Siirry pääsisältöön

Kirja-arvio: Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 157 s.



Anni Saastamoisen esikoiskirja Depressiopäiväkirjat on kaunistelemattoman rehellinen kirja masennuksesta. Twitterin tunnetuimpiin rääväsuihin kuuluva Saastamoinen kirjoittaa masennuksesta omien kokemustensa pohjalta. Vaikka depressio on kokonaisen sukupolven sairaus, siitä ei vieläkään osata tai uskalleta puhua avoimesti.  On paljon hävettävämpää sairastua mieleltään kuin keholtaan, vai onkohan sittenkään. Miksemme voisi puhua myös mielenterveysasioista avoimesti?

Kirja osoittaa monin tavoin sen, että ihmisten, jotka eivät ole itse masennusta kokeneet, on todella vaikeaa ymmärtää, mistä siinä on kysymys. Reippauteen ja itseä niskasta kiinni ottamiseen kannustaminen ei auta, jos masentuneesta tuntuu, ettei jaksa edes olla.


”Minä olen opetellut repliikit, maneerit ja tyylin, minusta on tullut sellainen, joka menee ihan ihmisestä ja vieläpä kohtalaisen itsevarmasta sellaisesta. Ne eivät tiedä, kuinka jokainen eleeni, ilmeeni, liikkeeni, hengähdykseni, olemassa olemisen hetki ja ruuansulatuselimistöni tahaton pulpahtelu ja ruplutus ahdistavat ja hävettävät ja ruokkivat huonoutta minussa. Kuinka elän jatkuvasti oman mikroskooppini alla omaa mitättömyyttäni ja huonouttani analysoiden, ja kun joku sanoo minua itsevarmaksi ja eheäksi, nauran niin kovaa, että kylkiluihin koskee. --- En minä ole pärjännyt, ystävä rakas. Minä olen pärjäillyt. Minä olen pärjäillyt, koska en ole voinut tai osannut muutakaan.”

Anni puhuu suoraan ja ymmärtävästi, kirosanojakaan säästelemättä. Hän kuvaa, miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään tai ei nauti enää mistään. Hän pohtii, mistä masennus tuli ja miksi, vaikka asiat olivat periaatteessa ihan hyvin. Sekin askarruttaa, voiko masennuksesta oikeasti parantua.

Kenen sitten kannattaisi lukea tämä kirja?  Ihan jokaisen.