Elisa Heilala: Heikki Kinnunen - Tarinankertojan elämät

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 335 s.

Näyttämöiden ja tv-viihteen legenda lähikuvassa


Koko Suomi tuntee Heikki Kinnusen, mutta mitä me tiedämme hänestä? Televisiosta ja elokuvista tuttujen hahmojen ja lukemattomien teatteriroolien takaa paljastuu näyttelijä, jolle näytteleminen on työ, intohimo ja elämä.

70-vuotispäivänsä kunniaksi ilmestyvässä elämäkerrassa Heikki Kinnunen avautuu elämästään: lapsuuden isosta, alituiseen muuttaneesta rautatieläisperheestä, nuoren pojan tiestä Teatterikouluun ja sieltä Suomen arvostetuimmille näyttämöille, mm. Kansallisteatteriin, Turun kaupunginteatteriin, Helsingin kaupunginteatteriin ja Tampereen teatteriin, unohtamatta mittavaa uraa elokuva- ja tv-viihteen maailmassa tai kärhämiä verottajan kanssa.

Omia kokemuksiaan ja näkemyksiään näyttelijälegendasta kertovat kirjassa myös perhe, ystävät ja lukuisat työtoverit vuosien varrelta.

Oma arvioni: Tarinankertojan elämät piirtää lukijalle kuvaa monipuolisesta ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvasta taiteilijasta, oman alansa huippuammattilaisesta. Itselleni Heikki Kinnunen on näyttäytynyt ennen kaikkea koomikkona, jonka esittämät hahmot ovat naurattaneet sekä sketsisarjoissa että viihde-elokuvissa. Toki olen tiennyt hänen esiintyneen jo vuosikymmeniä myös teattereissa, mutta lavalla en ole häntä koskaan nähnyt - valitettavasti. Kirjaa lukiessa minulle tulikin moneen otteeseen tunne, että olisipa ollut varmasti näkemisen arvoinen teatteriesitys tämäkin. Näyttelijäntyön kuvaukset osoittivat mainiosti sen, kuinka monien tekijöiden summasta onnistunut esitys koostuu. Siinä on kysymys ennen kaikkea toimivasta vuorovaikutuksesta ohjaajan, näyttelijöiden ja yleisön välillä. 

Minua kiinnostavat elämäkerroissa yleensä erityisesti päähenkilöiden lapsuus- ja nuoruusvuodet. Ja mielenkiintoista tietoa ne tarjosivat nytkin. Kuinka määrätietoisesti Heikki Kinnunen onkaan jo pikkupojasta lähtien pyrkinyt näyttelijäksi ja tehnyt aina itseään kiinnostavia töitä. Hänellä on ollut rohkeutta kulkea kohti unelmiaan.  Hän on siis pitänyt oman päänsä - ja hyvä niin. Tähän liittyen hän toteaakin osuvasti näin:
"Kyllä täytyy itse tehdä, mitä haluaa, ja mennä just sinne minne huvittaa eikä kuunnella niitä, jotka muka tietää sinua paremmin. On tietysti hyviäkin ohjeita, mutta yleensä ne on kuitenkin semmoisia demppaavia, älä tee, älä tee, sen sijaan että tee!"
Elisa Heilalan Heikki Kinnusesta kertova elämäkerta on mielestäni kohteensa oloinen kokonaisuus. Teoksessa ei sorruta asioiden luettelomaiseen esittämiseen eikä sen parissa tylsiä hetkiäkään ole. Voin suositella kirjaa kaikille elämänmakuisten kirjojen ystäville ja luonnollisesti myös kaikille näyttelijäksi haluaville.









Kommentit