Daniel Tammet: Sinisenä päivänä syntynyt
 |
Kustantaja: Scanria oy
Julkaisuvuosi: 2018 Englanninkielinen alkuteos: Born on a Blue Day (2006) Suomentanut: Risto Mikkonen Sivumäärä: 240 s. |
Asperger-henkilön muistelmat, jotka paljastavat täysin poikkeuksellisen luonteen ja lahjakkuuden
Daniel näkee luvut muotoina, väreinä ja pintoina ja kykenee suorittamaan päässään täysin käsittämättömiä laskutoimituksia. Lisäksi hän oppii viikossa puhumaan ventovierasta kieltä sujuvasti. Hän on savant, jolla on Aspergerin oireyhtymä, mikä tarkoittaa hänen kohdallaan sen verran poikkeuksellisia mentaalisia kykyjä, että häntä voi aivan hyvin verrata Dustin Hoffmanin näyttelemään Sademieheen. Autismin kirjon henkilönä hän on siinä mielessä harvinaislaatuinen, että hän kykenee elämään lähes täysin itsenäisesti.
Koskettava ja valaiseva Sinisenä päivänä syntynyt pureutuu siihen, millaista on olla erilainen, ja samalla kirja luotaa syvällisesti sitä, mikä tekee meistä kaikista ihmisiä - ihmismieltä.
Oma arvioni: Ilahdun aina kovasti, kun erilaiset ihmiset kirjoittavat rohkeasti ja elämänmakuisesti omista kokemuksistaan. Olen lukenut aika paljon autismin kirjoon liittyvää tutkimus- ja muuta kirjallisuutta, mutta siitä huolimatta tämä kirja tarjosi paljon uutta ja hämmästyttävääkin tietoa. Etenkin synestesia on ollut itselleni varsin vieras ilmiö. Mutta Daniel Tammetin havainnollisten kuvailujen ja esimerkkien myötä sekin tuli tutummaksi.
Koskettavinta oli lukea yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta sekä toiveesta olla samanlainen kuin muut, joista Tammet kirjoittaa muun muassa näin:
"En muista kokeneeni oloani yksinäiseksi päiväkodissa kenties siksi, että uppouduin niin täydellisesti kirjojen, helmien ja ympyröiden maailmaan. Minusta tuntuu, että pikkuhiljaa mieleeni alkoi nousta tunne, että olin toisenlainen kuin muut lapset, mutta jostain syystä se ei vaivannut minua. Minussa ei ollut vielä syntynyt ystävien kaipuuta; olin riittävän onnellinen saadessani leikkiä itsekseni."
"Harjoittelu oli minulle tärkeää, koska toivoin ennen kaikkea, että olisin normaali ja että minulla olisi kavereita niin kuin muillakin lapsilla. Aina, kun opin uuden taidon - esimerkiksi ylläpitämään katsekontaktia - olin innoissani, sillä kyse oli jostakin sellaisesta, minkä eteen minun oli pitänyt nähdä toden teolla vaivaa, ja sitä seurannut tunne onnistumisesta oli aina uskomattoman voimakas."
Tammet korostaa sitä, että ilman vanhempiensa tukea, apua ja ehdotonta rakkautta hän ei olisi sellainen kuin hän on nyt. Tähän näkemykseen minun on helppo yhtyä myös henkilökohtaisten kokemusteni valossa. Minulla on vahva tunne siitä, että vammaisten lasten vanhempien taistelutahdolla on edelleen suuri vaikutus siihen, millaiseksi vammaisen lapsen tulevaisuus muodostuu.
Mielestäni tämän raikkaalla tavalla erilaisen ja erityisen muistelmateoksen tarkoituksena onkin herätellä ns. normaaleja ihmisiä miettimään, mikä oikeastaan onkaan normaalia ja mikä ei. Onko poikkeavuus sittenkään aina huonommuutta? Ei, kunhan oppisimme yleisemmin näkemään sen vahvuutena. Erilaisuus on ihmiskunnan suuri voimavara, jos vain osaamme hyödyntää sitä jokaisen yksilön ainutkertaisuutta kunnioittaen. Kuinka tylsä maailmamme olisikaan, jos jokainen meistä hahmottaisi sen samalla tavalla.
Tätä hämmästyttävää ja ajattelua avartavaa kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille ihmismielen ihmeellisyyksistä kiinnostuneille.