyä paremmaksi.

Sara Hedrenius & Sara Johansson: Kriisituki – Ensiapua onnettomuuksien, ka-tastrofien ja järkyttävien tapahtumien käsittelyyn

Kustantaja: Tietosanoma
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Krisstöd vid olyckor, katastrofer och svåra händelser: att stärka människors motståndskraft  
Suomentanut: Urpu Strellman
Sivumäärä: 335 s.

Miten auttaa järkyttäviä tapahtumia kokeneita lapsia ja aikuisia? Miten tukea heitä tavalla, joka vahvistaa heidän psyykkistä kestävyyttään ja edesauttaa toipumista?

K

riisituki kertoo, kuinka ihminen reagoi vaikeita asioita kohdatessaan, olipa kyseessä läheisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, vaikean diagnoosin saaminen, vammautuminen, avioero, luonnonkatastrofi tai suuronnettomuus. Se kuvaa, millaiset reaktiot ovat luonnollisia, millainen tuki on tarpeen missäkin vaiheessa ja milloin tapahtuman kokenut tarvitsee hoitoa. Erityistä huomiota kirjassa kiinnitetään lasten ja nuorten kanssa toimimiseen sekä siihen, miten vahvistaa ihmisen luontaista kestävyyttä, resilienssiä.

Kriisituki on kirja kaikille sairaanhoitajille, lääkäreille, psykologeille, psykoterapeuteille, sosiaalityöntekijöille, opettajille, poliiseille, henkilöstövastaaville, kriisityöntekijöille ja muille, jotka kohtaavat työssään tukea tarvitsevia ihmisiä.

Oma arvioni: Varsin kattava ja informatiivinen ”paketti” erilaisissa kriiseissä olevien ihmisten auttamisen tueksi. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka kohtaavat työssään tuen tarpeessa olevia ihmisiä – lapsia tai aikuisia.

Suvi Stolt, Anneli Yliherva, Vilhelmiina Parikka, Leena Haataja & Liisa Lehtonen (toim.): Keskosen hoito ja kehitys

Kustantaja: Duodecim
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 320 s.

O

man lapsen syntyminen keskosena on vanhemmille usein epävarmuutta aiheuttava asia. Vastasyntyneiden tehohoito-osasto on vanhemmille ympäristönä vieras ja erilaisten laitteiden tarkoitus epäselvä. Vanhemmat ovat myös epätietoisia siitä, kuinka voisivat parhaiten auttaa lastaan. Myös lapsen tulevaisuus voi askarruttaa. Miten keskoset yleensä selviytyvät? Entä minun lapseni – oppiiko hän pelaamaan jalkapalloa, tai lukemaan ja kirjoittamaan? Isovanhemmat ja muut perheenjäsenet miettivät samoja kysymyksiä.

Keskoslasten hoito vastasyntyneiden teho-osastolla ja sairaalahoidon jälkeen on moniammatillista. Eri alojen opiskelijat ja ammattilaiset (mm. eri alojen lääkärit ja hoitajat, psykologit, puhe-, ravitsemus-, fysio- ja toimintaterapeutit, neuvolan terveydenhoitajat, päiväkodin henkilökunta ja opettajat) ovat ison haasteen edessä yrittäessään ymmärtää lääketieteellisiä diagnooseja ja niiden syitä ja seurauksia.

Keskosen hoito ja kehitys kuvaa lyhyesti ja selkeästi tavanomaisimmat keskosen hoitokeinot, keskosuuteen yleisesti liittyvät diagnoosit sekä niiden syyt ja seuraukset sekä sen, miten vanhemmat voivat osallistua lapsensa sairaalahoitoon. Lisäksi kirjassa kerrotaan, millaisia tulevaisuuden näkymiä keskoslapsilla on eri ammattilaisten ja vanhempien näkökulmista katsottuna. Kirja auttaa vanhempia, perheenjäseniä ja ammattilaisia olemaan läsnä keskosen arjessa sairaalassa ja sairaalahoitojakson jälkeen ja siten tukea keskosena syntyneen lapsen kehitystä

Oma arvioni: Monipuolinen teos, joka tarjoaa hyödyllistä tietoa monenlaisille lukijoille; lääkäreille, hoitajille, terapeuteille, opettajille sekä tietysti myös keskoslasten vanhemmille. Teksti on kirjoitettu selkeästi, joten aikaisempia tietoja aiheesta ei välttämättä tarvita. Siksi kirjaa voi suositella hyvin myös aiheesta kiinnostuneille opiskelijoille.

Entisenä keskosena minun oli suorastaan liikuttavaa lukea keskoshoidon kehittymisestä ja ennen kaikkea vanhempien osallistumisesta pikkuruisten lastensa hoitoon muun muassa kenguruhoidon kautta. Ja voi noita pikkukeskosten kuvia. Kirjaa lukiessani mietin, kuinka erilainen oma tilanteeni onkaan ollut, kun synnyin 1970-luvulla ja vietin parisen kuukautta TYKS:an keskolassa happikaapissa ja vanhemmat näkivät minut vain ikkunan läpi. Kiitos maamme kehittyneen keskoshoidon selvisin kuitenkin ennenaikaisesta syntymästä – vain CP-vamma elinikäisenä seuralaisenani. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä.

Keskoslasten vanhempien tarinat ovat tunteita pintaan nostattavaa luettavaa, mutta samalla ne tarjoavat toivoa antavaa vertaistukea vastaavassa tilanteessa oleville vanhemmille. Myös keskosten itsensä kertomat tarinat ovat kiinnostavia; keskosuus ei ole maailmanloppu – etenkään tänä päivänä, sillä keskosuudesta ilmiönä tiedetään nyt huomattavasti enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Lisää tutkimusta tarvitaan toki edelleen. Tutkimustulosten tulkinnassa kannattaa aina muistaa se, että jokainen keskosena syntynyt lapsikin on oma ainutkertainen yksilönsä. Siksi keskosia ei pidä kohdella ensisijaisesti keskosryhmän edustajina. Se, miten elämä meistä kutakin kuljettaa on aina monen tekijän summa.