Siirry pääsisältöön

Kirja-arvio: Terhi Rannelan Kesyt kaipaavat, villit lentävät - Matkapäiväkirjani sivuilta

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 220 s.

"Rakas lukija,
Mitä matkamuistot kertovat meistä? Mihin me tarvitsemme yksinoloa ja somepaastoa? Millaista on aamuyöllä singaporelaisessa tavaratalossa? Miksi matkapäiväkirja on tärkeä ystävä? Kastaudutaan pohjoisen hyiseen tunturipuroon ja katsotaan revontulia yhdessä. Lennetään maapallon toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin kiikaroimaan keltasilmäpingviinejä ja merileijonia. Pistäydytään kirjakaupoissa ja taidegallerioissa. Juodaan paljon teetä ja jutustellaan kirjoista ja elämästä."

Näin kirjoittaa lukijalleen Terhi Rannela tuoreessa matkapäiväkirjassaan. Hän toivoo, että kirja saisi lukijan paitsi unelmoimaan, mahdollisesti myös selailemaan matkaoppaita ja suunnittelemaan tulevia matkoja. No, minulle niin ei käynyt, koska en voi enää matkustaa - siis varsinkaan lentokoneella. Kirja tarjosi kuitenkin varsin mukavan nojatuolimatkan eri puolille maailmaa. Paikkoihin, joihin en koskaan ole edes kuvitellut matkustavani oikeasti. Oli kiinnostavaa lukea myös kaunokirjallisuudesta eri maista. Monta kirjoituksissa mainittua teosta olen jo lukenut, mutta jäi käteen toki muutama mielenkiintoinen lukuvinkkikin. 

Tartuin tähän kirjaan ennen kaikkea kiinnostavan nimen ja kansikuvan vuoksi. Kirjan sisällössä viehättää se, että tarinat ovat kirjoittajan omakohtaisesti kokemia ja elämänmakuisia. Kulttuurishokeilta ei vältytä ja kaukokaipuu valtaa mielen aina silloin tällöin. Tätä kirjaa lukiessa on helppoa iloita siitä, että voin nauttia kirjallisuudesta ja samalla matkustaa todella ekologisesti turvallisuuttakaan unohtamatta. Lukeminen mahdollistaa vaivattoman reissaamisen ihan kaikille. 

"Lukeminen on maailman ekologisinta matkustamista. Nojatuolireppureissaajan hiilijalanjälki on mitätön."

Tämän matkapäiväkirjan luettuani en malta olla harmittelematta sitä, etten ole säilyttänyt omia lapsuuden ja nuoruuden aikaisia matkapäiväkirjojani. Mitä kaikkea unohtunutta niitä lukiessa voisikaan mieleensä palauttaa. No, valokuvia ja matkamuistoja kodistani sentään onneksi löytyy.  

Näin lukuviikon kunniaksi on pakko siteerata Terhi Rannelaa vielä hieman lisää, koska olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä:

"Kirjakaupat ja kirjastot ovat kaupungin sydän - niin kauan kuin molempia on olemassa, ihmiskunnalla on toivoa."