Siirry pääsisältöön

Erja Sandberg: ADHD ja oppimisen tuki - Huomioi yksilölliset tarpeet ja vahvuudet

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 218 s.

"Olisipa minut huomioitu lapsena, jolla on ongelmia - eikä lapsena, joka on ongelma."
Lapsella tai nuorella ilmenevät tarkkaavuuden pulmat, levottomuus ja impulsiivisuus haittaavat usein merkittävästi oppimista ja toisten kanssa toimimista. Tällöin hän saa herkästi myös negatiivista palautetta ja hänen vahvuutensa unohtuvat.  

Keskittymiskykyä edistävät toimintatavat auttavat oppilasta ja helpottavat opettajan työtä. Kirjassa kerrotaan oppimista tukevista ja vahvuudet huomioivista käytännöistä varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle. Kirjassa huomioidaan myös koulutusten nivelvaiheet ja siirtyminen työelämään. Teos lisää ymmärrystä lapsista ja nuorista, joilla on ADHD ja antaa välineitä yksilölliseen tukemiseen. 

Oma arvioni: Erja Sandberg kuvaa kirjassaan monipuolisesti sekä teoreettiseen että kokemukselliseen tietoon perustuen sitä, kuinka myös ADHD tulisi nähdä yksilön suurena vahvuutena ja huikeana potentiaalina. Aikuinen, jolla on ADHD kuvaa tilannettaan osuvasti näin:
"Pään sisällä ajatukset ovat kuin mapillinen monisteita, jotka on siroteltu ikkunasta kadulle ja yrität niitä sitten kerätä järjestykseen. Ihanimmillaan se on luovuuden puuskia, "flow"-tiloja, mielikuvia, hetkessä elämistä, tilannekomiikkaa, spontaaneja seikkailuja, vahvaa intuitiota, herkkyyttä, empatiaa"
Perinteisesti ADHD on kuitenkin nähty ensisijaisesti negatiivisena poikkeavuutena ja ongelmana, johon on puututtava. Sandberg puhuu sen sijaan vahvasti positiivisen psykologian ja vahvuusperustaisen pedagogiikan puolesta ADHD-oireilun lievittämisessä. Jokainen henkilö, jonka elämää värittää ADHD on ainutkertainen yksilö omine vahvuuksineen ja haasteineen. Siksi jokaista tulisi tukea yksilöllisesti, oikea-aikaisesti ja riittävän tehokkaasti. Kun vahvuudet onnistutaan kanavoimaan oikein, arki helpottuu huomattavasti niin kotona kuin koulussakin - ja ihminen alkaa uskoa itseensä ja luottaa omiin kykyihinsä. Jos tukea ei ole tarjolla, saattaa käydä täysin päinvastoin, kuten eräs aikuinen peruskouluajastaan kertoo:

"En jaksanut keskittyä tunneilla, vakipaikkani oli pulpetti opettajan pöydän vieressä, nurkassa tai jouduin olla ulkona tunneilta käytävässä. Häiriköin muita oppilaita, kun en ymmärtänyt/ saanut riittävää ohjeistusta tai aine ei kiinnostanut... olisin tarvinnut avustajan luokkaan, kokeet ja tehtävät yksiosaisina ja niiden suorittamiseen esimerkiksi suullisesti mahdollisuuden."
ADHD ja oppimisen tuki -kirjassa varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus, toisen asteen koulutus ja korkea-asteen opinnot työelämääkään unohtamatta muodostavat jatkumon, jossa yksilöiden ADHD -oireet voidaan ottaa huomioon monin tavoin. Siirtymävaiheiden kohdalla tiedonkulun merkitys korostuu erityisesti, jotta henkilö ei  jäisi missään vaiheessa ilman tarvitsemaansa tukea ja ikään kuin oman onnensa nojaan. Kirjaa lukiessa vahvistui entisestään oletus siitä, että kaikilla opettajilla ei ole vielä nykyäänkään riittävästi tietoa siitä, mikä ADHD oikeastaan on - puhumattakaan siitä, miten ADHD:n oireita voi lievittää pedagogisin keinoin. Ja vieläpä sellaisin toimenpitein, joista hyötyvät ihan kaikki oppijat. On kysymyksessä sitten esimerkiksi alas- tai ylöspäin eriyttäminen, oppimisympäristöjen muokkaaminen tai vaikkapa oppimaan oppimisen tukeminen.

Siksipä suosittelenkin tätä tuoretta ja käytännönläheistä tietokirjaa ihan kaikille opettajille. Tämä yleistajuisesti kirjoitettu kirja tarjoaa lukuisia hyödyllisiä vinkkejä myös  ADHD-oireisten lasten vanhemmille ja muille lasten ja nuorten parissa toimiville. On todellakin jo korkea aika nähdä myös jonkin diagnoosin omaavat ihmiset ensisijaisesti ainutkertaisina yksilöinä. Jokaiselle heistä on paikkansa tässä yhteiskunnassa, kunhan vain oppisimme näkemään  ADHD:kin mielettömänä vahvuutena, kuten Sandberg kirjassaan rohkaisee kaikkia meitä tekemään. 



Kommentit