Siirry pääsisältöön

Antti Gronow & Tuukka Kaidesoja (toim.): Ihmismielen sosiaalisuus

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 267 s.



Ihmiset ajattelevat tekevänsä valintoja omien uskomustensa, halujensa ja tunteidensa pohjalta. Yksilökeskeinen käsitys ihmismielestä on hallinnut myös valtaosaa ihmisen kognitiota tutkivista tieteistä viime vuosisadan loppupuolelle saakka. Ihmismieli on kuitenkin sosiaalinen, ja omat sosiaaliset ympäristömme vaikuttavat mieleemme ja toimintaamme monin tavoin.

Ihmismielen sosiaalisuus sekä inhimillisen ajattelun riippuvaisuus kulttuurisista ympäristöistä ja välineistä on korostunut inhimillisen kognition tutkimuksessa viime vuosikymmeninä. Nämä kehityskulut ovat toistaiseksi jääneet vähälle huomiolle yhteiskuntatieteissä.

Ihmismielen sosiaalisuus rakentaa siltaa kognitiotieteiden ja yhteiskuntatieteiden välille. Teos kyseenalaistaa yltiöindividualistisen lähestymistavan ihmismieleen. Samalla se kritisoi sellaisia sosiaalitieteellisiä lähestymistapoja, jotka eivät suo ihmismieltä koskevalle tutkimukselle sen ansaitsemaa painoarvoa.

Oma arvioni: Teoksen taustalla on ajatus siitä, että käyttäytymistieteiden ja yhteiskuntatieteiden edustajat hyötyvät toistensa lähestymistapoihin, teorioihin, menetelmiin ja tutkimustuloksiin tutustumisesta. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että monet ihmismielen suurista kysymyksistä ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin vastaaminen edellyttää aidosti monitieteistä tutkimusotetta.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että kehonkielellä on mahdotonta olla vaiti, vaikka se toki totta onkin. Myös pelkkä toisen ihmisen läsnäolo vaikuttaa omaan käyttäytymiseemme, vaikka emme sitä usein tiedostakaan.

Yksi tämän ajatuksia herättävän ja ihmismielen sosiaalisuutta monista eri näkökulmista kiinnostavasti valottavan uutuuskirjan keskeisimmistä sanomista tiivistyy mielestäni hyvin seuraavassa katkelmassa:

”Minän syntymisen, rakentumisen ja muotoutumisen kannalta olennainen merkitys on toisilla ihmisillä sekä heidän ajatuksillaan, asenteillaan, suhtautumisellaan ja konkreettisilla teoillaan. Ne vastaanottaessaan ihminen näkee itsensä ikään kuin toisten silmin. Samalla hän muuttuu objektiksi itselleen. Jotta ihminen voi tarkastella itseään ”toisten” silmin, hänen tulee kyetä asettumaan toisten asemaan.” 

Tämän kokoomateoksen artikkelit ovat mielestäni hyödyllistä luettavaa kaikille ihmisistä kiinnostuneille.