31 tammikuuta 2018

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014
Englanninkielinen alkuteos: The Storied Life of A. J. Fikry
Suomentanut: Tero Valkonen
Sivumäärä: 240 s.

”Yksikään ihminen ei ole saari; jokainen kirja on maailma.” A. J. Fikry, tuulisen saaren kirjakauppias


A. J. Fikry on melkein nelikymmenvuotias, eikä elämässä ole käynyt niin kuin piti. Hänen vaimonsa on kuollut kolarissa, yhdessä perustetulla kirjakaupalla menee huonommin kuin koskaan, ja hänen aarteensa, harvinainen E. A. Poen ensimmäisen teoksen hyväkuntoinen laitos, on varastettu. Kirjatkaan eivät enää tuota iloa. Sitten kaupan takahuoneesta löytyy outo, elävä paketti. Odottamaton tapaus muuttaa hänen elämänsä, antaa hänelle mahdollisuuden aloittaa kaikki alusta.

Muutoksen myötä ihmiset palaavat Fikryn elämään. Ystävät, sukulaiset ja liiketuttavat; kyläläiset, lukijat ja kirjailijat. Kirjat ja tarinat avautuvat taas Fikrylle, ja niiden avulla hän alkaa kirjoittaa tyttärelleen kirjettä, jossa hän hahmottelee elämän tarkoitusta.

Tuulisen saaren kirjakauppias on unohtumaton kertomus muutoksista ja uusista mahdollisuuksista, siitä, miksi luetaan ja miksi rakastetaan.

Oma arvioni: Tuulisen saaren kirjakauppias on yksi niistä kirjoista, joiden lukemista olen odottanut pitkään. Nyt oli vihdoin oikea hetki. Odotukset olivat todella korkealla ja kyllä ne täyttyivät – ainakin osittain.

Kirja on hieno ylistys sekä kirjoille että kirjojen ystäville. Se on koskettava tarina elämän arvaamattomuudesta ja rakkauden voimasta. Pieni kirjakauppa on miljöönä tunnelmallinen, kirjan henkilöt kiinnostavia ja kerronta sujuvaa, mutta silti jotakin ikään kuin puuttuu. Kenties tapahtumien ennalta-arvattavuus häiritsi eniten, vaikka kirja pari yllätystä tarjosikin.

Tarina on ihan mukavaa ja viihdyttävää luettavaa, mutta sen jättämä jälki on kuitenkin huomattavasti laimeampi kuin odotin. Tähän saattoi osaltaan toki vaikuttaa sekin, että jouduin pilkkomaan luettavan pieniin pätkiin, ja väliin jäi päiviä, jolloin en avannut kirjaa lainkaan.

Kaikesta ”narinasta” huolimatta suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille todellisille kirjallisuuden ystäville. Uskon myös, että saarella aikaansa viettäville lukijoille Tuulisen saaren kirjakauppias antaa enemmän kuin kaltaisilleni maakravuille.








26 tammikuuta 2018

Markus Talvio & Ulla Klemola: Toimiva vuorovaikutus

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 183 s.



Kun toinen ei tunnu kuuntelevan, vaikenetko kokonaan? Vai tuplaantuuko äänenvoimakkuutesi turhaan? Mistä löytyy lisää jämäkkyyttä edistää itselle tärkeitä asioita mutta myös ymmärrystä auttaa toista hänen ongelmissaan?

Meillä kaikilla on kokemuksia siitä, kun sammakoita pääsee suusta ja vuorovaikutustilanteet takeltelevat. Jos toteamme, että nyt kemiat eivät vain kohtaa, lyömme hanskat tiskiin ja lopetamme parempaan vuorovaikutukseen pyrkimisen. Kun sen sijaan muistamme, että vuorovaikutusta ihmisten välillä voidaan aina kehittää, olemme matkalla kohti hyviä ihmissuhteita ja ryhmähenkeä.

Kirjassa tutustutaan keskeisiin vuorovaikutuksen lainalaisuuksiin ja arjessa hyväksi havaittuihin työkaluihin. Toimivan vuorovaikutuksen työkalut auttavat tunnistamaan vuorovaikutustilanteisiin liittyviä tunteita ja tarpeita, kehittämään tilannetajua, selkeyttämään viestintää ja ratkaisemaan ristiriitoja. Näin vuorovaikutus helpottuu ja muuttuu entistä toimivammaksi.

Toimivan vuorovaikutuksen työkalut sopivat niin työpaikoille, kouluun kuin kotiinkin. Mukana on runsaasti harjoituksia.

Oma arvioni: Kun vuorovaikutus sujuu, emme kiinnitä siihen juurikaan huomiota. On kuitenkin kiinnostavaa pohtia sitäkin, miksi vuorovaikutus on usein vaikeaa, miksi se ei aina suju ongelmitta. Ja, mitä tehdä silloin, kun haasteita ilmenee.

Nykyään tarvitsemme vuorovaikutustaitoja jatkuvasti. Maailma muuttuu, joten vuorovaikutukselle asetettavat vaatimuksetkaan eivät ole enää samat kuin ennen. Muun muassa monikulttuurisuus, tietotekniikan kehitys ja sosiaalinen media tuovat vuorovaikutukseemme uusia ulottuvuuksia. Onneksi vuorovaikutustaitoja on mahdollista oppia ja niitä voidaan kehittää jatkuvasti.

”Kotikasvatuksessa ei voi liikaa korostaa sitä, että lapselle luetaan paljon, tuetaan hänen tunnesanavarastonsa laajentumista ja tarvittaessa autetaan häntä sanottamaan sisällään olevia tunteita.”

Tämä tuore vuorovaikutusta laaja-alaisesti sekä teoreettisesti että käytännönläheisesti  valottava kirja kannustaakin siihen, että vuorovaikutustaitoja työstettäisiin tietoisesti ja tavoitteellisesti. Sanotaan, että asenne ratkaisee. Niinhän se taitaa olla vuorovaikutuksenkin kohdalla. Jos haluamme aidosti kunnioittaa ja arvostaa kanssaihmisiämme, emmekä ohita myöskään omia tarpeitamme ja toiveitamme, vuorovaikutuskin paranee.

Kirjassa esitellään Thomas Gordonin kehittämä malli tunne- ja vuorovaikutustaidoista, jota voidaan käyttää vuorovaikutuksen kehittämisen apuna niin kodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin.

Suosittelen Toimiva vuorovaikutus teosta kaikille, jotka haluavat perehtyä vuorovaikutuksen saloihin monipuolisesti ja kehittää omia vuorovaikutustaitojaan.




25 tammikuuta 2018

Jorma Eerik Jukkala: Kulissi

Kustantaja: Reuna
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 229 s.



Ikääntyneen kouluavustajan rauhallisen syksyn rikkoo ikävien tapahtumien sarja. Koulussa tehdään ilkivaltaa ja vararehtori Raimo Allikon epäillään käyttäneen väkivaltaa oppilaaseen. Media syyllistää Allikon säälittä.

Kaupungin poliisia työllistää myös murtojen sarja, joka huipentuu räjähteiden katoamiseen tietyömaalta. Kytkeytyvätkö koulun tapahtumat rikoksiin?

Samaan aikaan kiusattu ja ahdistunut lukiopoika Stefan kirjoittaa synkkää tarinaansa ja pakenee todellisuutta virtuaalimaailman väkivaltapeleihin. Kiusaaminen koulussa pahenee, vanhemmat syyttävät koulua ja opettajien keskinäiset suhteet kärjistyvät.

Poliisin paineet kasvavat ja taustalla kummittelee terrorismin uhka. Onko lopulta vaarassa kymmenien ihmisten henki?

Oma arvioni: Eläkkeellä oleva lehtori Jukkala kuvaa kouluun sijoittuvassa trillerissään Kulissi uskottavasti muun muassa sosiaalisen median vaikutusta koulutyöhön ja median uutisointia koulumaailmasta. Kirjassa osansa saa myös kiusaaminen, joka kohdistuu sekä oppilaisiin että opettajiin.  Tarkastelun kohteena on myös opettajien kollegiaalisuus sekä kodin ja koulun näkemykset kasvatusvastuusta.  Teos on siis teemoiltaan varsin ajankohtainen.

Kulissi sukeltaa syvälle yläkoulun kriiseihin ja nuorten mielen syövereihin. Helppoa ei tunnu olevan kenelläkään. Pidän siitä, ettei ongelmia kaunistella. Tarinassa on mielestäni sopivasti myös yllätyksellisyyttä ja koukkuja, jotka saavat lukijan kääntämään sivuja nopeasti.

Kirjaa voi suositella etenkin kaikille koulumaailmassa työskenteleville.






23 tammikuuta 2018

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
Suomentanut: Maija Heikinheimo
Sivumäärä: 434 s.



Karkotettu! Näin kohta 12-vuotias kemisti ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce suree kohtaloaan merimatkalla Kanadaan Miss Bodycoten tyttökouluun. Asiaa ei auta, vaikka isä ja Felicity-täti ovat selittäneet koulutuksen kuuluvan suvun perinteisiin, olihan Harriet-äitikin käynyt samaa koulua. Yhtä kaikki, Flavia on omasta mielestään kuin matkalla rangaistusvankilaan.

Vaan minkä lahjan kohtalo tarjoaakaan! Aurinko ei ole vielä edes ehtinyt nousta ensimmäisen koulupäivän aamuna, kun Flavian jalkojen juureen laskeutuu hiiltynyt ja muumioitunut ruumis. Uusien oppiaineiden, opettajien ja koulutovereiden pyörteissä Flavia ei metsästä ainoastaan uhrin henkilöllisyyttä ja kuolinaikaa vaan myös epäiltyjä, motiiveja ja keinoja.

Sisäoppilaitoksen huhumylly kadonneista tytöistä, syytetyistä opettajista ja vihollisista yrittää kietoa Flavian vyyhtiinsä. Mutta Flavia jos kuka on tilanteen tasalla moninkertaista mysteeriä ratkaistessaan. Vaan selviääkö samalla Flavian todellinen kohtalo vai antaako se vielä odottaa itseään?

Oma arvioni: Flavia de Luce -sarjaa on hehkutettu niin paljon, että pakkohan minunkin se oli viimein korkata. Sarjan uusin (7. osa) valikoitui luettavakseni ihan sattumalta. Tarina on vauhdikas ja tapahtumia riittää – ehkä jopa hieman liikaakin. Toinen toistaan uskomattomammat käänteet mutkistavat asioita jatkuvasti.

Koska en ole tämän suuren suosion maailmalla saavuttaneen kirjasarjan aiempia osia lukenut en osaa ottaa kantaa siihen, miten sarja on edennyt. Voin todeta vain sen, että kerronta on kielellisesti rikasta ja lukemisen iloa tuottavaa. Pidin kirjan lukuisista viittauksista kirjallisuuteen. Eikä päähenkilökään ainakaan tylsä ja tavanomainen ole.

22 tammikuuta 2018

Katri Vala: Kaukainen puutarha


Kustantaja: ntamo
Julkaisuvuosi: 2012/2017;
näköispainos WSOY:n laitoksesta vuodelta 1924
Sivumäärä: 88 s.



Tulenkantajiin kuuluneen ja nuorena kuolleen runoilija Katri Valan (1901­–1944) esikoisteos Kaukainen puutarha vuodelta 1924 on vahvasti täynnä elämää. Runot heijastelevat väkevää riemua ja älykkään nuoren ihmisen kokemuksia. Vapaarytmisissä säkeissä kieli soi ja huutaa. Esille pääsevät Aurinko, Kuu ja Maan luonto, kuten oheisessa Kukkiva maa runossakin:

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
värisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!






21 tammikuuta 2018

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta

Kustantaja: Ursa
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 225 s.



Esko Valtaojan Kaiken käsikirja käsitteli maailmaa tähän asti, Kohti ikuisuutta -kirjassa Valtaoja suuntaa katseensa tulevaisuuteen. Kolmetuhatta vuotta menneisyyteen mahtuu vielä ajatuksiimme, mutta entäpä kolmetuhatta vuotta tulevaisuuteen? Onko ihmiskunnalla tulevaisuutta? Monen mielestä se on jo allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa. Vai elämmekö sittenkin kaikkein parhaita aikoja? Ainakin luonnonvarojen loppumisen ja väestöräjähdyksen aiheuttamaa maailmanloppua on lykätty jo monta kertaa.

Tulevaisuuskomiteoiden mietinnöissä voi vielä vilahtaa vuosi 2100, mutta ei koskaan vuosi 21 000. Tulevaisuudessahan se kaikki todella mielenkiintoinen vasta tulee tapahtumaan. Mitkä ovatkaan mahdollisuutemme, ja mitkä rajamme - vai onko nykyiseen pieneen tajuntaamme mahtuvia rajoja lainkaan? Esko Valtaoja raottaa ikuisuuden esirippua.

Oma arvioni: Uusimmassa kirjassaan tähtitieteilijä Esko Valtaoja maalaa valoisaa kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudesta. Voimme selvitä kriiseistä ja löytää tiemme tähtiin, Valtaoja uskoo. Vaikka hänen ajatuksenjuoksuaan ei kaikilta osin ole helppoa ymmärtää, ovat miehen anti-linkolalaiset ajatukset oikeastaan piristävällä tavalla poikkeuksellisen positiivisia pessimististen tulevaisuudenkuvien joukossa.

”Emme edelleenkään tiedä, minne me tai maailmankaikkeus matkaamme, mutta ei ole mitään syytä olla taittamatta taivalta iloisin mielin. Vaikka määränpää onkin vielä hämärän peitossa, tähänastinen matka lupaa hyvää myös tulevan kannalta.”

Kirjassa osoitetaan historiallisin esimerkein, kuinka pessimistit ovat erehtyneet useaan otteeseen, miksei siis niin voisi käydä jälleen kerran. Maailma on kehittynyt niin hurjasti, ettei sitä ole kukaan osannut kuvitellakaan – ja myönteinen kehitys voi jatkua edelleen.

Valtaoja visioi värikkäästi satojen ja jopa tuhansien vuosien päähän. Matka kohti ikuisuutta on Valtaojan seurassa paitsi hämmentävä niin myös viihdyttävä. Suosittelen tätä kauas tähyävää teosta kaikille avarakatseisille lukijoille.


20 tammikuuta 2018

Ralf Rothmann: Kuolema keväällä

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2016
Saksankielinen alkuteos: Im Frühling sterben (2015)
Suomentanut: Raija Nylander
Sivumäärä: 206 s.




17-vuotiaat Walter ja Fiete ovat karjanhoitajapoikia Pohjois- Saksassa. Helmikuussa 1945, natsit värväävät kaikki liikenevät miehet rintamalle ikään katsomatta. Walter pääsee autokuskiksi SS:n huoltoyksikköön, mutta Fieten pitää lähteä eturintamaan. Pian ystävysten tiet kuitenkin kohtaavat jälleen kohtalokkaalla tavalla.

Kuolema keväällä kertoo mieltä järisyttävästi mutta viileän lakonisesti toisen maailmansodan viimeisistä viikoista rintamalla, missä saksalaiset upseerit heittävät käsikranaatteja omien miestensä perään, missä sotilaat viettävät orgioita kuoleman edessä ja mistä kukaan ei palaa kotiin ehjänä.

Oma arvioni: Historia on aina kiinnostanut minua, joten päätin tarttua tähän kirjaan, vaikka sodista en oikein jaksa lukeakaan. Kirjasta on puhuttu niin paljon, että pitihän minun katsoa, onko se kokoaan suurempi niin kuin joissakin arvosteluissa on kirjoitettu.

Onhan se; samaan aikaan kamala ja karu  mutta myös kaunis. Karuus ja kamaluus ovat läsnä ihmisen julmuuden muodossa, kauneus puolestaan piilee luonnossa. Keväisen aamu-usvan sykähdyttävyys tai kylmien öiden synnyttämän kuuran kauneus pysyvät silloinkin, kun ihmiset tuhoavat itseään ja toisiaan.
Kerronta on tiivistä ja selkeää. Se yhdistettynä aiheen kauheuteen aiheuttaa lukijalle kokemuksen, jota ei todennäköisesti ihan heti unohda, vaikka kirjan lukeminen ei niin paljon ahdistusta aiheuttanutkaan kuin etukäteen oletin. Jos siis etsit vaikuttavaa kirjaa, tartu tähän teokseen.

19 tammikuuta 2018

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Japaninkielinen alkuteos: Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no tosh (2013)
Suomentanut: Raisa Porrasmaa
Sivumäärä: 330 s.



Huippusuosittu Haruki Murakami palaa Värittömän miehen vaellusvuosissa läpimurtoteoksensa Norwegian Woodin tyyliin. Unenomaisessa romaanissa päähenkilö Tsukuru Tazaki matkustaa Suomeen.

Oma arvioni: Itselleni kulttikirjailija Haruki Murakami on uusi tuttavuus. Olen ajatellut tutustua hänen tuotantoonsa jo pitkään, mutta vasta nyt suunnitelmani toteutui. Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet vie lukijansa elämän suurten peruskysymysten äärelle; mikä on totta ja mikä kuviteltua, mikä on luottamuksen ja ystävyyden merkitys. Entä, mitä onnellisuus oikeastaan on?

Elämänsä tarkoitusta pohtii ja omaa paikkaansa maailmassa etsii Tsukuru Tazaki, 36-vuotias poikamiehenä elävä rautatieasemia suunnitteleva insinööri. Hänen arkensa on väritöntä ja tasaista, mutta menneisyyden traumaattinen ulkopuolelle jäämisen kokemus vaatii lopulta selvittelyä, joka vie tämän sympaattisen japanilaismiehen matkalle aina Suomeen asti.

Romaanissa ei kovin paljon tapahdu, mutta juuri vähäeleisyys on minusta viehättävää. Pidin myös siitä, että musiikki on kirjassa tärkeässä asemassa. Teoksessa usein soiva Franz Lisztin pianoteos lienee toiminut innoittajana myös kirjan nimelle.

 Tämän viihdyttävän lukukokemuksen jälkeen olen varma, että tulen lukemaan Murakamin muitakin teoksia.




17 tammikuuta 2018

Taru Pätäri & Minna Ylikännö (toim.): Tahto tehdä toisin – Uusia toimintatapoja lastensuojeluun

Kustantaja: Tietosanoma
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 180 s.



Julkiset palveluorganisaatiot ovat muuttuneet. Samalla on muuttunut kunnissa tehtävä lastensuojelu.

Tahto tehdä toisin on yleisesitys lapsiin ja nuoriin keskittyvästä sosiaalityöstä, jossa keskiössä ovat palvelujen käyttäjän kunnioitus ja toisin tekemisen tavat. Kirja avaa uusia näkökulmia viimeaikaiseen keskusteluun lastensuojelusta - moniammatillisesti ja eri hallintokuntia ymmärtäen.

Kirjoittajien kantavana ajatuksena on toimimattomista rakenteista luopuminen ja rohkeasti uuteen tarttuminen. Kirja esittää, miten lastensuojelun toimintaa muuttamalla hallintoa ymmärtäen ja rakenteita ravistellen saadaan aikaan uusia ja toimivia, lapsia ja nuoria eteenpäin auttavia ja tukevia toimintatapoja.

Kirja on suunnattu sosiaalityön ja erityisesti lasten ja nuorten parissa työskenteleville sekä sosiaalityön opiskelijoille. Se soveltuu myös korkeakoulujen oppikirjaksi.

Oma arvioni: Lasten suojelu on ensiarvoisen tärkeää ja se on oikeastaan kaikkien aikuisten yhteinen tehtävä. Lastensuojelu on puolestaan professionaalista toimintaa, joka on mediassa yleensä esillä ennen kaikkea silloin, kun jokin menee pahasti pieleen.

Tässä tuoreessa teoksessa halutaan ongelmia kieltämättä keskittyä mahdollisuuksiin – toimiviin tapoihin tehdä toisin. Tämä vaatii avoimuutta, rohkeutta ja yhteistyötä. Jokainen lastensuojelun asiakas ansaitsee tulla kuulluksi ja myös aidosti ymmärretyksi.

Kirja herättelee niin ammattilaisia kuin alalle aikoviakin avartamaan omia näkemyksiään lastensuojelun tilasta ja tulevaisuudesta. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille lasten aseman parantamisesta kiinnostuneille.






15 tammikuuta 2018

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 189 s.



Suoraa puhetta aikamme älyttömyyksistä! Anna-Leena Härkönen panee maailman riemastuttavasti kohdilleen uudessa kirjoituskokoelmassaan. Tällä kertaa käsittelyyn joutuvat mm. tunneäly, lomasuorittaminen, Titanic-pakkomielle, unet, kuninkaalliset häät, Wilma, koirat ja joulukoristelu.

Miksi elämästä pitää tehdä niin vaikeaa? Tekijä kuuluttaa armollisuutta erityisesti omaa itseä kohtaan. Sillä lopulta ”Järkipuheesta ei ole hyötyä. Virheiden tekemisestä on”. Lohdullisesti hän myös toteaa, että ”Uusiin alkuihin kannattaa aina uskoa.”

Ihan ystävänä sanon -kokoelma jatkaa järkähtämättömästi samalla linjalla kuin suositut edeltäjänsä. Härkösen teksti toimii kuin tosiystävän pitämä puhuttelu. Eteenpäin!
Oma arvioni: Eipä tähän juuri lisättävää jää. Tykkään Härkösen tarkkanäköisyydestä ja suorasanaisuudesta. Kirjoituksista, joista monet muistin jo aiemmin kolumneina lehdistä lukeneeni, löytyi oikeastaan yllättävän paljon asioita, jotka voisin itsekin allekirjoittaa.
Tämä kirja oli minulle virkistävän kevyt välipala ”raskaamman” lukemisen välissä. Uskoisin sen maistuvan sinullekin.











14 tammikuuta 2018

Timo Honkela: Rauhankone – Tekoälytutkijan testamentti

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 285 s.



Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Ihminen on ladattu tunteilla. Neuvottelutilanteissa kielimuuri kärjistää kriisin, kun ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita tai puhuvat samasta asiasta eri sanoilla. Syvästi henkilökohtaisessa teoksessaan Timo Honkela hahmottelee idean Rauhankoneesta, joka auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa.

Rauhankone perustuu tekoälyyn, koneoppimiseen ja muihin kehitettäviin teknologisiin menetelmiin. Sen perimmäisenä tavoitteena on lisätä ihmisten välistä ymmärrystä, taltuttaa tunnemyrskyjä yhteisöissä ja edistää oikeudenmukaisuutta teknologian avulla. Tekoäly ei ole tieteiselokuvien kaiken tuhoava äärimmäinen paha. Päinvastoin se tuo toivon paremmasta.

Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika. Professori Timo Honkela on tutkinut tekoälyä ja koneoppimista jo 30 vuotta. Urallaan hän on pyrkinyt monipuoliseen ymmärrykseen mielen, kielen ja yhteiskunnan ilmiöistä.

Rauhankone on tekoälytutkijan testamentti, jonka myötä hän haluaa avata elämäntyönsä ihmisten tietoon ja eteenpäin kehitettäväksi.

Oma arvionI:

”Omat tekomme rakentavat tulevaisuutta, ja tässä rakentamisessa tekoäly voi auttaa meitä, jos niin haluamme.”

Näin toteaa testamentissaan Timo Honkela, tunnettu ja arvostettu tekoälytutkija.  Rauhankone on suorastaan hengästyttävän laaja-alainen.  Se on yritys ymmärtää, miksi ihmiset eivät ymmärrä toisiaan ja yritys ratkaista tätä kohtaamattomuuden ongelmaa.  Unelma maailmasta ilman riitoja ja sotia on teoksen kantavana voimana. Honkela peräänkuuluttaa muun muassa joustavuutta ja stereotypioista luopumista.

”Joskus on järkevääkin olla varautunut, mutta rikas elämänkoke-mus antaa mahdollisuuden tulkita tilannetta stereotyyppisen ajatte-lun tuolla puolen. Ilman elämänkokemusta herkästi tulkitsemme asioita stereotyyppisesti ja voimme nähdä uhkia siellä, missä niitä ei oikeasti ole.”

Honkelan mukaan vahvan itsetunnon omaava yksilö pärjää hyvin erilaisissa olosuhteissa ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tällöin hänellä ei ole tarvetta nujertaa ja alistaa toisia ihmisiä. Jos jokainen yksilö pystyttäisiin kohtaamaan omana itsenään ja hän voisi löytää oman paikkansa yhteiskunnassa ilman, että joku muu päättää siitä, maailma olisi varmasti huomattavasti parempi paikka.

Vaikka Honkelan esittämät ajatukset siitä, että koneet voivat auttaa meitä monin tavoin rauhan rakentamisessa eivät kaikilta osin täysin avaudukaan, ovat ne ideoina varsin kiinnostavia. Entä, jos maailmanrauha ei sittenkään olisi täyttä utopiaa…

Rauhankonetta voi lämpimästi suositella ennakkoluulottomille ja rauhaa rakastaville lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita sekä ihmisistä että koneista.

12 tammikuuta 2018

Karin Alvtegen: Syyllisyys


Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2006
Ruotsinkielinen alkuteos: Skuld (2015)
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivumäärä: 254 s.




Peter Brolin istuu kahvilassa lyötynä miehenä. Suurten velkojensa takia hän on umpikujassa, ja häntä piinaavat ankarat paniikkikohtaukset. Äkkiä hänen pöytäänsä saapuu tuntematon nainen. Tulija luulee Peteriä ilmeisesti toiseksi henkilöksi, mutta ennen kuin lamaantunut Peter saa erehdyksen oikaistuksi, nainen poistuu. Pöydälle hän jättää paketin, joka Peterin on määrä toimittaa hänen miehelleen tuhannen kruunun korvausta vastaan. Paketin hätkähdyttävän sisällön takia Peter tempautuu painajaismaiseen ajojahtiin, jossa metsästetään pakkomielteistä naista. Samalla hänen on kohdattava oman menneisyytensä salat.

Ruotsalainen Karin Alvtegen on psykologisen jännityksen mestari, joka kuvaa ihmisen sisäisiä ristiriitoja pelottavan todentuntuisesti.

Oma arvioni: Syyllisyys kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun perheen sisällä ei puhuta avoimesti tärkeistä asioista. Se, kertoo, kuinka valheiden verkko sairastuttaa ihmisen. Onneksi lapsuuden traumojen aiheuttamia solmuja on mahdollista avata vielä vuosikymmentenkin jälkeen.

Psykologisesta jännityksestä tykkääville tämä dekkari on kiinnostavaa luettavaa, vaikka ei mielestäni ihan Alvtegenin parhaimpien teosten tasolle ylläkään.










09 tammikuuta 2018

Tuomas Marjamäki: Kummeli – Erittäin hyvin sanottu

Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 167 s.

"Paljastuskirja, josta riittää revittävää"



Kummeli syntyi pirkanmaalaisten jätkien videohölmöilyistä ja johti suosittuun sketsisarjaan ja useisiin menestyselokuviin ja -näytelmiin. Vuosien varrella viihderyhmältä on syntynyt myös paljon legendaarista musiikkia sekä yleiskieleenkin tarttuneita hokemia.
Pelleiltyään 25 vuotta kummelit päättivät kertoa tarinansa tietokirjailija Tuomas Marjamäelle. Äänessä ovat Timo Kahilainen, Olli Keskinen ja kaikki Heikit Silvennoisesta Helaan ja Vihiseen. He muistelevat, miten Mauno Ahonen, Matti Näsä, Speedy ja Saku sekä moni muu suosikkihahmo sai alkunsa. Miksi ohjelman nimiehdotuksista valittiin juuri Kummeli eikä Kusipäät? Kenen nauru pilasi useimmin kuvaukset? Miksi Vihinen on aina alasti?
Huumori on vakava laji, ja sen tietävät kummelitkin. Sketsejä on tehtävä myös silloin, kun muu elämä ei liiemmin naurata. Kummelit puhuvat rehellisesti ja avoimesti, mutta pilke silmäkulmassaan pitkän uran huipuista ja karikoista.
Jos olet aina rakastanut Kummelia tai jos et ole ikinä voinut sitä sietää, tämä kirja on tarkoitettu juuri sinulle. Teos kuuluu parhaaseen A-ryhmään.
Oma arvioni: Vaikka en varsinainen Kummeli-fani olekaan, on tämä historiikki kokonaisuutena viihdyttävää luettavaa.








07 tammikuuta 2018

Karin Alvetegen: Tuntematon

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2003
Ruotsinkielinen alkuteos: Saknad (2000)
Suomentaja: Jaana Nikula
Sivumäärä: 280 s.



Yhteiskunnan laitapuolella elävän Sibyllan on keksittävä keinot päästäkseen silloin tällöin lämpimään kylpyyn, nukkumaan valkeiden lakanoiden väliin ja saadakseen kunnolla syödyksi. Kun kaiken tämän pystyy tekemään itseään myymättä, tuovat nämä hetket päivänpaistetta muuten kurjaan elämään. Kaikki romahtavat, kun Sibylla on kerran väärässä paikassa oikeaan aikaan. Laitapuolen kulkijaa on helppo tönäistä - hän joutuu syytetyksi murhasta, sitten toisesta, kolmannesta, neljännestä. Tehtaanjohtajan ainoan tyttären tie kauaksi lähtökohdistaan on jännittävä, monisäikeinen tarina. Se on myös sarkastisella huumorilla maustettu veitsenterävä rikoskertomus.

Oma arvioni: Tätä tarinaa olisi vaivattomasti jaksanut lukea enemmänkin. Nyt kirjan lukemisen jälkeen on sellainen tunne, että jotain jäi kesken. Sibylla hahmona ja hänen taustansa olivat tosin mielestäni kiinnostavampia kuin kirjassa ikään kuin sivuosaan jäävät rikokset.

Tuntematonta voi suositella pohjoismaisesta psykologisesta jännityskirjallisuudesta pitäville.


04 tammikuuta 2018

Elena Ferrante: Loistava ystäväni – Lapsuus ja nuoruus

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Italiankielinen alkuteos: L'amica geniale (2011)
Suomentanut: Helinä Kangas
Sivumäärä: 362 s.

Moderni mestariteos… runsas, intensiivinen ja suurisydäminen kertomus kahdesta ystävästä, Elenasta ja Lilasta.



Lila on jo lapsena peloton, uhmakas ja huippuälykäs, Elena taas epävarma tarkkailija. Mutta yhdessä tytöissä on voimaa selvitä sodanjälkeisen Napolin kurjuudessa, jossa naiset taistelevat tilastaan ja jossa väkivalta on jokapäiväistä. Tyttöjen keskinäinen kilpailu ja kateus potkii heitä tahoillaan sosiaaliseen nousuun, mutta luja yhteenkuuluvuus ei horju koskaan.

Ystävysten kautta Ferrante kuvaa koko sodanjälkeistä Italiaa ja yhteiskunnan rajua muutosta, mutta erityisesti ihmispsyyken ristiriitaisuutta ja monimutkaisuutta.

Loistava ystäväni on kansainväliseksi ilmiöksi nousseen napolilaissarjan ensimmäinen osa.

Oma arvioni: Loistava ystäväni – kirja, jonka lukemista olen odottanut pitkään. En pettynyt teokseen, mutta ei se minua erityisemmin ihastuttanutkaan. Sen verran uteliaaksi tarinan jatkon suhteen kuitenkin tulin, että tulen jossakin vaiheessa lukemaan ainakin sarjan seuraavan osan. Vaikka asia ei kirjan laatuun sinänsä vaikutakaan, olisi kiinnostavaa tietää, kuka kirjailijan salanimen takana on, ja miten paljon tarinassa on omaelämäkerrallista ainesta.

Kirjaa voisi suositella realistisen kerronnan ja monisäikeisen tarinan ystäville.


02 tammikuuta 2018

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 280 s.




"Äidin kasvojen kalpea soikio kellui näkökenttäni laidalla. Sekuntiviisari mittasi viimeistä kohtaamistamme. Tik tak, kiiruhda! Aika kuluu kaikilta! Kerran minulle opetettiin loruleikki, joka vaikuttaa aluksi lapsekkaan viattomalta mutta voi johtaa arvaamattomaan turmelukseen: Pysäytä kello, seisauta aika. On elämä unta, siinä sen taika! Ja se mitä silloin tapahtuu, yksin sinulle kuuluu."

Kaarna saa puhelun hoivakodista. Äiti tekee kuolemaa, on tultava pian. Puhelu aloittaa odottamattomien tapahtumien sarjan, joka tuhoaa Kaarnan, Marrasvirran kaupunkisuunnittelijan, tarkasti rakennetun päiväohjelman ja mullistaa lopulta hänen koko elämänsä - niin tulevaisuuden kuin menneisyydenkin. Marrasvirran kaupunki juhlii vuotuista syysfestivaaliaan, ja ihmiset tungeksivat kaduilla, kujilla ja usvan peittämässä puutarhassa. Vastahakoisen Kaarnan on ryhdyttävä selvittämään äitinsä salaisuuksia.

Mitä kaikkea Kaarnan äiti, kansainvälisen uran tehnyt psykoterapeutti, voisi paljastaa, jos dementian sumuverho väistyisi hetkeksi? Mitä muisti ylipäätään valikoi säilytettäväksi ja voiko lapsuuden auvoon palata - edes muistoissaan?

Yhteen päivään ajoittuva Väärän kissan päivä pohtii muistamisen ja unohtamisen rajoja: onko elämämme omamme vai olemmeko vain muistojemme summa?

Oma arvioni: Vauhdikkaita tapahtumia ja yllätyksellisiä juonenkäänteitä tarjoava muistiseikkailu, jota lukiessaan tulee kerran jos toisenkin kysyneeksi itseltään, mitä minä juuri äsken luinkaan. Dementian ympärille kietoutuva monikerroksinen romaani, jonka henkilöhahmot jäävät jotenkin etäisiksi.

Kokonaisuus on kaikesta hämmentävyydestään ja outoudestaan huolimatta lukemisen arvoinen. Kirjaa voi suositella spekulatiivisen fiktion ystäville.


Patricia Cornwell: Kaaos

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: Chaos (2016)
Suomentanut: Karri Rimpeläinen
Sivumäärä: 377 s.



Nuori nainen on kuollut salaman iskemänä. Paitsi että päivä on ollut kaunis, eikä kukaan ole nähnyt tai kuullut salamointia. Kaksi sähköiskuun kuollutta uhria, vaikka viallisia sähkölaitteita ei ole lähistöllä.

Kay Scarpetta alkaa selvittää epätavallisia kuolemia ja löytää aivan uudenlaisen tappavan aseen.

Oma arvioni: Vihapostia syytävä Peränpitäjä Charlieksi itseään kutsuva nettihäirikkö piinaa Scarpettaa. Viestit sisältävät tarkkoja yksityiskohtia hänen lapsuudestaan. Tiheätunnelmainen jännäri kuvaa nettihäirinnän ja vihapostin kammottavuutta sen tullessa lähelle ja osuessa omalle kohdalle.

Tämä 24. Kay Scarpetta -dekkari pitää lukijaa otteessaan. Olen lukenut melkein kaikki sarjan osat ja siinä tuntuu olevan imua edelleen. Yhteiskunnallisista teemoista tässä kirjassa käsitellään ilmastonmuutosta ja julkisuuden hintaa. Pitääkö tänä päivänä todellakin kaikki kuvata ja jakaa koko maailman nähtäväksi…