Kirja-arvio: Hannu Mäkelän Voimalla seitsemän pöllön

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Kuvittanut: Elina Warsta
Sivumäärä: 128 s.
"Huhuu, huhuu, isopöllö puh-huu!"

Hannu Mäkelän oivallisessa lastenkirjassa liitelevät Suurkorven pöllöt ja muutkin siivekkäät. Pääosassa - ainakin omasta mielestään on pöllöistä suurin eli huuhkaja, jota myös Isopöllöksi kutsutaan. Hän pitää itseään metsän valtiaana eikä itsekkyydessään juurikaan piittaa lajitovereistaan, korven muista asukkaista nyt puhumattakaan. Kirjassa käsitellään kepeällä otteella isoja teemoja: vallanhalua, pelkoja ja ennakkoluuloja. Teos on siis hyvin kiinni tässä ajassa, jolloin sosiaalisten taitojen merkitys tuntuu entisestään kasvavan. Kirja sopisi mielestäni lasten tunnekasvatuksen materiaaliksi.

Vaikka Voimalla seitsemän pöllön on lastenkirja, voivat sitä lukea hyvin aikuisetkin. Monille meistä tämä Mäkelän teos tuo varmasti mieleen Aleksis Kiven tarinan seitsemästä Jukolan jukuripäästä. Itselleni kyseinen mielleyhtymä ei ollut syy tämän pöllökirjan lukemiseen. Pidän pöllöistä, joten ihastuin kirjan kansikuvaan. Enkä suotta, sillä koko kirjan kuvitus osoittautui kauniiksi ja tarinaa hyvin tukevaksi.

Minusta tarina oli ihan hauska. En voinut olla hymyilemättä, kun mietin erilaisia "pöllöjä", joita tuntemieni ihmisten joukosta löytyy. Kovin paljon kirjassa ei kuitenkaan tapahtunut, joten vauhtia kaipaavat saattavat sen parissa kyllä pitkästyäkin. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin sitä mieltä, että pöllömäisempää kirjaa on vaikea löytää, eikä kirja todellakaan ole lainkaan pöllömpi, joten se kannattaa lukea, löytyy perheestä sitten kohderyhmään (5+) kuuluvia lapsia tai ei.