Siirry pääsisältöön

Olli Sarpo: Olemisen tapaluokkia

Kustantaja: Reuna
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 143 s.

Onko Jumalalla verkkopankkitunnuksia? Mitä tapahtuu, jos pikkupoika mantelin joulupuurosta saatuaan toivoo maailmanloppua? Löytyykö nimimerkki Rouvan onni sokkotreffeiltä? Olemisen tapaluokkia on kokoelma lyhytproosaa. Tarinat eivät vastaa kysymyksiin, ne kysyvät vastauksia. 

Kirjan pienet ja vielä pienemmät tarinat käyvät läpi meidän ihmisten elämää. Arkiselta ja usein niin vähäpätöiseltä tuntuvaa elämää, joka on kuin onkin suurta seikkailua. Ei ainaista ruusuilla tanssimista, mutta sittenkin niin kaunista ja kiehtovaa. 

Oma Olli Sarpon novellit ovat oivaltavia tuokiokuvia ihmisistä ja elämästä. Myös yhteiskunta saa niissä osansa muun muassa vähäosaisten ja syrjittyjen asemaa kritisoivissa näkemyksissä. Sarpon novelleja kannattaisi sulatella hitaasti nautiskellen yksi kerrallaan, mutta minun piti suorastaan ahmia koko soppa. No, tämä kiehtovan maukas keitos maistuisi kyllä toistekin. 

Tämä konstailematon kokoelma sai välillä hymyilemään ja seuraavassa hetkessä jälleen vakavoitumaan. Siis vähän samoin kuin arjessa mukana olemisen kanssakin usein käy. Oleminen kun ei ole niin yksinkertaista kuin sen voisi kuvitella olevan. 

"Todellisuus, maailma ja ihmisten aikaansaannokset ovat niin käsittämättömän pähkähulluja, että mitkään sanat tai taitavinkaan kirjoittaja eivät milloinkaan kykene niitä sellaisinaan loihtimaan näkyviksi. Kaikki on joka tapauksessa vielä pähkähullumpaa. Ei tästä tämän enempää. Oleminen ei ole ensinkään niin yksinkertaista. Yksiselitteistä kuin lauseenjäsennys. Tai voi se ollakin. Mutta onko se?"

Tämäkin kysymys jää loppujen lopuksi roikkumaan ilmaan samoin kuin oikeastaan kaikki muutkin, mutta tärkeintä lieneekin asioiden pohtiminen - ja oleminen. Suosittelen Olemisen tapaluokkia -teokseen tutustumista kaikille laadukkaan kotimaisen lyhytproosan ystäville. Se on kirja, jonka lukee nopeasti, mutta jonka sisältö säilyy todennäköisesti mielessä vielä tovin lukemisen jälkeenkin.