Jani Toivola: Kirja tytölleni

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 219 s.

Mihin haluan vanhemmuudessani pyrkiä? Uskallanko toteuttaa itseni näköistä vanhemmuutta vai haenko muilta hyväksyntää?

Kirja tytölleni on omakohtainen kertomus isän ja tyttären suhteesta ja tavoitteesta löytää juuri itselle oikea tapa olla vanhempi. Se sanoittaa tarkkanäköisesti vanhemmuuden tuntoja, jotka ovat samaan aikaan ainutlaatuisia ja kaikille tuttuja. Kirjan läpi kulkee tarina isäksi tulosta, arjen hallinnasta, työuupumisesta ja toipumisesta. Tuokiokuvien kautta rakentuu oivallus pienten hetkien tärkeydestä. Lopulta elämän merkityksellisyys löytyy irti päästämisen taidosta, rohkeudesta kulkea lapsen rinnalla ja rakkauden hyväksymisestä.

Oma arvioni: Jani Toivola kuvaa uudessa kirjassaan avoimesti ja rehellisesti omaa tietään isäksi ja matkaansa vanhemmuuden kasvuprosessissa. Hän luonnehtii kasvatusta hienosti näin:

"Ei ole kyse siitä, millä ominaisuuksilla minä sinut varustan, vaan ennemminkin minun uskalluksestani ottaa vastaan se, mitä sinusta nousee esiin ja mihin minua kuljetat. Isoimman virheen voin tehdä siinä, että torjun omien pelkojeni vuoksi jotakin, joka on sinussa puhkeamassa kukkaan."
Vanhemmuus on siis ennen kaikkea rinnalla kulkemista, rohkaisemista ja kannustamista. Tärkeää on  tarjota tukevaa olkapäätä silloin, kun sitä tarvitaan. On ymmärrettävää, että vanhemmat kokevat usein riittämättömyyttä niin itse itselleen asettamien kuin yhteiskunnallisten odotusten ja vaatimustenkin edessä. Henkilökohtaisten kokemustensa valossa Toivola pohtiikin kirjassaan paljon kysymystä ihannevanhemmuudesta ja ihanneperheestä. Hän tulee lopulta varsin lohdulliseen johtopäätökseen:

"Meillä jokaisella on mahdollisuus olla omassa yhteisössämme kuplan puhkaisijoita, keskustelunavaajia, inspiraation lähteitä ja muutoksen tekijöitä. Suunnannäyttäjiä elämälle, jossa näemme ja hyväksymme eri tavat olla ihminen."
Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että uskallamme tehdä itsemme näköisiä ratkaisuja. Jani Toivola tietää mistä puhuu, sillä hänellä tuota uskallusta on ollut. Hänellä on ollut muun muassa rohkeutta toteuttaa isyyttään omalla tavallaan. Ja kirjallaan hän haluaa kannustaa muitakin tekemään samoin ja seuraamaan unelmiaan. Mielestäni Kirja tytölleni onkin erinomainen puheenvuoro monimuotoisen ihmisyyden ja vanhemmuuden puolesta. Se on myös kaunis kertomus rakkaudesta. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille ihmisille ulkoisiin ja sisäisiin ominaisuuksiin katsomatta. Jokaisen pienen lapsen vanhemman kannattaa ehdottomasti lukea tämä koskettava ja toivoa antava kirja. Mutta sopii se mainiosti myös lapsettomille lukijoille. Minä ainakin "ihastuin" kirjaan heti. 






Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Den röda andressboken (2017)
Suomentanut: Tuula Kojo
Sivumäärä: 317 s.

Rakkaus, pieni sana joka pitää sisällään kaiken. Sillä lopulta vain rakkaus ratkaisee. Rakastitko sinä tarpeeksi?

Doris Alm on elänyt uskomattoman rikkaan elämän. Hän lähti maailmalle 13-vuotiaana ja sille tielle jäi, ensin Tukholmaan, sitten Pariisiin ja New Yorkiin. Halki vuosien Doris on säilyttänyt isänsä antaman osoitekirjan, johon hän on merkinnyt kaikki tärkeät henkilöt. Nyt Doris on 96-vuotias, hauras ja lähes liikuntakyvytön. Hän alkaa kirjoittaa kokemuksistaan sisarentyttärentyttärelleen Jennylle kuluneen osoitekirjan opastamana. 

Oma arvioni: Oi, kuinka ihana kirja. Enpä yhtään ihmettele, että tämä koskettava tarina on ihastuttanut lukijoita ympäri maailmaa. Romaani on täynnä elämää - iloa, toiveita ja odotuksia, mutta myös surua, pettymyksiä ja katkeruuttakin. Mielestäni Punainen osoitekirja on kertomus ennen kaikkea rakkauden voimasta ja muistojen tarpeellisuudesta. Vaikka kyseessä on kaunokirja, se kannustaa lukijaa kirjaamaan ylös asioita omasta elämästään. Jokaisella meistä kun oma ainutkertainen tarinamme kerrottavana. Jokaisen tarina on siihen riittävän suuri ja ihmeellinen. Toki olisi suotavaa, että jokainen saisi kokea tulevansa aidosti kuulluksi jo eläessään. 

Tämän hienon kirjan matkassa lukija pääsee mukaan uskomattomiin seikkailuihin. Kirja on kirjoitettu niin taitavasti, että välillä tuntuu todella siltä, kuin olisi itse mukana jännittävissä tapahtumissa. Ennen kaikkea kirja sai ainakin minut kuitenkin miettimään iäkkään ihmisen yksinäisyyttä. On todella surullista, kun tärkeät ihmiset toinen toisensa jälkeen katoavat elämästä, mutta onneksi eivät sentään sydämestä. Ja on hienoa, että on olemassa Skype. Jos sinua kiinnostaa tietää miksi, lue Sofia Lundbergin Punainen osoitekirja ja tutustu Doris Almiin ja hänelle tärkeisiin ihmisiin. Heidän kokemiensa ilojen ja surujen parissa tulet todennäköisesti sekä nauramaan että itkemään. Mutta sellaistahan elämä on - tunteita laidasta laitaan. 

Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: En enda natt (2014)
Suomentanut: Laura Beck
Sivumäärä: 511 s.

Luottamus on kaiken perusta jopa häikäilemättömässä bisnesmaailmassa. Kuka sen tietäisi paremmin kuin yritysvaltaaja David Hammar. Armoton. Pahamaineinen. Voimaton. Hammar on liikkeellä kaapatakseen tärkeimmän kohteensa koskaan: Investumin. Vuosien taktikoinnin jälkeen kaikki on nyt valmista: hän tarvitsee aristokraattisesta perheyrityksestä puolelleen vain yhden - Natalia de la Gripin,

Natalia on upea, säkenöivän älykäs bisnesnainen, joka pärjää miesten maailmassa. Hän tarttuu Davidin lounaskutsuun, vaikka tietää että mies on vaarallinen ja vastustamattoman puoleensavetävä. Pian Natalia tajuaa myös, miten vaurioitunut David on.

Vetovoima on heti vahva ja samalla mahdoton. Mutta mitä väliä on yhdellä yöllä? Yksi askel johtaa kuitenkin toiseen ja järkyttäviä salaisuuksia alkaa paljastua. Pian perheiden väliset vanhat kaunat pääsevät valloilleen. Natalian ja Davidin on kohdattava syvimmät ja sisimmät pelkonsa ja halunsa. 

Oma arvioni: Häikäilemätöntä bisnestoimintaa ja intohimoista romantiikkaa. Yhdistelmä, joka ei itseäni erityisemmin viehätä varsinkaan, jos henkilöhahmot eivät miellytä. Ennalta arvattavat käänteetkin latistivat lukukokemusta. Kaikesta kritiikistäni huolimatta kirja on kuitenkin hyvin kirjoitettu. Kelpo kirja siis niille, joita aihepiiri kiinnostaa. 

Kevin Frazier & Arto Halonen: The Guardian Angel - Suojelusenkeli

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Suomentanut: Tero Valkonen
Sivumäärä: 307 s. 

Kuka hallitsee mieltäsi!

The Guardian Angel - Suojelusenkeli on tositapahtumiin pohjautuva psykologinen trilleri Tanskaa 1950-luvulla kuohuttaneista hypnoosimurhista. Tarinan pohjalta Arto Halonen on ohjannut samannimisen elokuvan.

Oma arvioni: On pelottavaa ajatella, ettei voi tietää mihin tai keneen voi luottaa. Suojelusenkelissä fakta ja fiktio yhdistyvät koukuttavaksi kokonaisuudeksi. Jotta juonikuviot eivät paljastu liikaa, sisällöstä ei kannata kertoa enempää. Sen verran kiinnostavia käänteitä kirja kuitenkin tarjosi, että todennäköisesti elokuva tulee jossain vaiheessa katsottua. 


Kirja-arvio: Terhi Rannelan Kesyt kaipaavat, villit lentävät - Matkapäiväkirjani sivuilta

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 220 s.

"Rakas lukija,
Mitä matkamuistot kertovat meistä? Mihin me tarvitsemme yksinoloa ja somepaastoa? Millaista on aamuyöllä singaporelaisessa tavaratalossa? Miksi matkapäiväkirja on tärkeä ystävä? Kastaudutaan pohjoisen hyiseen tunturipuroon ja katsotaan revontulia yhdessä. Lennetään maapallon toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin kiikaroimaan keltasilmäpingviinejä ja merileijonia. Pistäydytään kirjakaupoissa ja taidegallerioissa. Juodaan paljon teetä ja jutustellaan kirjoista ja elämästä."

Näin kirjoittaa lukijalleen Terhi Rannela tuoreessa matkapäiväkirjassaan. Hän toivoo, että kirja saisi lukijan paitsi unelmoimaan, mahdollisesti myös selailemaan matkaoppaita ja suunnittelemaan tulevia matkoja. No, minulle niin ei käynyt, koska en voi enää matkustaa - siis varsinkaan lentokoneella. Kirja tarjosi kuitenkin varsin mukavan nojatuolimatkan eri puolille maailmaa. Paikkoihin, joihin en koskaan ole edes kuvitellut matkustavani oikeasti. Oli kiinnostavaa lukea myös kaunokirjallisuudesta eri maista. Monta kirjoituksissa mainittua teosta olen jo lukenut, mutta jäi käteen toki muutama mielenkiintoinen lukuvinkkikin. 

Tartuin tähän kirjaan ennen kaikkea kiinnostavan nimen ja kansikuvan vuoksi. Kirjan sisällössä viehättää se, että tarinat ovat kirjoittajan omakohtaisesti kokemia ja elämänmakuisia. Kulttuurishokeilta ei vältytä ja kaukokaipuu valtaa mielen aina silloin tällöin. Tätä kirjaa lukiessa on helppoa iloita siitä, että voin nauttia kirjallisuudesta ja samalla matkustaa todella ekologisesti turvallisuuttakaan unohtamatta. Lukeminen mahdollistaa vaivattoman reissaamisen ihan kaikille. 

"Lukeminen on maailman ekologisinta matkustamista. Nojatuolireppureissaajan hiilijalanjälki on mitätön."

Tämän matkapäiväkirjan luettuani en malta olla harmittelematta sitä, etten ole säilyttänyt omia lapsuuden ja nuoruuden aikaisia matkapäiväkirjojani. Mitä kaikkea unohtunutta niitä lukiessa voisikaan mieleensä palauttaa. No, valokuvia ja matkamuistoja kodistani sentään onneksi löytyy.  

Näin lukuviikon kunniaksi on pakko siteerata Terhi Rannelaa vielä hieman lisää, koska olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä:

"Kirjakaupat ja kirjastot ovat kaupungin sydän - niin kauan kuin molempia on olemassa, ihmiskunnalla on toivoa." 

Stephen King: Mersumies

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: Mr Mercedes (2014)
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 463 s.

2015 Edgar-palkitun trilogian avaus!

Hiljattain eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges ei tiedä mitä elämällään tekisi. Päivät kuluvat lähinnä television ääressä, kunnes yllättävä kirje muuttaa kaiken. Mersumiehellä, Hodgesilta karkuun päässeellä massamurhaajalla, on jälleen pahat mielessään. Seuraa klassinen kissa ja hiiri -leikki, joka varjoisten kujien sijaan sijoittuu internetin keskustelupalstalle, sinne missä pahuus saa kaikkein pelottavimman muotonsa. Onnistuuko Hodges tavoittamaan ajoissa tappajan, joka voisi olla kuka tahansa meistä.

Oma arvioni: Perinteinen dekkari, jota lukiessa mietin tuon tuostakin, kuinka häiriintynyt oikeastaan kuka tahansa voikaan olla. Trilleri, joka tempaa mukaansa mersumiehen matkaan ja saa lukijan odottamaan hiukset pystyssä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun kirjan on lukenut loppuun, ei voi oikeastaan muuta kuin varata sarjan seuraavan osan - ja odottaa malttamattomana vuoroaan. 

En ole suuri kauhukirjallisuuden ystävä, eivätkä yliluonnolliset elementit oikein kiinnosta minua. En ole siis pitkään aikaan lukenut Kingin teoksia. Mersumies ei kuitenkaan ole kauhua eikä siinä ole yliluonnollisuutta. Niin kamalalta kuin se tuntuukin, kirjan tapahtumat voisivat olla täyttä totta. Minä uskalsin lähteä Mersun kyytiin, entä sinä?




Antti Tuomainen: Palm Beach Finland

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 300 s.

Seksiä, valheita ja epäsopivia uima-asuja. Suojakerroin 100.

Keskusrikospoliisin peitetoimintayksikön ykkösnyrkki Jan Nyman määrätään tutkimaan. pienessä merenrantakaupungissa sattunutta outoa kuolemantapausta. Nyman saapuu eriskummallisen lomakylän hallitsemaan uinuvaan kaupunkiin. tehtävänään selvittää mitä tapahtui, hinnalla millä hyvänsä. 

Palm Beach Finland on jännitysromaani ja musta komedia, ylistetyn Mies joka kuoli -teoksen henkinen perillinen. 

Oma arvioni: Tuomainen on kirjoittanut mustan huumorin värittämän kesäisen jännitysromaanin. Juonikuvio on monisyinen ja henkilögalleria kiinnostava. Kerronta toimii ja se tempaa lukijan mukaansa outojen tapahtumien pyörteisiin. Palm Beach Finland tarjoaa viihdyttävää jännitystä. Voisin kuvitella tämän mustan komedian toimivan mainiosti myös elokuvana. 


Niina Junttila: Kaiken keskellä yksin - Aikuisten yksinäisyydestä

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 224 s.

Miltä tuntuu, kun kukaan ei näe, kuule tai kosketa?

Sosiaalinen olemassaolomme perustuu nähdyksi ja kuulluksi tulemiselle. Siksi ostrakismi eli ulkopuoliseksi sulkeminen on väkivallan muotona yksi satuttavammista. Sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa, eikä sen käyttäjää ole teon huomaamattomuuden johdosta helppoa tuomita. 

Siinä missä myötätunto ja yhteenkuuluvuuden tunne saavat ihmisen auttamaan, ulkopuolisuuden kokemus saa hänet sotajalalle, puolustautumaan tai piiloutumaan. Omasta olemassaolostaan voi taistella olemalla ystävällinen ja mukava, mutta ellei se riitä, on joko luovutettava tai löydettävä tehokkaampia toimintamalleja.

Kirja on vuoropuhelu tieteellisiin tutkimuksiin perustuvien tulosten ja tuhansien suomalaisten omin sanoin kuvaaman todellisuuden välillä. Keskiössä ovat yksinäisyys ja kokemus ulkopuolisuudesta, myötätunto ja halu auttaa, mutta samalla myös satutetuksi tulemisen pelko ja taistelu oman olemassaolon oikeuttamiseksi. 

Oma arvioni: Tiedän kokemuksesta, miltä yksinäisyys tuntuu. Vaikka viihdyn mainiosti myös yksin, ulkopuolelle sulkeminen sattuu - aina. Siitä huolimatta en ole koskaan kokenut niin suurta surua, epätoivoa saati merkityksettömyyttä kuin monet yksinäisyyttä kokeneet tässä koskettavassa uutuuskirjassa kuvaavat.  

"Olla olemassa, eikä kukaan tiedä. Siltä se tuntuu. Olemassaolo kyseenalaistuu. Tuntuu, ettei minulla ole paikkaa eikä sijaa, tehtävää eikä merkitystä tässä yhteisössä, maailmassa, elämässä."

Junttilan edellinen kirja Kavereita nolla - Lasten ja nuorten yksinäisyys vuodelta 2015 oli sekin pysähdyttävää luettavaa, mutta mikäli mahdollista, Kaiken keskellä yksin on sitäkin surullisempi kirja. Kirja, joka saa miettimään ihmisen julmuutta ja elämän epäoikeudenmukaisuutta. Samalla kirja sytyttää kuitenkin myös toivon kipinän, yksinäisyydestä on mahdollista päästä eroon, vaikka se ei toki helppoa olekaan.

Suosittelen tätä tärkeästä aiheesta kirjoitettua kirjaa lämpimästi kaikille ihmisyydestä kiinnostuneille. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, ettei kenenkään tarvitsisi kokea olevansa täysin näkymätön. Koska viimeksi olet vaikkapa tervehtinyt tuntematonta henkilöä tai kysynyt naapuriltasi, mitä hänelle kuuluu - ja vielä aidosti kuunnellut, mitä hän sinulle vastaa? 


Ossi Nyman: Röyhkeys

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 189 s.

Romaanin kertoja vaeltaa Turussa odottamassa Bruce Springsteenin konserttia, Tampereella työvoimakoulutuksessa ja Helsingissä kirjoittajakoulussa. Hän pitää kanapitsasta, tyttöystävästään, ja suosikkiartistinsa konsertista hän suorastaan ilahtuu. Työtä hän ei halua tehdä, syystä tai syistä joita ei suoraan kerrota, ja jotka eivät välttämättä meille kuulu.

Ossi Nymanin esikoisromaani Röyhkeys onkin kirja työstä. Sen kerronnan taiturillinen tasaisuus paljastaa vaivihkaa kahmaloittain maailmasta, jossa työn tekeminen on ihmisarvon mitta. Nymanin lempeässä autofiktiopelissä fiktion maailma - ja ehkä maailman fiktiivisyys - tuodaan mukaan itse eletyn rinnalle. Tämä romaani on vaellusta, jolla ei ehkä aina ole suuntaa, mutta merkitystä, tunnetta ja arvoa sillä on.

Oma arvioni: Röyhkeys on vahva esikoisromaani. Se on eheä kokonaisuus, jonka osat toimivat mielestäni varsin hyvin myös erikseen. Teksti on sujuvaa ja hiotun oloista. Tarinassa on omaperäisyyttä. Alussa päähenkilö etsii paikkaansa elämässä ja yhteiskunnassa, joka arvottaa kansalaisiaan työelämäaseman perusteella. Sen jälkeen mies turhautuu uravalmennuksessa. Lopussa kuitenkin toiveikkuus valtaa yhä enemmän tilaa. 

Jos etsit vaivatonta ja nopealukuista kirjaa, Röyhkeys on oiva valinta. Suosittelen.

Stuart MacBride: Kuoleman sävel

Kustantaja: HarperCollinsNordic
Julkaisuvuosi: A Song for the Dying (2014)
Englanninkielinen alkuteos:
Suomentanut: Virpi Kuusela
Sivumäärä: 480 s.

Kahdeksan vuotta aiemmin brutaali murhaaja oli levittänyt pelkoa Oldcastlen asukkaiden keskuudessa. Neljä naista oli siepattu, silvottu ja jätetty sitten kuolemaan. Jokaisen naisen vatsa oli viilletty auki, ja sen sisään oli ommeltu muovinukke. Sitten tappaja...oli vain kadonnut. 

Ash Henderson oli alkuperäisen tutkinnan aikaan rikoskomisario, mutta kahdeksassa vuodessa asiat ovat ennättäneet muuttua paljon. Hänen perheensä on tuhottu, hänen uransa on mennyttä, ja yksi Oldcastlen häijyimmistä rikollisista yrittää varmistaa, että hän pysyy vankilassa loppuelämänsä ajan. Kun eräältä rakentamattomalta tontilta löydetään jälleen nainen kuolleena, muovinukke sisälleen ommeltuna, vaikuttaa siltä, että Ash saa viimeinkin tilaisuuden pelastua. Ansaita vapautensa. Saada kostonsa!

Kuoleman sävel on järjestyksessään toinen kirja, jonka päähenkilönä on Ash Henderson. Ensimmäinen, Pahan postia, ilmestyi vuonna 2015.

Oma arvioni: Stuart MacBride on jälleen kirjoittanut dekkarin, josta ei jännitystä ja tapahtumia puutu. Vaikka hiukset välillä nousivat pystyyn, lukemista oli vain pakko jatkaa. Jos et ole vielä lukenut Pahan postia, kannattaa Ash Hendersoniin tutustuminen aloittaa siitä. 


Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 203 s. 

"Mitäs kaikkee täällä pimeässä hei onkaan."
"Parempi vaan näytellä et kaikki on hyvin, ni ei ainakaan tuu sitä nöyryytystä.
"Et jos tässä joku tällanen on, ni mä toivosin, et se on mitä tahansa lohikäärmeitten kanssa, kunhan ei vaan nöyryytystä tartte opetella, sillä sitä mä en tosiaankaan tuu oppimaan."
Romaani häpeän alkuperästä, jonne ja josta päästäkseen on taannuttava imeväiseksi.

Oma arvioni: Kirja, jota lukiessa pää tuntui  olevan jatkuvasti täynnä kysymysmerkkejä. Mitä ihmettä juuri luinkaan? Mikä pointti tässä omituisessa monologissa oikein on? Kertojaääni on suorastaan ärsyttävä. Kehuttu ja kohuttu kirja, joka ei minua ihastuttanut. Tämä on yksi niistä kirjoista, joista voi todeta vain, että tulipahan luettua. 

 
 

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Det var vi (2017)
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivumäärä: 224 S.

Vallankumouksen kauhuista selvinnyt iranilaisnainen on uuden taistelun edessä: nyt syöpään vastaan. Kansainvälinen kirjallinen sensaatio on vuoden koskettavin lukuelämys.

Nahid saapui Ruotsiin kolmekymmentä vuotta sitten puolisonsa ja pienen tyttärensä kanssa. He pakenivat Iranin islamilaista vallankumousta. Vuosia myöhemmin Nahidin puoliso on kuollut, ja lääkärit antavat hänelle itselleen korkeintaan puoli vuotta elinaikaa. Nahid on yksinäinen ja katkera, ja suhde ainoaan tyttäreenkin on vaikea. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun odottamaton uutinen herättää Nahidissa väkevän halun elää. 

Oma arvioni: Koskettava, syvästi tunteisiin menevä tarina. Kertomus äidinrakkauden uskomattomasta voimasta ja pahimmat pelotkin ylittävästä toivosta. Kirja, joka jää vaikuttamaan lukijaansa kirjan sulkemisen jälkeenkin, sillä se ei todellakaan päästä lukijaansa helpolla. Olen lukenut harvoin iranilaista kirjallisuutta, joten siinä mielessä kirja tarjosi hieman erilaisen lukuelämyksen.

Leah Mercer: Kun kerran kohtasimme

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: Who We Were Before (2016)
Suomentanut: Taina Helkamo
Sivumäärä: 301 s.

Pakahduttava lukunautinto


Zoe tietää, että se ei ollut hänen syynsä. Se oli onnettomuus. Eikä Edward todellakaan syytä Zoea, mutta tämän katkerat sanat kummittelevat vieläkin Zoen mielessä. Siitä on nyt kaksi vuotta, vaikka tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Edward tietää, että heidän pitäisi yhdessä päästä eteenpäin, mutta Zoe ei ole varma, haluaako hän edes yrittää.

Viikonloppu Pariisissa saattaa olla pariskunnan viimeinen mahdollisuus löytää toisensa, mutta sattuma eksyttää heidät toisistaan jo rautatieasemalla. Ilman rahaa ja puhelinta Zoen on yritettävä löytää Edward - ja samalla heidän molempien pitää tavoittaa toisistaan jotain, joka kerran oli.

Kun kerran kohtasimme on riipaiseva kuvaus viikonlopusta, johon mahtuu koko elämä. Romanttinen Pariisi antaa puitteet rakkaustarinalle, jonka kertojana vuorottelevat molemmat aviopuolisot. Sympaattiset henkilöt ja heidän tapansa kertoa romanssistaan imaisevat lukijan kuin huomaamatta mukaan tapahtumien pyörteisiin. Löytävätkö Zoe ja Edward lopulta toisensa?

Oma arvioni: Viihdyttävää luettavaa romantiikan ystäville. Itse odotin kirjalta kuitenkin jotain enemmän. Nyt siitä puuttui sitä jotakin, että se olisi noussut minusta takakannen lupaaman pakahduttavan lukunautinnon tasolle. Mutta kaiken kaikkiaan romaani on ihan mukavaa luettavaa.