Siirry pääsisältöön

Kirja-arvio: Eläköön erilaisuus, eläköön eriyttäminen

Anssi Roihan ja Jerker Polson kirjoittama (ja uskoisin, että monien opettajien jo kauan odottama) uutuuskirja Onnistu eriyttämisessä - Toimivan opetuksen opas, valottaa lukijalle sekä teoreettisesti että käytännön esimerkkien kautta, mistä eriyttämisessä oikein on kysymys, ja miten sitä on mahdollista toteuttaa tämän päivän kouluissa kaikkien oppilaiden parhaaksi. 

Eriyttäminen ei ole mikään uusi asia, mutta tämän päivän aiempaa heterogeenisemmät oppilasryhmät, kasvavat luokkakoot ja paljon puhuttu inkluusio, ovat tehneet eriyttämisestä entistä tarpeellisempaa, jotta kaikki voisivat viihtyä koulussa mahdollisimman hyvin. Ei ole kuitenkaan yksinkertaista määritellä, mitä kaikkea eriyttäminen oikeastaan on. Roihan ja Polson (2018) mukaan kysymys on ennen kaikkea opetuksen lähestymistavasta, joka ottaa huomioon jokaisen oppilaan yksilöllisyyden ja mahdolliset erityistarpeet. Tavoitteena on, että oppiminen mahdollistuu ja kaikki saisivat kokea oppimisen iloa. Toteutustapoja on kirjoittajien mielestä yhtä monta kuin toteuttajiakin.  Kirjan lukemisen jälkeen on helppo yhtyä kirjoittajien näkemykseen siitä, että eriyttämisen tulisi olla keskeinen osa koulujen jokapäiväistä toimintakulttuuria ja oleellinen osa opetusfilosofiaa. 

Uskon siihen, että tämän käytännönläheisen ja konkreettisia esimerkkejä tarjoavan teoksen luettuaan moni muukin opettaja ajattelee samoin ja uskaltaa entistä rohkeammin lähteä toteuttamaan eriyttämistä joko alas- tai ylöspäin omassa työssään sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee. Kirjassa esitelty Viiden O:n malli on mielestäni oivallinen osoitus siitä, että ollakseen kattavaa eriyttävän opetuksen tulee ulottua seuraaviin koulunkäynnin osa-alueisiin: opetusjärjestelyt, oppimisympäristö, opetusmenetelmät, oppimisen tukimateriaali ja oppimisen arviointi, ja vieläpä juuri tässä järjestyksessä.  Liikkeelle voi lähteä pienistä asioista ja vaikkapa yhdestä osa-alueesta kerrallaan. Mutta lopputulos on luonnollisesti sitä parempi, mitä kokonaisvaltaisempaa ja systemaattisempaa eriyttäminen on.

Yhä kuulee kuitenkin opettajien vetoavan siihen, ettei eriyttämiseen ole aikaa, tilaa eikä materiaaleja. Onneksi tämä rohkaiseva ja inspiroiva kirja näyttää, että näihin haasteisiin on mahdollista vastata monin tavoin - eivätkä kaikki ratkaisut suinkaan ole monimutkaisia, kalliita ja aikaa vieviä. Päinvastoin. Ei voi kuitenkaan kieltää sitä, etteikö kysymys olisi myös resursseista.

Onnistuneessa eriyttämisessä oleellisinta on, että opettajat tuntevat oppilaansa mahdollisimman hyvin niin oppimistyylien, kykyprofiilien, kiinnostuksenkohteiden kuin motivaationkin osalta. Tämä edellyttää myös yhteistyötä sekä kollegoiden että oppilaiden vanhempien kanssa. Näin voidaan löytää jokaiselle oppilaalle juuri hänen oppimistaan parhaiten tukevat keinot ja sopivantasoiset tehtävät.  Helppoa se ei toki aina ole, mutta voidaan myös kysyä, onko meillä oikeutta jättää kehittymässä olevaa kapasiteettia käyttämättä ja varaa olla tarttumatta eriyttämisen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Minusta ei, joten antakaamme tilaa yksilöllisyydelle ja erilaisille tavoille oppia. Eriyttäkäämme. 

Suosittelen kirjaa todella lämpimästi kaikille opettajille ja opettajaksi opiskeleville. Mielestäni myös kouluikäisten lasten ja nuorten vanhemmat voivat saada tästä teoksesta arvokasta tietoa siitä, miten oppimista on mahdollista tukea sekä koulussa että kotona. 

P.S. Kirjan kansikuva on kerrassaan mainio. Se kiteyttää teoksen keskeisen sanoman todella osuvasti. 

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 279 s.