Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Kirja-arvio: Piia Leinon Taivas

Tämä dystopia vie lukijansa Helsinkiin vuonna 2058. Kaupunkimaisema on sisällissodan jäljiltä lohduton. Rajat on suljettu. Suomalaiset ovat apeita kodeissaan kyyhöttäjiä, jotka eivät ole aidosti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Lapsia ei enää synny eikä tulevaisuudessa tunnu olevan muutenkaan toivoa. Lohduksi alamaisilleen Valo on kuitenkin luonut Taivaan. Tässä virtuaalisessa tilassa maailma näyttäytyy kauniimpana kuin koskaan ennen.
Kirjan päähenkilö Akseli työskentelee yliopistolla. Hänen tehtävänään on selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Onko ongelma vielä jotenkin ratkaistavissa? Kun Akseli saa enemmän taivasaikaa, hän tapaa Taivaan niityllä Iinan, johon hän haluaa tutustua lopulta myös reaalimaailmassa. Mitä heille sitten tapahtuu, sitä en halua tässä yhteydessä paljastaa. Jos uteliaisuutesi heräsi, lue Taivas.
Piia Leinon teoksen kieli on kaunista ja huoliteltua, vaikka tarina onkin kaukana kauniista. Tunnelma on todella melankolinen ja ajoittain jopa ahdistava. It…

Sebastian Lindell: Kun varjot pitenevät

Joulupukin Pajakylän kesä 2001 lähenee loppuaan Napa-päivillä. Kansainvälistä turistivirtaa värittää samaan aikaan pidettävän matkailuseminaarin kirjava osallistujajoukko. Kun yksi pääpuhujista löydetään kuolleena, on rikoskomisario Markus Edelmannin johtama KRP:n väkivaltarikosten tutkintaryhmä ymmällään. Kuka halusi hengiltä yrittäjän, joka oli johtanut vuosia yhtä Pajakylän menestyksekkäimmistä kauppaliikkeistä? 
Tutkimuksissaan Markus Edelmann ja Sonja Friberg törmäävät toistuvasti yllättäviin vaikeuksiin. Tummat pilvet näyttävät asettuneen Suomen suosituimpiin kuuluvan matkailukohteen päälle pysyvästi ja poliisijohdon painostuksessa Edelmann joutuu laajentamaan tutkinnan Suomen rajojen ulkopuolelle. 
Kansakunnan lähihistorian penkominen pohjan perukoilla alkaa lopulta nostaa esiin yllättäviä salaisuuksia, joista on ollut tapana vaieta. Kylmät kädet kurkottavat vuosien takaa peittelemään vanhoja syntejä. Komisario Edelmannin murharyhmä onnistuu pitämään lukijan piinaavassa jännity…

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Tom Hazardilla on salaisuus. Hän näyttää tavalliselta 41-vuotiaalta mieheltä, mutta on harvinaisen tilansa vuoksi elänyt jo vuosisatoja. Tom on nähnyt Elisabetin aikaisen Englannin ja jazz-ajan Pariisin, maailmaa Etelämereltä New Yorkiin. Nyt hän janoaa tavallista elämää.
Selvitäkseen hengissä Tomin on jatkuvasti vaihdettava identiteettiään. Nyt hänellä on täydellinen ammatti: historianopettaja lontoolaisessa koulussa. Opettajana hän voi kertoa lapsille sodista ja noitavainoista kuin ei olisi ollut itse todistamassa niitä. Hän voi kesyttää historian, joka saavuttaa häntä kovaa tahtia. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että rakastua ei saa. 
Kuinka aika pysäytetään on katkeransuloinen jännitystarina itsensä kadottamisesta ja löytämisestä, muutoksen vääjäämättömyydestä, virheistä joita ihmiset on tuomittuja tekemään kerta toisensa jälkeen sekä siitä, miten pitkään pitää elää ennen kuin ymmärtää elämän tarkoituksen. 
Oma arvioni: Matt Haigin (s.1975) uusin romaani vei lukijansa kiehtovalle…

Daniel Tammet: Sinisenä päivänä syntynyt

Asperger-henkilön muistelmat, jotka paljastavat täysin poikkeuksellisen luonteen ja lahjakkuuden
Daniel näkee luvut muotoina, väreinä ja pintoina ja kykenee suorittamaan päässään täysin käsittämättömiä laskutoimituksia. Lisäksi hän oppii viikossa puhumaan ventovierasta kieltä sujuvasti. Hän on savant, jolla on Aspergerin oireyhtymä, mikä tarkoittaa hänen kohdallaan sen verran poikkeuksellisia mentaalisia kykyjä, että häntä voi aivan hyvin verrata Dustin Hoffmanin näyttelemään Sademieheen. Autismin kirjon henkilönä hän on siinä mielessä harvinaislaatuinen, että hän kykenee elämään lähes täysin itsenäisesti. 
Koskettava ja valaiseva Sinisenä päivänä syntynyt pureutuu siihen, millaista on olla erilainen, ja samalla kirja luotaa syvällisesti sitä, mikä tekee meistä kaikista ihmisiä - ihmismieltä. 
Oma arvioni: Ilahdun aina kovasti, kun erilaiset ihmiset kirjoittavat rohkeasti ja elämänmakuisesti omista kokemuksistaan. Olen lukenut aika paljon autismin kirjoon liittyvää tutkimus- ja muuta k…

Jussi Lehtomäki: Kerrostalosusi

Kerrostalosusi on psykologinen trilleri äidistä, jonka lapsi katoaa. Elokuvaohjaajana toimivan esikoiskirjailijan vahvan visuaalinen, monitasoinen kerronta leikittelee maagisen realismin piirteillä. Terävä jännite pureutuu syvälle lukijan mieleen ja sydämeen. 
Uuden kodin piti olla perheelle uusi alku, kunnes yhtenä aamuna esikoistytärtä ei löydy hänen huoneestaan. Kun 6-vuotiaan Idan etsinnät jatkuvat tuloksettomina, epäilyksen alaiseksi päätyy jokainen vuorollaan. Vernan ja Aaron tuska riuhtoo pitkin syksyisiä polkuja ja kyräileviä ihmisiä. Ja korkealla ikkunansa takana katsovat kaikkitietävät silmät. 
Oma arvioni: Jussi Lehtomäen (s. 1981) kirjoittamassa trillerissä sadut ovat vahvasti läsnä, sillä tarinassa on niin noitia, susia, peikkoja kuin prinsessojakin. Pelko ja kaatuneet unelmat ovat keskeisiä aineksia, joista punotaan jatkuvasti tihenevää jännitystä. Tämä trilleri ei päästä lukijaansa helpolla, joten kovin väsyneenä ei tätä järkyttävää perhedraamaa ainakaan kannata lukea. E…

Elisa Heilala: Heikki Kinnunen - Tarinankertojan elämät

Näyttämöiden ja tv-viihteen legenda lähikuvassa


Koko Suomi tuntee Heikki Kinnusen, mutta mitä me tiedämme hänestä? Televisiosta ja elokuvista tuttujen hahmojen ja lukemattomien teatteriroolien takaa paljastuu näyttelijä, jolle näytteleminen on työ, intohimo ja elämä.
70-vuotispäivänsä kunniaksi ilmestyvässä elämäkerrassa Heikki Kinnunen avautuu elämästään: lapsuuden isosta, alituiseen muuttaneesta rautatieläisperheestä, nuoren pojan tiestä Teatterikouluun ja sieltä Suomen arvostetuimmille näyttämöille, mm. Kansallisteatteriin, Turun kaupunginteatteriin, Helsingin kaupunginteatteriin ja Tampereen teatteriin, unohtamatta mittavaa uraa elokuva- ja tv-viihteen maailmassa tai kärhämiä verottajan kanssa.
Omia kokemuksiaan ja näkemyksiään näyttelijälegendasta kertovat kirjassa myös perhe, ystävät ja lukuisat työtoverit vuosien varrelta.
Oma arvioni: Tarinankertojan elämät piirtää lukijalle kuvaa monipuolisesta ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvasta taiteilijasta, oman alansa huippuammattila…

Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja

"Olen aina halunnut uskoa,
että maailma on hyvä paikka asua,
mutta eihän se ole."

Mitä tapahtuu, kun perheen unelma-asunto paljastuu painajaiseksi? Kestääkö miehen mieli vai syövyttääkö kosteus hänen sisuksensa ja elämänsä?
Tositapahtumiin perustuva Homepäiväkirja on riipivä kertomus perheen kamppailusta homeloukon kurimuksessa. Lauri Ahtinen yhdistää kuvaa ja tekstiä aivan omalla tavallaan, ja lopputuloksena on sarjakuvaromaani, jossa sekä kerronta että sisältö tekevät lukijaan lähtemättömän vaikutuksen.
Oma arvioni: Kaikessa kaunistelemattomuudessaan karu kuvaus homehelvetistä. Omakohtaisuus tekee kertomuksesta uskottavan ja sellaisen, johon todella moni perhe voi samaistua - ikävä kyllä. Kun unelmatalo osoittautuu homeen kyllästämäksi, usko elämän hyvyyteen ja ihmisten oikeudenmukaisuuteen joutuu väistämättä kovalle koetukselle. Onko enää olemassa pienintäkään toivoa?
Tunnustan, etten ole suuri sarjakuvien ystävä, joten genre on minulle suhteellisen vieras.   Ilokseni voin k…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Olli Sarpo: Olemisen tapaluokkia

Onko Jumalalla verkkopankkitunnuksia? Mitä tapahtuu, jos pikkupoika mantelin joulupuurosta saatuaan toivoo maailmanloppua? Löytyykö nimimerkki Rouvan onni sokkotreffeiltä? Olemisen tapaluokkia on kokoelma lyhytproosaa. Tarinat eivät vastaa kysymyksiin, ne kysyvät vastauksia. 
Kirjan pienet ja vielä pienemmät tarinat käyvät läpi meidän ihmisten elämää. Arkiselta ja usein niin vähäpätöiseltä tuntuvaa elämää, joka on kuin onkin suurta seikkailua. Ei ainaista ruusuilla tanssimista, mutta sittenkin niin kaunista ja kiehtovaa. 
Oma Olli Sarpon novellit ovat oivaltavia tuokiokuvia ihmisistä ja elämästä. Myös yhteiskunta saa niissä osansa muun muassa vähäosaisten ja syrjittyjen asemaa kritisoivissa näkemyksissä. Sarpon novelleja kannattaisi sulatella hitaasti nautiskellen yksi kerrallaan, mutta minun piti suorastaan ahmia koko soppa. No, tämä kiehtovan maukas keitos maistuisi kyllä toistekin. 
Tämä konstailematon kokoelma sai välillä hymyilemään ja seuraavassa hetkessä jälleen vakavoitumaan. S…

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Absurdi ja haikea kirjallinen helmi

Tsukiko on 38-vuotias, hän työskentelee toimistossa Tokion keskustassa, asuu yksin, töiden jälkeen käy baarissa yksin. Sitten eräänä iltana kantapaikassa on hänen entinen opettajansa. Sensei on ainakin 30 vuotta vanhempi, eläkkeellä, varmaan jo leski. Tuon ensimmäisen illan jälkeen he tapaavat uudelleen, ja taas uudelleen. He jakavat annoksen edamamea, kimchiä, sashimia, mustekalaa. He juovat kannuittain sakea ja olutta, kirjoittavat haikuja, keräävät metsäsieniä kukkuloilla. Hyvin hitaasti ja empien suhde kasvaa rakkaudeksi, jota kuitenkin varjostaa se minkä molemmat tietävät mutteivät voi sanoa. Sensein aika täällä on paljon lyhyempi kuin Tsukikon. 
Sensein salkku on suloisen surumielinen, oikullinen rakkaustarina, joka sijoittuu 2000-luvun Tokioon.
Oma arvioni: Sensein salkku on hitaasti etenevä ja tunnelmaltaan seesteinen romaani, vaikka pinnan alla selvästi kuohuukin, eikä kirjoittaja kerro lukijalle läheskään kaikkea. Tarina on herkkä kuvaus ih…

Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää

Hieno ja koskettava romaani isästä ja tyttärestä - ja dementian heiltä hiljalleen riistävästä vaimosta ja äidistä


Voi mikä ilon päivä. Marjatta - Tapion oma rakas Maru - puhkeaa monisanaisiin lausahduksiin kuullessaan, että heillä on rahaa ruokaan. Ja että oma kotikin heillä on, ei tarvitse muuttaa minnekään. Vähitellen ilon päivät kuitenkin vähenevät, taidot kuihtuvat ja sanat katoavat. Muuttokin on lopulta edessä, kun ikääntyvä aviomies ja loputtoman huolen stressaama tytär eivät enää jaksa hoitaa dementiaan yhä syvemmälle vajoavaa äitiä. 
Sairauden rinnalla välkkyy romaanin toinen taso, jolla nuoret Marjatta ja Tapio tapaavat ja jonka ihanana väriläikkänä heilahtelevat 1950-luvun viskoosimekkojen ja pönkkäalushameiden helmat. Marjatta on nimittäin sairautensa kynnykselle saakka ollut näppärä ompelija, joka on vaatettanut käden käänteessä itsensä ja tyttärensä. 
Oma arvioni: Heti kirjan nimen luettuani aloin miettiä, miksi se tuntuu jotenkin tutulta. Ja selvisihän se, sanat ovat vanh…

Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni - Potilasrunoja

ALKU

Tulee raskausvoiteen vuoksi.
Panon seuranta neuvolassa.
Oikea ovario hiukan levoton.

DIAGNOOSI

Nykysairaus: lomalla saaristossa.
Töitä ei oikein jaksa tehdä.
Asetetaan potilas beach-asentoon.

Lyriikkaa elämästä, lääkäreiltä potilaille.

Oma arvioni: Luin ja nauroin, entä sinä?

Tämä hauska ja nopealukuinen "välipalakirja" on 100. tänä vuonna lukemani ja bloggaamani kirja. Ei muuta kuin ilolla seuraavaa satalukua kohti. Lukutahti on pysynyt aika mukavasti raiteillaan kaikista mutkista ja haasteista huolimatta. 

Saku Tuominen & Annamari Heikkilä: Uskonko

Uskonko siihen, että se mihin uskon, vaikuttaa elämääni enemmän kuin uskonkaan?

Oma arvioni: Oletko joskus miettinyt, mitä yhteistä on vaikkapa joulupukilla, onnellisuudella, kiireellä, lentopelolla ja itseluottamuksella. No, niiden kaikkien taustalta on löydettävissä erilaisia uskomuksia. Tässä kirjassa pohditaan, mitä uskomukset oikeastaan ovat, miten ne syntyvät ja vahvistuvat. Teoksessa käsitellään myös sitä, kuinka uskomuksia olisi mahdollista muuttaa. 
"Myönteiset uskomukset auttavat meitä etenemään elämässä kohti toivomiamme asioita ja hyödyntämään potentiaaliamme. Kielteiset toimivat usein päinvastoin. Joskus ne suojaavat meitä ei-toivotulta, mutta usein ne syövät uskoa itseemme ja mahdollisuuksiimme." Uskonko hämmentää ja yllättää. Mutta ennen kaikkea se saa lukijansa haastamaan omia aiempia ajatuksiaan. Se on erinomainen väline matkalla omien uskomustensa tunnistamiseen ja niiden muuttamiseen, mikäli se tuntuu tarpeelliselta. Jos ihmismielen mutkikkuus kiehtoo, kann…

Stephen Booth: Kirstujen silta

Peak District -sarjan 10. suomennos


Ben Cooper on taas jaloillaan ja jälleen töissä. Diane Fry on muuttamassa Edendalesta ja harmissaan joutuessaan suurkaupungin valoista vielä kerran alueelle, jossa liikennemerkeissä varoitetaan lammaslaumoista. Gavin Murfin pähkäilee eläkkeellelähtöä. Poliisivoimat ovat murroksessa säästötoimien ja uudistusten alla. 
Halloweenyönä pieneltä kivisillalta putoaa nainen. Parin päivän päästä löytyy toinenkin ruumis. Onnettomuuksia vai jotain pahempaa? Aluetta aiemmin hallinnut kartano joutuu ilkitöiden kohteeksi, tulee myös uhkauskirje. Kartanosta edelleen riippuvaiset alustalaiskylän ja muiden kylien asukkaat kipuilevat muutosten kourissa. Onko tapahtuneilla asioilla yhteyksiä? Vastauksia alkaa löytyä, ja tilanne kulminoituu marraskuun kokkoyön ilotulituksen räiskeessä.

Oma arvioni: Kirstujen silta on dekkari, jossa jännitys tiivistyy tapahtumien edetessä. Tapausten selvittämiseen tarvitaan jälleen kerran sekä hyvää paikallistuntemusta että kaupunkilaise…

Kirja-arvio: Jussi Marttisen Palvelukseen halutaan robotti - Tekoäly ja tulevaisuuden työelämä

Tuleeko ihmisten tekemästä työstä tekoälyn lisääntymisen myötä tarpeetonta? Aiheuttaako automatisaatio massatyöttömyyden? Muun muassa näihin kiperiin kysymyksiin etsii vastauksia Jussi Marttinen Palvelukseen halutaan robotti -teoksessaan. Tekoälyyn, robotisaatioon ja automatisaatioon on kautta historian liitetty sekä kauniita utopioita että karmeita uhkakuvia - ja niin tehdään edelleen. Joillekin nämä monimutkaiset ilmiöt ovat täynnä uhkia, samalla kun toiset näkevät niissä pelkkiä mahdollisuuksia. Varmaa on oikeastaan vain se, että työelämä on suurien muutosten edessä ja ihmisten on sopeuduttava kehityksen mukanaan tuomiin haasteisiin. 
Jussi Marttinen pyrkii tuoreessa kirjassaan valottamaan tutkimustulosten ja esimerkkien avulla mahdollisimman kattavasti sitä, millaisten muutosten edessä työpaikoilla ollaan, kun automatisoituminen oikeasti etenee ja ketä pitäisi uskoa, kun arvioidaan sen vaikutuksia huomisen työelämään ja työtehtäviin. Tavoitteena on siis aiheeseen liittyvien väärink…

Turo Kuningas: Välityö

Työ on nykyihmisen jumala. Ken uskoo työhön, pelastuu. Ken tekee työtä, pelastuu. Hallitusten tehtävä on muistuttaa ihmisiä toimeentulon menettämisen mahdollisuudesta, riiputtaa miekkaa pään päällä. Kilpenä on yhteiskuntasopimus. Työ on jumala, ja työpaikka on taivaspaikka. 
Oma arvioni: Valitsin tämän kirjan luettavaksi yllä olevan takakansitekstin perusteella, joka vaikutti kiinnostavalta. Turo Kuninkaan esikoisromaani Välityö paljastui kaleidoskooppimaiseksi tarinaksi ennen kaikkea työstä, mutta osansa saavat myös terrorismi, fasismi, rakkaus ja tennis - vain joitakin teemoja mainitakseni. Välityö kuvaa häikäilemättömästi totalitaristisen valtion nousua ja tuhoa sekä yksilöiden uhoa yhteiskunnan keikkuvilla rattailla tasapainoillessaan. 
Romaani on varsin moniääninen ja -ilmeinen. Erilaisista näkökulmista ei siis ole pulaa. Kirjan sivuilla vilisevät voimasanat ovat sekä ymmärrettäviä että ärsyttäviä. Lukukokemuksena Välityö oli minulle ennen kaikkea hämmentävä. Tätä kirjaa lukiessa …

Elly Griffiths: Januksen kivi

Särmikäs suosikkiarkeologi uuden mysteerin äärellä

Hurmaavan brittidekkarisarjan toisessa osassa arkeologi Ruth Galloway tempautuu mukaan harvinaisen kiperään rikostutkintaan. Norwichilaisen talon purkutyömaalta on löytynyt lapsen luita, ja vieläpä kynnyksen alle haudattuina. Luita tutkiva Ruth tietää vallan mainiosti, että muinaiset roomalaiset hautasivat uhrinsa seinien ja kynnysten alle lepyttääkseen Janusta, kaksikasvoista jumalaa. Mutta talossa on toiminut myös katolinen lastenkoti, joten kuinka vanhoja luut ovatkaan?
Ruth Gallowayn vastaparilla, komisario Harry Nelsonilla, on oma näkemyksensä syyllisestä - niin kuin monista muistakin asioista. Pakkaa sekoittaa entisestään salaisuus, jota Ruth ei haluaisi paljastaa. 
Oma arvioni: Elly Griffiths jatkaa Ruth Galloway -mysteerien sarjaa erinomaisesti, joten aloitusosan herättämät odotukset tämä toinen kirja täytti mielestäni mainiosti. Näissä jännäreissä itseäni viehättää etenkin tunnelmallisuus, joka syntyy vaikuttavista miljöökuvau…

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas

Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu. Poikavuosina solmittu ystävyys Alexiin kantaa halki nuoruuden myrskyjen aina kultaisiin menestyksen vuosiin ja niiden kääntöpuolelle. Stella on huumaava ensirakkaus, mutta hänen kanssaan on lopulta mahdotonta olla - ja yhtä mahdotonta päästä irti. Vähitellen kertoja joutuu vedetyksi suvun tummiin kuvioihin ja alkaa tuntea yhä suurempaa vierautta. Kuka petti kenet?
Oma arvioni: Rikinkeltainen taivas on polveileva lähihistoriallinen aikalaisromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulta tähän päivään. Kirjan keskeisenä sanomana on mielestäni se, että elämä ei ole yksinkertaista eikä omien muistojen hyväksyminen onnistu helposti. Mutta sovinnon tekeminen menneisyyden kanssa on asia, johon kannattaa kuitenkin pyrkiä.  Tarinan alun dekkarimaisuus miellytti erityisesti unohtamatta myö…

Kati Tervo: Rapsuta minua ja muita kirjoituksia

Hyrisemme päät yhdessä. Se tapa alkoi silloin, kun odotimme poikaa. Uskoimme, että hän kuuli hyrinän ja tunsi itsensä tervetulleeksi maailmaan. Kun hellimme, hyrisemme. Tämän lempeämpiä emme osaa olla.
Kati Tervo kirjoittaa hauskasti ja osuvasti niin parisuhteesta, lapsuusmuistoista kuin kuntosalitreeneistä. Hän luotaa keski-ikäisen naisen elämää lämmöllä ja huumorilla. Hormonit horisevat, vuodet tuovat poimuja, vaivoja ja vakavampiakin juttuja. Tolkun antaa armelias asenne unohtamatta elämän suolaa - iloista lempimistä ja erotiikkaa. 
Oma arvioni: Kati Tervon kolumnit ovat elämänmakuisia. Pidän siitä, että asioista kerrotaan sellaisina kuin ne on koettu. Elämään kuuluu sekä valoja että varjoja, joten maailmaa ei näissä napakoissa kirjoituksissa katsella vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Ja mikä mukavinta, ei myöskään liian vakavasti, vaan lempeällä huumorilla höystettynä. Minun oli varsin vaivatonta viihtyä tämän hyväntuulisen kirjan parissa. Jos haluat tietää, miksi naista syytetään…

Ari Lahdenmäki: Osasto G1

Turun vanhuspsykiatrian osastolla G1 potilaita on kohdeltu epäasiallisesti: heitä on uhkailtu, pahoinpidelty ja lääkitty laittomasti. Psyykkisesti sairaiden vanhusten hoito ei siis ole ollut eettistä ja ihmisarvoa kunnioittavaa - vaan varsin kaukana siitä. Tätä pöyristyttävää tositarinaa lukiessani en voinut olla miettimättä, miten tällainen toiminta on ollut mitenkään mahdollista. Miksei kukaan  puuttunut siihen aiemmin? 
Onneksi vuosia jatkuneet väärinkäytösepäilyt paljastuivat viimein sen jälkeen, kun Turun Sanomissa julkaistiin aiheesta useita juttuja. Kaksi Kupittaan sairaalan entistä työntekijää kertoi Long Playn toimittajalle siitä, kuinka heidän työpaikkansa moraali vähitellen mureni. Ja lopulta romahti kokonaan. Potilaiden kaltoinkohtelusta oli tullut tapa, joihin työntekijöiden ei suvaittu puuttua. Jos niin teki, joutui kiusatuksi ja savustetuksi työpaikalta ulos. Jutusta tulee selkeästi ilmi myös kaupungin edustajien välinpitämättömyys tätä varsin vakavaa ongelmaa kohtaan.
Jo…

Emilia Karjula & Tiina Mahlamäki (toim.): Kurinalaisuutta ja kuvittelua - Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen

Kirjoittamisessa on aina mukana kuvittelua, oli tekeillä sitten fiktiivinen teksti tai faktoihin perustuva tietokirja. Kurinalaisuutta puolestaan tarvitaan, että aihe pysyy kasassa ja työ tulee valmiiksi. Luovassa tietokirjoittamisessa molemmat korostuvat - faktoissa on pysyttävä, mutta tekstin ei tarvitse olla tylsää.
Kurinalaisuutta ja kuvittelua antaa kymmenen näkökulmaa siihen, mitä luova tietokirjoittaminen voi olla: aloittamisen taitoa, inspiraation vaalimista, eläytymistä ja kuvittelua, yhteisöllistä esseen kirjoittamista, monimuotoista tiedeviestintää, kritiikin kirjoittamista ja kirjallisuuslehtityötä sekä taiteellista tutkimusta ja kokeilevaa tieteellistä kirjoittamista. Kirjoittajat edustavat useita aloja, kuten taidehistoriaa, Suomen historiaa, esitystaidetta ja -tutkimusta, uskontotiedettä, kasvatustiedettä, kirjallisuutta ja kirjallisuudentutkimusta. Tekijät käsittelevät aiheitaan oman työnsä ja persoonansa avulla.
Kirjan tausta on Turun yliopiston luovan kirjoittamisen…

Katariina Heilala (toim.): Pikku Myy

Kummallista, miten kätevästi sitä aina selviää, jos on Myy!

Tove Janssonin sitaatit ja kuvat rakastetuista muumikirjoista kertovat pippurisesta pikku Myystä. Myyn oivaltavat havainnot ja nokkela viisaus antavat elämän eväitä kaikille, joilla on myymäisiä taipumuksia. 
Oma arvioni: Olen aina tykännyt erityisesti pikku Myystä, joka on ihanan itsenäinen, itsepäinen ja suorasanainen hahmo. Hän kulkee rohkeasti omaa tietään ja suhtautuu uteliaasti elämään. Saattaapa meissä jotakin samaa olla...
Myyn pelottomuus ilmenee hyvin esimerkiksi seuraavasta sitaatista Muumipappa ja meri -kirjasta:
"Mitä sinä pelkäät? Eikö ole hauskaa, kun kokonainen maisema joutuu pois tolaltaan ja pötkii tiehensä? Minua se kiinnostaa aivan valtavasti."Tämä pieni kirjanen mainioine sitaatteineen ja värikkäine kuvineen on ilahduttavaa luettavaa kaikille pikku Myyn faneille ikään ja kokoon katsomatta. Tätä kirjaa lukiessa hymy on herkässä.  Myyn seurassa  kun ei taatusti ole tylsää, onhan hän tunnettu myös ku…

Kirja-arvio: Naja Marie Aidtin Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin - Carlin kirja

Naja Marie Aidtin romaani pysähdyttää. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka kenelläkään meistä ei ole varmuudella kuin tämä hetki. Ei, vaikka olisimme nuoria ja täynnä unelmia. Carlin kirja on ennen kaikkea kertomus yllättävästä luopumisesta ja musertavasta surusta. Mutta samalla se on kuitenkin tarina nuoren miehen ja hänen läheistensä elämästä - sekä rakkaudesta. Tummien sävyjen rinnalla kirjassa on myös selviytymisen kajastus. Elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta. Koska kelloja ei saa käännettyä taaksepäin eikä tapahtunutta saa enää pyyhittyä pois, on vain  jatkettava eteenpäin.
Teos viehätti minua erityisesti monimuotoisuudellaan ja -äänisyydellään.Kirja on todella surullinen, joten tekstiä oli vaikea lukea kuivin silmin, mutta muistojen runolliset säkeet toivat tavallaan lohtua lukijallekin. Kirja tarjosi ainakin itselleni varsin vaikuttavan lukuelämyksen, jonka jäljet eivät ihan heti häviäkään. 

Jos et pelkää tarttua riipaisevaan kirjaan, kannattaa tämä tunteiden kirjoon rohkeas…

Shari Lapena: Vieras talossa

Karen ei muista, mitä eilisiltana tapahtui. Mutta olipa se mitä hyvänsä, se oli kauheaa ja uhkaa häntä edelleen.
Karen Krupp herää sairaalassa ja kuulee joutuneensa auto-onnettomuuteen. Hän on kaahannut kuin tuli hännän alla päin punaista ja romuttanut autonsa sähkötolppaan. Aivotärähdyksestä kärsivä Karen ei itse muista onnettomuudesta mitään.

Sitten poliisi alkaa tutkia murhaa, joka on tapahtunut samassa kaupunginosassa ja samoihin aikoihin onnettomuuden kanssa. Onko tapausten välillä yhteys? Näkikö Karen murhan, vai onko kyse jostakin vielä pahemmasta? 
Oma arvioni: Shari Lapena on jälleen punonut tiheän tapahtumien verkon. Kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä näyttää. Ihminen ei voi aina luottaa edes omaan muistiinsa. Mitä tehdä, jos menneisyys piinaa, nykyisyys hämmentää ja tulevaisuus pelottaa...

Lapenan edellisen kirjan tavoin tämä uutuuskin koukutti aika vahvasti. Oli suorastaan pakko ahmia kirjaa saadakseen lopulta tietää, mitä kaikkea oikein tapahtuikaan ja miksi. Vahva suosi…

Shari Lapena: Hyvä naapuri

Kuinka hyvin tunnet naapurisi? Entä puolisosi? Nuoren pariskunnan onni muuttuu painajaiseksi, kun heidän vauvansa katoaa jäljettömiin päivälliskutsujen aikana.

Oma arvioni: Shari Lapenan ensimmäinen trilleri oli todella koukuttava, sillä en malttanut laskea sitä käsistäni ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. En enää todellakaan ihmettele, että kirjaa on kuvattu muun muassa vuoden 2017 puhutuimmaksi trilleriksi. Yllättäviä käänteitä, vaihtuvia epäiltyjä ja mutkikkaita motiiveja, sitä kaikkea tarjosi Hyvä naapuri. Parasta oli, kun jännitys tiivistyi loppua kohden saavuttaen huippunsa vasta kirjan viimeisillä riveillä. Kaikki ihmiset - ne tutuimmatkin saattavat osoittautua toisenlaisiksi kuin olemme kuvitelleet. Mihin uskallammekaan enää luottaa... Jos et ole enne tullut miettineeksi kaapeissa lymyäviä luurankoja, tämän jännitysromaanin luettuasi saatat hyvinkin tehdä niin. 
Hyvä naapuri on psykologista jännitystä parhaimmillaan. Tämän lajityypin ystäville siis erinomaista luettavaa. …

Minna Koskela & Heli Sutela: Kumman kaa - Perusasiat haltuun

Kumman kaa -sarjasta tutut Anne ja Ellu ovat vauhdissa taas - ja on menossa mukana myös Vesa, vaikka hän ei aina tajuakaan. Nämä räväkät vauhtimimmit lintsaavat töistä aina halutessaan, eksyvät tarkoituksella ilmaisen viinan bileisiin, kiusaavat niin Vesaa kuin työkavereitaankin - niin ja metsästävät miehiä. Osa treffiseurasta päätyy kännykän älä vastaa -osastoon, osa ehkä jonnekin muualle...
Tämän kirjan avulla voit testata, miten selviäisit ilmaisen viinan labyrintistä tai sijoittuisit Ellun psykokaavioilla. Saat perusasiat haltuun. Mainio kirja naisille, jotka haluavat hetkeksi laittaa aivonsa narikkaan :D

KIRJA-ARVIO: Riina Mattilan Järistyksiä

Riina Mattilan (s. 1991) esikoisromaani Järistyksiä sijoittui toiseksi WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailussa. Järistyksiä on vahva ja vaikuttava, ihon alle menevä tarina tytöstä, joka kokee olevansa sukupuoleton. Asiaa ei kuitenkaan pikkukaupungissa ymmärretä eikä perheessä hyväksytä. Järistyksiä onkin koskettava kuvaus siitä, miltä tuntuu elää vuosikausia vääränlaisena - niin sanotun normaalin ulkopuolella. 
"Kun kaikki keinut ovat varattuja ja sitä huomaa seisovansa yksin eri puolella pihaa kuin muut, ymmärtää maanpinnalla kaikessa olevan kyse rajoista. Kahlitsevista, muiden määräämistä rajoista, joihin minä en saanut itseäni mahtumaan, vaikka yritin kuinka."

Vapaamassa ilmapiirissä  ja suvaitsevassa ympäristössä Eelia löytää kuitenkin vähitellen itsensä juuri sellaisena kuin hän on. Hän oppii rakastamaan ja kokee tulevansa vihdoin nähdyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Kun rooli riisutaan, maa järisee, ja elämään astuvat värit ja ilo kaiken kipui…

Kirja-arvio: Eläköön erilaisuus, eläköön eriyttäminen

Anssi Roihan ja Jerker Polson kirjoittama (ja uskoisin, että monien opettajien jo kauan odottama) uutuuskirja Onnistu eriyttämisessä - Toimivan opetuksen opas, valottaa lukijalle sekä teoreettisesti että käytännön esimerkkien kautta, mistä eriyttämisessä oikein on kysymys, ja miten sitä on mahdollista toteuttaa tämän päivän kouluissa kaikkien oppilaiden parhaaksi.
Eriyttäminen ei ole mikään uusi asia, mutta tämän päivän aiempaa heterogeenisemmät oppilasryhmät, kasvavat luokkakoot ja paljon puhuttu inkluusio, ovat tehneet eriyttämisestä entistä tarpeellisempaa, jotta kaikki voisivat viihtyä koulussa mahdollisimman hyvin. Ei ole kuitenkaan yksinkertaista määritellä, mitä kaikkea eriyttäminen oikeastaan on. Roihan ja Polson (2018) mukaan kysymys on ennen kaikkea opetuksen lähestymistavasta, joka ottaa huomioon jokaisen oppilaan yksilöllisyyden ja mahdolliset erityistarpeet. Tavoitteena on, että oppiminen mahdollistuu ja kaikki saisivat kokea oppimisen iloa. Toteutustapoja on kirjoittajien…

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä - Muistiinpanoja

Nuori ihminen rakentaa elämäänsä ja samalla tarinaa itsestään. On löydettävä vastauksia tärkeisiin kysymyksiin: kuka minä olen, mitä tahdon, mihin kuulun? Suurista elämänvalinnoista rakentuvat kertomuksen koukuttavat käänteet. Kunnes jonain päivänä huomaa, että ratkaisut on tehty. 
Punainen lanka katkeaa.
Sen pituinen se, niinkö?
Tarinan päätyttyä alkaa toinen elämä. Rohkealle päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveilulle ei ehkä ole enää tilaa. Mistä aikuinen voi vielä unelmoida? Kuinka löytää olemassaololle suunta arjen rutiinien keskellä? Saako keski-ikäisestä ja -luokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön? Onko myöhäistä oppia elämään ilman juonta? 
Pauliina Vanhatalo havainnoi ja kuvaa avoimesti ja tarkkanäköisesti vakiintuneen aikuisuuden ja arjen mukanaan tuomia haasteita, iloja ja suruja.
Oma arvioni: Vanhatalon kirjoissa minua viehättää erityisesti niiden omaelämäkerrallisuus. Pidän myös kerronnan avoimuudesta ja kielellisen ilmaisun sujuvuudesta, joka on pai…

Kirja-arvio: Kaisa ja Christoffer Lekan Imperfect

Imperfect on kaukana perinteisestä kirjasta, mutta samalla se on kuitenkin myös varsin perinteinen. Kirja on yhdistelmä postikorttitaidetta ja sarjakuvaa. Kokonaisuus, jonka jokainen yksityiskohta vaikuttaa tarkkaan harkitulta. Kysymyksessä on erilainen matkapäiväkirja, joka tarjoaa tunnelmia ja tuokiokuvia Auntie Kaisan ja Uncle Toffen kesällä 2016 toteutuneesta pyöräilymatkasta New Yorkista San Franciscoon. Suomeen lähettämissään postikorteissa matkalaiset kertovat ylä- ja alamäistä sekä myötä- ja vastatuulista, joita reissullaan kohtasivat. Helppoa ei matkanteko aina ollut, mutta eipä sitä ole elämäkään. Kirja onkin mielestäni lukijalle erinomainen muistutus elämän arvaamattomuudesta ja ihmisen epätäydellisyydestä. Postikorttien piirrokset puhuvat vahvasti myös yhteisöllisyyden puolesta, sillä yksin ei meistä pärjää kukaan, vaikka yksinoloa välillä kaipaisimmekin. Apua kannattaa pyytää silloin, kun sitä tarvitsee. Mutta kaikkia saamiaan neuvoja ei välttämättä kannata noudattaa. 
Ken…

Jenni Pääskysaari: Poika, sinä olet...

Koetko joskus olevasi vääränlainen? Liian suuri, pieni, lyhyt, pitkä, karvainen, karvaton, tumma, vaalea? On monta tapaa olla poika, ja ne kaikki ovat yhtä oikein!

Poika, sinä olet mahtava tyyppi. Ansaitset tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kuuntele sydäntäsi, älä muiden mielipidettä. Älä anna kenenkään kohdella sinua huonosti. Kehu, kannusta ja auta kavereita. Taltuta pelko ja uskalla unelmoida.

Oma arvioni: Jenni Pääskysaaren kirjoittama rohkaiseva voimakirja pojille jatkaa Tyttö, sinä olet... -kirjan (2015) viitoittamalla tiellä kannustaen lapsia ja nuoria uskomaan itseensä ja löytämään omat vahvuutensa. Matka ei välttämättä ole kuitenkaan niin mutkaton ja helppo, kuin tämä ylioptimismiin paikoin "kompastuva" kirja antaa välillä ymmärtää, mutta koskaan ei kannata antaa periksi. Ja omalla toiminnallaan voi onneksi vaikuttaa osaltaan siihen, mihin elämä vie.

Näiden voimaannuttavien kirjojen keskeisin viesti on se, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Kunpa se vielä joskus olisi…

Kirja-arvio: Hannu Mäkelän Voimalla seitsemän pöllön

"Huhuu, huhuu, isopöllö puh-huu!"
Hannu Mäkelän oivallisessa lastenkirjassa liitelevät Suurkorven pöllöt ja muutkin siivekkäät. Pääosassa - ainakin omasta mielestään on pöllöistä suurin eli huuhkaja, jota myös Isopöllöksi kutsutaan. Hän pitää itseään metsän valtiaana eikä itsekkyydessään juurikaan piittaa lajitovereistaan, korven muista asukkaista nyt puhumattakaan. Kirjassa käsitellään kepeällä otteella isoja teemoja: vallanhalua, pelkoja ja ennakkoluuloja. Teos on siis hyvin kiinni tässä ajassa, jolloin sosiaalisten taitojen merkitys tuntuu entisestään kasvavan. Kirja sopisi mielestäni lasten tunnekasvatuksen materiaaliksi.
Vaikka Voimalla seitsemän pöllön on lastenkirja, voivat sitä lukea hyvin aikuisetkin. Monille meistä tämä Mäkelän teos tuo varmasti mieleen Aleksis Kiven tarinan seitsemästä Jukolan jukuripäästä. Itselleni kyseinen mielleyhtymä ei ollut syy tämän pöllökirjan lukemiseen. Pidän pöllöistä, joten ihastuin kirjan kansikuvaan. Enkä suotta, sillä koko kirjan ku…

Sari Kivistö & Sami Pihlström: Sivistyksen puolustus - Miksi akateemista elämää tarvitaan?

Tutkitun tiedon arvosta ja merkityksestä yhteiskunnassa keskustellaan kiivaasti. Sivistyksen puolustus selvittää, miksi tieteellistä tutkimusta ylipäänsä harjoitetaan, mitä tarkoittavat sivistysyliopisto ja akateeminen vapaus ja miksi sivistys ja oppineisuus ovat nykymaailmassa ehkä tärkeämpiä kuin koskaan.
Teoksessa pohditaan lukemisen ja kirjastojen ratkaisevaa merkitystä niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin. Samalla pureudutaan tiedon metaforiin: millä eri tavoin tiedosta on puhuttu eri aikoina antiikista nykypäivään? 
Sivistyksen puolustus osoittaa, että kapeakatseinen ja välineellistävä näkemys tiedosta ja tutkimuksesta johtaa vakaviin sivistystä ja jopa koko kansakuntaa rappeuttaviin seurauksiin. Yhdessä tieto, tutkimus ja asiantuntijuus osoittautuvat ihmisen koko olemassaoloa koskevaksi asiaksi.
Oma arvioni: Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti tieteellisen tiedon arvosta, yliopistojen asemasta ja kehittämisestä sekä yliopistomaailmaan kohdistuvista leikkauksista. Nämä kys…