Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina

Metsäkansan tarina on matka lukuisten metsän asukkien valtakuntaan: miten niiden elinolosuhteet ovat muuttuneet ja miltä tulevaisuus näyttää. Nämä eläinlajit heijastelevat maamme metsien todellisuutta - myös sitä, miten luonto on kärsinyt rakennemuutosten ja metsäteollisuuden intressien sekä ilmastonmuutoksen takia. Jotkut aikoinaan runsaslukuiset lajit, kuten töyhtötiainen, hömötiainen ja kuukkeli, ovat vaarantuneet ja hävinneet laajoilta alueilta kokonaan. Toiset uhanalaiset lajit, kuten kettu, kanahaukka ja susi, vuorostaan osoittavat, miten sopeutuva luonto on suurempienkin muutosten edessä.

Kirjan tarina etenee Kimmon henkilökohtaisen matkan kautta: hän kiertää lapsuudestaan tuttuja metsiä vuoden ajan taltioiden näkemäänsä kuvin ja sanoin. 
Miten voimme pelastaa tuhansia vuosia maamme metsissä eläneet lajit, jotka uhkaavat kadota elinaikanamme? Haluammeko tehdä niin? Ihminen muuttaa teoillaan luontoa joka päivä, mutta voiko luonto vielä muuttaa meitä?
Oma arvioni: Uudessa kirjass…

Ilkka Taipale: Mielisairaalassa - Lääkärin muistelmat

Lääkäri Ilkka Taipale on viettänyt 14 vuotta elämästään mielisairaalassa ja 11 vuotta eduskunnassa. Siinä ei ole paljon eroa, hän on tokaissut potilailleen.

Maailman terveysjärjestön Mare Danzon on luonnehtinut Ilkkaa sanoen, että hänessä yhdistyvät aina ilo ja vakavuus. Niinpä tässä kirjassa on hulvattomia sattumuksia ja vauhdikasta menoa pitkäjänteisen ja sinnikkään poliittisen toiminnan rinnalla.
Oma arvioni: 

"Erehdyt, jos luulet lukevasi tavanomaista muistelmakirjaa. Tämä on sosiaalipoliittinen ja lääketieteellinen ohjelmajulistus ja toimintaohje."Näin luonnehtii Mielisairaalassa -teostaan Ilkka Taipale, joka on vuosikymmenien ajan taistellut paremman yhteiskunnan ja inhimillisemmän mielen sairauksien hoidon puolesta. Kirjassa on kuvauksia mielisairaaloista meiltä ja maailmalta. Ne saavat minut tuon tuostakin ajattelemaan, kuinka onnekas olenkaan ollessani vain fyysisesti vammainen ja syntyneeni vasta 1970-luvulla. Vaikka vammaispalveluissakin on omat ongelmansa, mielen…

Sami Leppämäki & Tuula Savikuja (toim.): Touretten oireyhtymä

Miksi jotkut ihmiset räpyttelevät jatkuvasti silmiään, nykivät olkapäitään tai hokevat samaa asiaa kerta toisensa jälkeen? Kyse voi olla neuropsykiatrisesta häiriöstä, jota kutsutaan Touretten oireyhtymäksi. 

Toistuvat ja tahdosta riippumattomat liikkeet sekä hallitsemattomat äännähdykset ovat tavallisia Touretten oireyhtymässä. Voimakkaimmillaan oireet voivat olla monimutkaisia liike- ja äännesarjoja, pakonomaista kiroilua ja impulsiivista käyttäytymistä. Tämä kirja on oireyhtymän perusteos, joka antaa tarpeellista tietoa Touretten hoidosta ja kuntoutuksesta. Lisäksi kirjassa tarkastellaan Touretten syitä ja ilmenemismuotoja lapsuudesta aikuisuuteen. Mukana on myös kokemustarinoita, jotka havainnollistavat, mitä vaikutuksia oireyhtymällä on ihmisten elämään.
Kirja on toteutettu yhteistyössä Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys ry:n kanssa.

Oma arvioni: Tämä kirja on ensimmäinen suomalainen kokonaisteos tästä yleisesti melko tuntemattomasta neuropsykiatrisesta häiriöstä. Kirja tarjoaa paljo…

Pirkko-Liisa Perttula: Harmaat pantterit

Iällä ei ole merkitystä, paitsi jos olet juusto

Jos nuoruusvuotesi vaatteet ovat taas muotia ja ilta ulkona tarkoittaa omalla terassilla istumista, lähestyt vaarallista ikää. Elämä ei näet vain ala viisikymppisenä, se alkaa myös näkyä. Mutta ikä on vain asennekysymys.
Harmaat pantterit johdattelee sinut ilkikurisesti hymyillen kultaiseen kolmanteen ikään. Edessäsi on taas uusi antoisa alku: vihdoinkin on aikaa itselle, tilaa elämyksille ja viisaudelle, jotka ikä tuo tullessaan. 
Oma arvioni: Tämä kirja kutitteli mukavasti nauruhermojani, vaikka en ihan vielä kohderyhmään kuulukaan, ainakaan vuosirenkaideni määrän perusteella. Mutta, jos sen sijaan lasken kirjaa lukiessa keräämiäni ikäpojoja, minussa on kyllä jo aimo annos harmaata pantteria. 

Eija Hetekivi Olsson: Miira

Miira saa vihdoin jättää taakseen peruskoulun ja suomalaisluokan ja nauttia vapaudesta. Kehittää rautaista kontrollia lukiossa, tulla ammattilaiseksi. Aivokirurgiassa. Muuttaa omaan kämppään, sekstailla milloin ja miten haluaa. Ja lakata siivoamasta rappukäytäviä. Mutta elämä on kiemuraista ja Miira teloo itsensä mustelmille. Kieltäytyy antamasta periksi. Etenee läpi luokkayhteiskunnan betoniesteiden palavan päättäväisyytensä koko voimalla.
Miira kuvaa juuriltaan suomalaisen maahanmuuttajanuoren elämää 90-luvun taitteen Göteborgissa. Kirja on itsenäinen jatko-osa kirjailijan palkitulle esikoisromaanille Tämä ei ole lasten maa. 
Oma arvioni: Kirjan keskiössä on angstisen teinin myrskyisä tunne-elämä. Kuvaus luokkayhteiskunnasta lukuisine ongelmineen ja kulttuurishokkeineen on kaunistelemattoman raju. Nuori nainen joutuu taistelemaan päästäkseen luokkamuurin yli. Romaanin tyyli on vetävän omintakeinen, joten kirjaa voi mainiosti suositella myös nuorille lukijoille, vaikka varsinaisena k…

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Perhostutkija Max Halma on pyhittänyt koko elämänsä tutkimuskohteelleen. Kun hänen äitinsä kuolee ja jäämistöstä löytyy harvinainen perhonen, Max uppoutuu entistäkin syvemmälle työhönsä. Perhonen voi johdattaa hänet lähemmäksi kansainvälistä tunnustusta kuin koskaan aiemmin. Samalla Max ajautuu selvittämään omaa historiaansa.
Asiakirjojen mukaan isä hukkui viikko Maxin syntymän jälkeen eikä ruumista koskaan löydetty. Jäljet johtavat Oulun maakunta-arkiston kätköistä aina saksalaisen huippupianistin viimeiseen konserttiin Hampuriin. Tutkimusten edetessä ääni hänen sisällään kuitenkin voimistuu: mitä tapahtui isälle keväällä 1942?
Oma arvioni: Anna-Liisa Ahokummun esikoisromaani soi kauniisti mollissa. Se on tummasävyinen tarina miehestä, joka ei tuntenut isäänsä, eikä oikeastaan äitiäänkään. Tuntemattoman perhosen tavoin menneisyydessä on arvoituksellisuutta, johon päähenkilö haluaisi selvyyttä. Vaikka omassa historiassa ei salaisuuksia olisikaan, emmekä kärsisi pakkomielteistä, samaist…

Ronnie Grandell: Irti itsekritiikistä - Löydä terve suhde itseesi

Kamppailetko kuormittavan itsekritiikin kanssa? Onko mielessäsi ankara ääni, joka nalkuttaa päivästä toiseen? Vaaditko itseltäsi enemmän kuin pystyt tekemään vuorokauden sisällä? Painostaako?


Irti itsekritiikistä antaa sinulle konkreettisia näkökulmia, neuvoja ja käytännöllisiä harjoituksia, joiden avulla pystyt irrottautumaan kahlitsevasta kriittisyydestä itseäsi kohtaan. Kun opit vapautumaan itsekritiikistä, saat rohkeutta tehdä uusia valintoja, jotka tuovat mukanaan iloa tyytyväisyyttä ja itseluottamusta. 
Oma arvioni: Tämä Grandellin uusin kirja auttaa tunnistamaan mielen sisällä vellovia ristiriitoja, se antaa eväitä siihen, kuinka itsekritiikki on mahdollista kääntää palautteeksi ja kannustukseksi, ja kehottaa meitä antamaan itsellemme anteeksi ja kohtelemaan itseämme hyvin. Vaikka kirjan harjoitusten toimivuudesta en osaa sanoa mitään ainakaan vielä, kiinnostavia ja kokeilemisen arvoisia ne varmasti ovat. 
Kirjaa, samoin kuin kirjoittajan edellistä teostakin, voin suositella lämp…

Michael Katz Krefeld: Syvyyteen

Teinipoikien karmea rikos sekoittaa tanskalaiskaupungin elämän ja saa koko maailman raivoihinsa. Kärsittyään rangaistuksensa pojat saavat suojakseen uudet henkilöllisyydet. 
Vuosia myöhemmin Tanskassa etsitään julmaa sarjamurhaajaa. Tutkimus junnaa paikallaan, kunnes rikosetsivä Ravn saa apua yllättävältä taholta: entinen teinirikollinen epäilee murhaajaksi koulukaveriaan vuosien takaa. Ravn huomaa pian, ettei ole varma uuden apurinsa motiiveista. Eikä edes tämän henkilöllisyydestä. 
Oma arvioni: Syvyyteen tempaa lukijan mukaansa suorastaan karmaisevaan tarinaan. Krefeld tarjoaa jälleen kerran koukuttavaa pohjoismaista jännitystä. Rankasta aiheesta huolimatta kirjan lukeminen ei kuitenkaan ahdista liikaa. Siitä kun löytyy raakuuksien rinnalta myös huumoria. Ja hahmoissa on luonnetta. Niin, ja sitten on vielä Moffe.
Herkille ja verta kammoaville lukijoille en tätä kirjaa suosittele. 

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

Kaikki uskovat hänen kuolleen.
Sinä tiedät hänen olevan elossa.
Joku tekee kaikkensa,
ettet saisi selville totuutta.
Psykoterapeutti Stella Widstrandin vastaanotolle saapuu uusi potilas, ja Stellan elämä romahtaa. Parikymppisen Isabellen kohtaaminen nostaa pintaan muistot kaukaisesta murhenäytelmästä: Stellan esikoinen Alice katosi vuoden ikäisenä ja lopulta tytär julistettiin kuolleeksi. Voisiko Isabelle olla kaksikymmentä vuotta sitten kadonnut Alice?
Sano että olet minun on mestarillinen psykologinen trilleri. Se on koskettava romaani pahimmasta mahdollisesta, oman lapsen menetyksestä. Se on tarina surusta ja syyllisyydentunteesta, mielen murenemisesta ja väkivaltaisesta pakkomielteestä.
Oma arvioni: Aiheeltaan koskettava ja tunnelmaltaan intensiivinen - kaiken kaikkiaan erinomainen esikoisteos. Trilleri, joka pitää lukijaa tiukasti otteessaan alusta asti. Ihmisten mielenliikkeiden kuvaus on varsin taidokasta. Kaikkein herkimmille lukijoille en tätä hyytävän jännittävää teosta voi ku…

Reetta Nousiainen & Ilkka Karisto: Laitos

Toimeentulotuen siirto Kelaan oli katastrofi köyhille. Siitä ovat vastuussa kaikki puolueet.


Siirtoa Kelaan perusteltiin säästöillä, vaikka virkamiehet laskivat jo vuonna 2014, että se tulee lisäämään rahanmenoa. Poliitikot ajoivat silti muutoksen hätiköiden läpi, ja Kela epäonnistui karkeasti, kun sen piti alkaa palvella toimeentulotuen saajia. Tutkijoiden mielestä koko siirto oli järjetön. Muissa maissa apu tuodaan lähelle, mutta Suomessa uskottiin keskittämiseen, suuruuden ekonomiaan ja sähköiseen asiointiin.
Oma arvioni: Järjestelmää oli tarkoitus muuttaa yhdenmukaisemmaksi, mutta uudistus meni pahasti pieleen. Sähköinen asiointi takkuaa monin tavoin, eikä odotettuja säästöjä ole jonojen pidentyessä syntynyt.Surullinen tosiasia on se, että pelkkiin taulukoihin tuijottamalla ei pystytä huomioimaan toimeentulotukiasiakkaiden kokonaistilanteita eikä ihmisten yksilöllisiä tarpeita. Kelan asiakaspalvelijoilla ei ole edes koulutusta ihmisten hädän kohtaamiseen. Sosiaalitoimen puolella ti…

Hannu Talvio: Kolme sadonkorjaajaa

Vuonna 1959 neljätoistavuotias hiihtoretkellä ollut helsinkiläinen partiotyttö tapettiin kahden muun uhrin kanssa nurmijärveläisessä kylässä. Samassa kylässä oli kuusi vuosikymmentä aiemmin murhattu seitsemän ihmistä. Molempien joukkomurhien tekijänä oli renki.


Kolme sadonkorjaajaa on yksityiskohtainen faktaa ja fiktiota yhdistävä romaani. jossa tyttärensä menettänyt Erik Tanttu alkaa tutkia erikoisia murhatapauksia ja niiden taustoja.
Esikoiskirjailija Hannu Talvio (s. 1949) on kansainvälisen kaupan parissa uran tehnyt ekonomi. Romaanin aihe liittyy hänen omaan elämäänsä. Hannu oli yhdeksän vuoden ikäinen, kun hänen sisarensa murhattiin Nurmijärvellä.
Oma arvioni: Talvion kirjoittamassa dekkarissa fakta ja fiktio kietoutuvat toisiinsa kiinnostavasti. Koskettavinta on se, että kirjassa kerrotut surmatyöt ovat tapahtuneet oikeasti. Käsittämättömien rikosten seurauksena monet menettivät läheisiään ja tekivät vuosikausia surutyötä, kukin omalla tavallaan. Hannu Talvion esikoisteoksen ansi…

Tove Jansson: Taikatalvi

Tove Janssonin rakastettu muumiklassikko


Kautta aikojen muumit ovat nukkuneet yli talven, marraskuusta kevääseen. Mutta eräänä talvena tapahtui sellaista, mitä ei ollut nähty eikä kuultu sitten päivän, jolloin ensimmäinen muumi vaipui talviuneen. Muumipeikko heräsi eikä saanut enää unta.
Yritettyään turhaan herättää äitiä hän kiipesi katolle ja luisui ulos valkeaan, kylmään maailmaan. Siitä alkoi hänen taikatalvensa, tuntematon vuodenaika täynnä seikkailuja, vaaroja ja salamyhkäisiä olioita. Kevään tultua Muumipeikko saattoi yllättää äidin kertomalla hiihtämisestä ja muusta sellaisesta, josta tällä ei ollut aavistustakaan.
Oma arvioni: Tämä klassikkotarina on hieno kasvukertomus. Elämässä ja maailmassa kaikkea ei voi ymmärtää, mutta outoihinkin asioihin on mahdollista sopeutua – myös kylmään ja yksinäiseen talveen. Psykologisia aspekteja ja ajattelua ruokkivaa filosofointia tukee mainiosti kirjan upea kuvitus.
Kirjan suuri suosio ja klassikkoasema ei ole yllätys.



Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Rikostutkija Fabian Risk palaa Tukholmasta perheineen kotikaupunkiinsa Helsingborgiin. Jo muuttopäivänä Riskin entisestä koulusta löydetään ruumis. Teknisen työn opettajan Jörgen Pålssonin kädet on silvottu, ja ruumiin päälle on asetettu vanha luokkakuva, jossa uhrin kasvot on ruksattu yli. Murha palauttaa Riskin mieleen epämieluisia muistoja yläasteajoista, ja hän alkaa uumoilla, että entisen luokkatoverin surma on vain yksi lenkki karmivassa tapahtumasarjassa, joka sysättiin liikkeelle kauan sitten.
Pimeään jäänyt on Ruotsissa suuren menestyksen saaneen Fabian Risk -sarjan avausosa.
Oma arvioni: Kiehtovan koukuttava ja piinaavan jännittävä dekkarisarjan avaus. Eipä muuta kuin seuraavaa osaa varaamaan. Saa nähdä, miten sarjan päähenkilö tästä kehittyy. Kirjaa voi suositella ruotsalaisen laatujännityksen ystäville.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Rachel matkustaa päivästä toiseen samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa, jolle kuvittelee mielessään täydellisen onnellisen elämän.
Sitten eräänä päivänä hän näkee jotain, mikä muuttaa kaiken, ja pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa. Rachel haluaa auttaa ja kertoo tietonsa poliisille, mutta tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla vieraiden ihmisten elämään.
Oma arvioni: Paula Hawkinsin esikoistrilleriä on hehkutettu todella paljon ja siitä on keskusteltu kirjablogeissakin jo pitkään, mutta vasta nyt ehdin itse lukea sen.
Odotin kirjalta aika paljon. Kaikki odotukseni eivät kuitenkaan täyttyneet. Alku vaikutti suorastaan tahmealta, mutta loppujen lopuksi koukuttavuuden puutteesta ei tätä viimemetreille asti jännittävää ja tiheätunnelmaista teosta voi kuitenkaan syyttää. Kaikkien kertojien epäluotettavuus on omaperäinen ratkaisu. Kenties keskeisten henkilöhahmojen vastenmielisyys vain ärsytti liikaa, vaikka tr…