30 kesäkuuta 2018

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: I Let You Go (2014)
Suomentanut: Päivi Pouttu-Deliére
Sivumäärä: 418 s.

Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä.

Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin.

Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista. 

Oma arvioni: Odotin tältä dekkarilta todella paljon. Niin vuolaasti teosta kehuttiin jo takakannessa ja liepeissä - ja jopa yllätyskäännettä "mainostettiin" etukäteen. Ihan hyvä kirja olikin, mutta oletin juonen olevan huomattavasti yllätyksellisempi kuin se sitten lopulta minusta olikaan. Oletukseni kun osoittautui oikeaksi. 

Lukisin mielelläni Ray Stevensin tutkimuksista myöhemminkin, mutta Ianista en haluaisi lukea enää enempää. Miten voikaan fiktiivinen hahmo olla niin kammottava. No, taitavan kirjoitustyön tulos kerta kaikkiaan. Psykologisen jännityksen ystävänä tulen todennäköisesti lukemaan Clare Mackintoshin tuotantoa myös jatkossa. Sen verran vakuuttava ja koukuttava tämä hänen esikoisteoksensakin oli. 

28 kesäkuuta 2018

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 303 s. 

Veitsenterävä Karl Axel Björk matkustaa Berliiniin ja kohtaa uransa kammottavimman murhaajan.

- Tyttö kaapattiin kesken koulupäivän, ja vietiin pois vaunuissa, poliisi kertoi. - Pelkään, että asialla on sama mies, jota on etsitty pitkään.
- Teurastaja, sanoi Björk hiljaa. 

Helsingissä Björk yrittää kuumeisesti selvittää ministeri Ritavuoren murhaa, jota hän epäilee salaliitoksi. Kun kaikkialla tulee seinä vastaan, turhautunut Björk pestautuu setänsä liikeyritykseen ja lähtee työmatkalle Berliiniin. 

Suurkaupungin yöt eivät henkäile pelkkää hilpeää kabaree-elämää ja moraalista vapautta. Murhamies sieppaa tyttöjä ja poikia, surmaa heidät kamalalla tavalla ja heittää ruumiit kanaaliin kaupungin keskuspuistossa Tiergartenissa. Ehtiikö Björk pysäyttää teurastajan ennen seuraavaa iskua?

Oma arvioni: Karl Axel Björkin tutkimusten viidennessä osassa liikutaan pääosin 1920-luvun Berliinissä lapsia raa´asti murhaavan mielipuolen jäljillä. Tarjolla on jälleen kerran muun muassa tarkkaa ajankuvaa ja jännittäviä juonenkäänteitä. Björkin nopeita hoksottimia tarvitaan tällä kertaa kenties enemmän kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. 

Virpi Hämeen-Anttilan historiallista Björk -sarjaa voi suositella lämpimästi laadukkaiden kotimaisten dekkareiden ystäville. Kadonnutta 20-lukua etsimässä -blogista voi lukea lisää kyseisen ajan ihmisistä ja ilmiöistä. 


26 kesäkuuta 2018

Marie Hermanson: Laakso

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2012
Ruotsinkielinen alkuteos: Himmelsdalen (2011)
Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry
Sivumäärä: 393 s.

Nautinnollisen nerokas trilleri pahuudesta

Suojainen yksityisklinikka syvällä Alppien kainalossa on kuin maanpäällinen paratiisi stressin halvaannuttamille asiakkailleen. Puhdas vuoristoilma, reippaat aktiviteetit ja huippupsykologien ammattitaito näyttävät tuottavan hyviä tuloksia. 

Kun Daniel tulee hoitolaan tapaamaan kaksosveljeään Maxia, Maxilla on yllättävä ehdotus. Hän haluaa Danielin jäävän tilalleen laaksoon muutamaksi päiväksi voidakseen käydä hoitamassa raha-asioitaan. Päivät kuluvat, ja jo alun perin hullulta kuulostanut ajatus muuttuu Danielin painajaiseksi. Miksi laaksosta on niin vaikea päästä pois? Ovatko klinikan asiakkaat sittenkin jotain muuta kuin työuupumuksen nujertamia yritysjohtajia? 

Oma arvioni: Kiehtovan erilainen rikostarina, joka saa lukijan pohtimaan pahuuden alkuperää ja luonnetta ja analysoimaan psykopatologiaan liittyviä kysymyksiä muun muassa ihmismielen manipuloitavuudesta. 

Jännitys tihenee sivu sivulta, sillä tarinan  juoni on rakennettu suorastaan pirullisen taitavasti. Laakso sijaitsee maalauksellisissa maisemissa, mutta siihen paikan kauneus sitten jääkin. Voin suositella kirjaa hyvin kirjoitetun ja älykkään psykologisen jännityksen ystäville. 

25 kesäkuuta 2018

Kirja-arvio: Tästä saa puhua! - Seksuaalista väkivaltaa Suomessa

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 150 s.

Maaret Launis työryhmineen on kirjoittanut kirjan, jonka juuret ovat kansainvälisessä #metoo -liikkeessä ja suomalaisen #Memyös -kampanjan tarinoiden pohjalta teos syntyi. Kysymyksessä on tärkeä puheenvuoro ja keskustelunavaus seksuaalista väkivaltaa vastaan. Tämä tuore tietokirja esittelee tämän valitettavan yleisen ja moninaisen ilmiön erilaisia muotoja seksuaalisesta häirinnästä, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja raiskaukseen. Kirjassa aihepiirejä käsitellään eri näkökulmista helposti lähestyttävällä tavalla niin asiantuntijoiden, viranomaisten kuin seksuaalista väkivaltaa kokeneiden henkilöiden haastattelujen kautta. 

Tänä päivänä yhä useammat naiset ja muunsukupuoliset uskaltavat kertoa vaikeista kokemuksistaan. Kirjan keskeisenä sanomana onkin, ettei uhrin tarvitse koskaan tuntea häpeää kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Kokemustarinat ovat koskettavaa - jopa ahdistavaa luettavaa, mutta toisaalta ne antavat myös toivoa siitä, että toipuminen on mahdollista ja apua on saatavilla, kunhan asioista uskaltaa puhua. Kirjassa pohditaan myös sitä, kuinka laaja-alaisia ja kauaskantoisia seurauksia seksuaalisen väkivallan kokemuksilla on ollut ihmisten elämässä. 

Tästä saa puhua! on informatiivinen perusteos, joka artikkelit rohkaisevat seksuaalisen väkivallan tunnistamiseen ja tunnustamiseen ja tarjoavat keinoja siitä toipumiseen. Vaikka teos on sisällöltään suhteellisen kattava, se ei pyrikään olemaan tyhjentävä vaan ennen kaikkea keskustelua herättävä. Siinä se onnistuukin mielestäni ihan hyvin. Artikkelien tyylillinen kirjavuus kuitenkin hieman häiritsi, ja visuaaliselta ilmeeltään kokonaisuus oli mielestäni harmillisen levoton.  

Olen kirjan kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että ongelmista pitää puhuu avoimesti niiden oikeilla nimillä. Helppoa se ei toki ole, mutta emme saa antaa pelon ja häpeän vaientaa meitä. Asiat eivät muutu parempaan suuntaan, ellei niistä uskalleta ensin puhua.   

24 kesäkuuta 2018

Christian Rönnbacka: Tuonen korppi

Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 248 s.

Talman kalkkilouhoksen yllä kaikuu korpin käheä huuto, kun metsässä seikkailevat sipoolaiset nuoret löytävät vedestä irtonaisen käsivarren. Komisario Antti Hautalehto joutuu kokoamaan kuoleman palapeliä. Ryhmänsä kanssa hän yrittää selvittää uhrin henkilöllisyyttä ja motiivia, miksi tunnistamattoman ruumiin kädet on hakattu irti. Synkän veden uhri ei kuitenkaan hevin tunnu suovan vastausta. 

Oma arvioni: Tuonen korppia on luonnehdittu Annti Hautalehdon visaisimmaksi murhamysteeriksi. No, kovin yksinkertaisesti ei torson arvoitus ratkennutkaan - ja hyvä niin. Hautalehto -dekkareissa minua viehättää se, että ne tulevat mukavasti lähelle lukijaa. Tapaukset ovat realistisia ja henkilöhahmot uskottavia. Poliisien välinen huumorikin toimii yleensä hyvin. Niin tälläkin kertaa. 

23 kesäkuuta 2018

Peter James: Täydellisyyden hinta

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2018
Englanninkielinen alkuteos: Perfect People (2011)
Suomentanut: Maikki Soro
Sivumäärä: 492 s.

Hiuksia nostattava trilleri geenimanipulaation mahdollisuuksista ja seurauksista

John ja Naomi Klaesson menettävät nelivuotiaan lapsensa harvinaisen perinnöllisen sairauden seurauksena. Surun murtamat vanhemmat haluavat epätoivoisesti varmistaa, ettei heidän seuraava lapsensa koe samaa kohtaloa. 

John ja Naomi kääntyvät salaisella yksityisklinikalla toimivan tohtori Leo Dettoren puoleen. Tämä lupaa, että 400 000 dollarin hinnasta he voivat määrätä tulevan lapsensa geeniperimän, kirjaimellisesti luoda design-lapsen. Johnin ja Naomin ainoat toiveet ovat, että lapsi on terve ja että se on poika. Tohtori Dettorella on kuitenkin aivan omat suunnitelmansa...

Oma arvioni: Rodunjalostus ja mittatilauslapset saavat jo sanoina aikaan kylmiä väreitä. Ajatuskin siitä, että ihminen voisi ja haluaisi päättää lapsensa ominaisuuksista on suorastaan karmaiseva. Varsinkin, jos valinnoissa mennään vaikkapa silmienvärin ja pituuden yli. Eikö jokainen lapsi olekaan arvokas sellaisena kuin hän sattuu syntymään? Peter Jamesin punomat juonenkäänteet pitivät tiukasti otteessaan, vaikka aluksi ehdin jo hieman tarinan koukuttavuutta epäilläkin. No, loppua kohden jännitys tiheni jatkuvasti ollen lopulta huipussaan. Oli pakko lukea aina seuraavakin sivu, kunnes tarina päättyi. Huh, huh. 

Täydellisyyden hinta oli järkyttävä, mutta samalla myös todella vaikuttava lukuelämys. Ehdottomasti yksi parhaimmista tänä vuonna lukemistani trillereistä.  Tulevaisuudenkuva maailmasta, jossa olisi tilaa vain täydellisille ihmisille, on todella pelottava. On hienoa, että lääketiede kehittyy koko ajan, ja monia vaikeita sairauksia pystytään tänä päivänä hoitamaan ja parantamaan. Mutta toisaalta on olemassa sellaisia asioita, joihin ihmisen ei pitäisi mielestäni puuttua lainkaan. 

22 kesäkuuta 2018

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Kustantaja: HarperCollinsNordic
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: Märkta för livet (2014)
Suomentanut: Hanna Arvonen
Sivumäärä: 382 s.


Kun maahanmuuttoviraston johtaja löydetään kuoliaaksi ammuttuna olohuoneestaan, epäiltyjen joukossa on myös hänen vaimonsa. Kukaan ei kuitenkaan osaa odottaa lapsen kädenjälkien löytymistä talosta, jossa ei asu lapsia. 

Syyttäjä Jana Berzelius ottaa tutkinnan vastuulleen. Kuuluisan syyttäjän tytär on nuori ja älykäs mutta myös kylmä, eivätkä häntä hetkauta hysteerinen leski tai uhrin kätköistä löytyvät uhkauskirjeet. Jana on teräksisen kova, varautunut, sulkeutunut. Kunnes löytyy uusi uhri.

Muutamaa päivää myöhemmin läheiseltä rannalta löytyy nuoren pojan ruumis ja hänen luotaan ase, jolla sekä hänet että aiempi uhri tapettiin. Jana ajautuu aina vain syvemmälle juttuun, sillä ruumiinavauksessa hän huomaa pojan pienessä, arpisessa heroiinin runtelemassa ruumiissa jotain oudon tuttua. Pojan ihoon on kaiverrettu kirjaimet, jotka laukaisevat Janan mielessä muiston hänen omasta synkästä, pelon täyttämästä menneisyydestään. Hänen yhteytensä poikaan on viilletty ihoon niin harkitun pahantahtoisesti, että se osuu suoraan hänen sisimpäänsä. 

Omaa salattua menneisyyttä suojellakseen Janan on pakko löytää murhaepäilty ennen poliisia. 

Kansainvälinen menestyskirjailija Emelie Schepp esittelee meille arvoituksellisen ja unohtumattoman Jana Berzeliuksen tässä jännittävän ja jäätävän kirjasarjan ensimmäisessä osassa.

Oma arvioni: Kesäloma tuli aloitettua Jana Berzeliuksen ja kumppaneiden seurassa. Ikuisesti merkitty on tapahtumarikas ja jännittävä dekkarisarjan avaus Alun tavanomaisuuden jälkeen lukija tempautui mukaan yllättäviin ja osin epärealistisiin juonenkäänteisiin. Vaikka tämä avausosa ei yllä suurimpien dekkarisuosikkieni joukkoon, sen verran kiinnostava hahmo sinnikkääksi selviytyjäksi osoittautunut syyttäjä Jana Berzelius on, että hän seikkailujaan rikosten parissa tulen seuraamaan mielelläni jatkossakin.

Tätä kirjaa voin suositella laadukkaan pohjoismaisen jännityskirjallisuuden ystäville. Ainoana isona miinuksena mainittakoon kirjan tavanomaista pienempi fontti, jota oli välillä  etenkin kursivoituna jopa hieman hankala lukea. Mieluummin enemmän luettavia sivuja kuin "pihistelyä" tekstin koossa, kiitos.  

21 kesäkuuta 2018

Kalle Niinikangas: Tervetuloa Mongoliaan - Runoja yksilönkehityksestä

Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 71 s.

Kalle Niinikankaan (s. 1973) viides runokokoelma on runoelma yksilönkehityksestä. Teos käsittelee Downin syndroomaa, isyyttä, ihmisyyttä ja aksolotleja, noita erikoisia pieniä vesieläimiä Keski-Meksikosta. Teoksen lähtökohta on Niinikankaan neljännen lapsen syntymä. Odottamaton tilanne loi tarpeen sopeutua, tarpeen saada tietoa jostain aiemmin tuntemattomasta. 

Ei meidän lentomme laskeutunut tulppaanipellon laitaan.
Me rysähdimme Sisä-Mongolian arolle
missä korviini ei kaiu oopperaa tai chansoneita tai motetteja
vaan möreää kurkkulaulantaa.
Eikä minulle tarjota vaaleaa vehnäolutta
italialaisen viinin asemesta,
kurkkuuni kumotaan väkipakolla kumissia,
käynyttä tammanmaitoa. 

Oma arvioni: Kun pojalla on yksi ylimääräinen kromosomi, isä on aluksi hämmentynyt ja surullinen, mutta vähitellen epätietoisuus vähenee ja tottumisen myötä epänormaalista tulee normaalia. Poika on yhteiskunnan silmissä kehitysvammainen. Sellainen, jolle ei aina suoda edes mahdollisuutta syntyä ja joka monissa maissa voi edelleen joutua suljetuksi laitokseen. Tämä pieni humoristi voi kuitenkin herätä joka aamu yhtä iloisena ja valmiina oppimaan uusia asioita, sillä hän on isänsä rakastama ja sisarustensa silmäterä. 

Matka tuntemattomaan ei ole kuitenkaan ollut helppo. Runoissa ei kaunistella eikä tunteissa säästellä, mutta ei suruun ja pettymykseen jäädä kierimäänkään. Niinpä kokoelma ei ole sävyltään synkkä - pikemminkin päinvastoin. Teos antaa luvan nauraa vakavillekin asioille. 

Suosittelen tätä elämänmakuista ja lämminhenkistä runokokoelmaa lämpimästi kaikille ennakkoluulottomille tai omista ennakkokäsityksistään eroon haluaville lukijoille. Mielestäni runot tarjoavat lisäksi verratonta vertaistukea kaikille niille vanhemmille, joiden lapset ovat saaneet yhden kromosomin äidiltä, yhden isältä ja yhden ihan oman, kuten Niinikangas yhdessä runossaan Down-lapsia osuvasti kuvailee. Kirjan tärkeimpänä  sanomana voisi olla se, että meidän olisi hyvä oppia näkemään sekä itsemme että toisemme pintaa syvemmältä. Ihmisyys on yhteistä meille kaikille, on meillä sitten jokin näkyvä vamma tai ei. 




20 kesäkuuta 2018

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää

Kustantaja: Sitruuna
Julkaisuvuosi: 2015
Koreankielinen alkuteos: Madangeul naom amtak (2000)
Kuvitus: Nomoco
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut: Hilla Hautajoki
Sivumäärä: 144 s.

Tämä on tarina Tähkästä, kanasta joka ei enää tahdo munia. Tähkä katselee häkistään, kun muut eläimet kuljeskelevat pihalla vapaana. Tähkä haaveilee vapaudesta ja omasta poikasesta. Kana joka tahtoi lentää on elämänmyönteinen ja sydämet sulattava pienoisromaani äitiydestä ja oman elämän herruudesta. 

Oma arvioni: Hieno faabeli, jolla on annettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Tarinassa pohditaan tärkeitä arvoja, kuten vapautta ja rakkautta. Myös tunteet ilosta suruun ovat vahvasti läsnä. Kirja ottaa mielestäni hienosti kantaa myös erilaisuuden hyväksymisen ja unelmoinnin oikeutuksen puolesta. Periksi ei kannata antaa. 

Lapsille kirja on ennen kaikkea eläinsatu, mutta aikuiset voivat ymmärtää sen vertauskuvana elämästä osana perhettä ja laajempaa yhteisöä sekä yhteiskuntaa. Jokaisella meistä on niissä omat roolimme ja paikkamme, mutta joillekin tämä selviytymismatka on mutkikkaampi kuin toisille. Surumielistä tarinaa lukiessa mieleen nousi H.C. Andersenin Ruma ankanpoikanen. 

Tämä viehättävä pitkäaikaiseksi kansainväliseksi myyntimenestykseksi noussut romaani kuvaa osuvasti sitä, että sankarin ei tarvitse olla aina se suurin ja kaunein.  Kirjan pohjalta on tehty myös suosittu animaatioelokuva. 

Suosittelen tätä liikuttavaa tarinaa kaikille elämää pohdiskeleville. 

19 kesäkuuta 2018

Grazyna Zeranska-Gebert & Teuvo Lampinen: Parlando – Musiikkisanakirja

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 320 s.

Jokainen taidemusiikkiin tai musiikin teoriaan hiukankin perehtyvä kohtaa valtaisan määrän erilaisia vieraskielisiä termejä. Suuri osa niistä on tuttuja, mutta mitä lopulta tarkoittivatkaan presto, piano ja pizzicato ja mitä eroa on allegrolla, andantella ja adagiolla? 

Parlando kokoaa yhteen kaikki tärkeimmät musiikkiin liittyvät sanat. Se kattaa musiikin lajit klassisesta jazziin ja rockiiin sekä eri kulttuurialueet ja aikakaudet. Teoksessa kuvataan soittimia, tansseja ja musiikin tyylikausia eikä unohdeta myöskään sävellyksiin liittyvää runoutta ja tarustoa.

Hakusanat on tiivistetty mahdollisimman ytimekkääseen muotoon. Tuloksena on kompakti hakuteos ja helppotajuinen oppikirja jokapäiväiseen käyttöön musiikin kuuntelijoille ja opiskelijoille sekä esittäville taiteilijoille lapsista aikuisiin ja harrastajista ammattimuusikoihin. 

Kirjassa on liitteenä suomennoksia muun muassa Antonio Vivaldin, Francesco Petrarcan ja Aloysius Bertrandin runoista sekä Claude Debussyn runsaista esitysohjeista.

Oma arvioni: Parlando on erinomainen hakuteos kaikille musiikin ystäville. Sitä lukiessa tulin matkanneeksi oman soittoharrastukseni alkumetreille lähes neljän vuosikymmenen taakse, jolloin lukuisat vieraskieliset musiikkitermit tulivat vähitellen tutuiksi nuotteja lukiessa ja musiikin teoriaa opiskellessa. Vaikka nuotinlukutaito on edelleen hallussa, osa termeistä on valitettavasti jo unohtunut. Niinpä tämä monipuolinen, informatiivinen ja selkeä päivitetty musiikkisanakirja toimi mainiona muistin virkistäjänä. Ja erilaisia musiikkityylejä esitellessään myös tiedon lisääjänä. 


Milla Paloniemi: Kiroileva siili 8

Kustantaja: Sammakko
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 80 s.

Kiroileva siili on palannut! Tässä äreässä, mutta hauskassa uutuusalbumissa siili sompailee rakkauden ja mustasukkaisuuden maisemissa ja ottaa kantaa uusiin ruokakulttuureihin ja muihin aikamme ilmiöihin. Suloinen piikkipallo tutustuu myös kauan kateissa olleeseen isoisäänsä, kokeilee akupunktiota aggressiivisuutensa hoitoon ja harkitsee horrostamista. Kiroilevan siilin mukana seikkailevat monet vanhat tutut siilihahmot, kuten Antti ja Citysiili.

Milla Paloniemen piirtämä sarjakuva on saavuttanut huikean suosion ja sillä on vankkumaton lukijakunta. Kiroileva siili sai vuonna 2008 ensimmäisen Sarjakuva-Finlandia -palkinnon. Kiroileva siili 8 sisältää parhaat siilistripit viimeisimmän kolmen vuoden ajalta.

Oma arvioni: Jos haluat tietää, minkä uuden kirosanan siili on keksinyt, lue tämä Kiroileva siili 8. 
Seuraava kuva tiivistäköön eilispäivän fiilikset. Onneksi nyt on jo uusi päivä...


Sophie Kinsella: Yllätä minut

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Englanninkielinen alkuteos: Surprise me (2018)
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 378 s.

"Rakkaus on sitä, että pitää toista ihmistä loputtoman kiehtovana."

Sylvien ja Danin avioarki sujuu saumattomasti: on kaunis koti, ihanat kaksostytöt ja hyvät työpaikat, He ovat täydellinen pari, lukevat toistensa ajatukset ja uskovat ettei mikään voi järkyttää heidän onneaan. Sitten lääkäri ennustaa tervehenkiselle parille vielä ainakin 68 yhteistä elinvuotta ja kriisi on valmis. Miten he jaksavat pysyä kiinnostavina toisilleen aina satavuotiaiksi asti? Nyt ei pelkät leffaillat enää riitä. Sylvie ja Dan alkavat järjestää toisilleen pirteitä pikku yllätyksiä. Ja jännitystä siitä kyllä koituukin, kun aikeet menevät pieleen ja yllätys toisensa perään yllättää heidät molemmat. Sitten ilmoille ponnahtaa varsinainen jymy-yllätys ja skandaali menneisyydestä paljastuu. Ovatko he koskaan toisiaan oikein tunteneetkaan?

"Jos rakkaus on helppoa, silloin tekee jotain väärin."

Oma arvioni: En yleensä pidä yllätyksistä. Ja tämän kirjan lukemisen jälkeen tutut ja turvalliset rutiinit tuntuvat entistäkin tärkeämmiltä. Eipä silti, eihän minulla ole kumppaniakaan, joka minut voisi yllättää. Sophie Kinsella (s.1969) kuvaa uusimmassa kirjassaan arkista perhe-elämää, jossa kaikki on oikeastaan varsin hyvin - siis ainakin periaatteessa. Mutta, ovatko ihmiset tyytyväisiä siihen, mitä heillä on? Valitettavasti monet heistä haluavat jatkuvasti jotain enemmän tietämättä kuitenkaan aina itsekään miksi. Liiallisen yrittämisen sijaan kannattaisi ehkä sittenkin keskittyä vain elämään eteenpäin, hetki ja päivä kerrallaan. 

Lähes kaikki Kinsellan kirjat lukeneena oletin tämän kirjan olevan jotenkin kevyempi ja hauskempi.  Nyt en kuitenkaan nauranut oikeastaan kertaakaan. Tästä voi tehdä mielestäni sen johtopäätöksen, että kirjailijan ikääntyminen on saanut myös hänen hahmonsa käyttäytymään kypsemmin. Ihan hyvä suunta, mutta kyllä Himoshoppaaja -hömpälläkin toki paikkansa on. Yllätä minut -teos ansaitsee pisteet erityisesti siitä, että kerronta ei ole liian siirappista, mitä ennalta hieman pelkäsin. Ihan mukava romaani, mutta jotta olisin viihtynyt tarinan parissa vielä paremmin, olisin kaivannut siihen  jotakin enemmän.  

18 kesäkuuta 2018

Samanta Schweblin: Houreuni


Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2018
Espanjankielinen alkuteos: Distancia de rescate (2014)
Suomentanut: Einari Aaltonen
Sivumäärä: 121 s.

Oma lapsi on muuttunut vieraaksi.
Näkymätön vaara varjostaa idylliä.

Miten rakkaintaan voi suojella?

Nuori äiti Amanda makaa maalaissairaalassa kuolemaisillaan. Vierellä valvoo David-poika, joka ei ole hänen lapsensa. Amandan ja Davidin vuoropuhelussa keriytyy auki pahaenteisten tapahtumien sarja, tarina kadotetuista sieluista, hiipivästä myrkystä ja äidinrakkauden riittämättömyydestä. 

Ekokatastrofin uhka ja yliluonnolliset ainekset yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla tässä ylistetyssä romaanissa, jossa äidin peloista pahimmatkin voivat toteutua.

Oma arvioni: Rauhallisen maalaiselämän idyllin rikkoo ruton lailla tuhoa kylvävä epämääräinen myrkytystila, joka tuhoaa elämän muutamassa tunnissa. Siinä pahaenteinen lähtökohta hyytävälle trillerille, jota lukiessa oli välillä jopa vaikea hengittää. Argentiinalaissyntyinen Samanta Schweblin (s. 1978) kuvaa esikoisromaanissaan äidinrakkautta ja vieraantumista tavalla, joka saa lukijan hämmentymään jättäen jälkeensä avoimia kysymyksiä. Pelastusetäisyys, johon kirjan espanjankielinen nimikin viittaa, osoittautuu käsitteenä varsin kuvaavaksi äidin ja lapsen välisessä suhteessa. 

Kirja on sivumäärässä mitattuna kevyt, mutta sisällöltään kuitenkin kaikkea muuta. Kieli on lyhyttä ja yksinkertaista, mutta tunnelma on kuumeisen painostava ja tarina kaikessa tulkinnanvaraisuudessaan varsin arvoituksellinen. En yleensä lue samaa kirjaa useampaan kertaan, mutta Houreunen kohdalla voisin hyvinkin tehdä poikkeuksen. Toinen lukukerta saattaisi nimittäin tuottaa erilaisen lukukokemuksen. 

Kiinnostuin kirjasta sekä hienon kansikuvan että Helsinki Lit 2018 -tapahtuman kirjailijahaastattelun perusteella. Teos on mielestäni hengästyttävän hämmästyttävä. Jos etsit erilaista luettavaa, Houreuni on erinomainen valinta. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen elokuva tämän pienoisromaanin pohjalta syntyy. 

17 kesäkuuta 2018

Domenico Starnone: Solmut

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Italiankielinen alkuteos: Lacci
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä
Sivumäärä: 191 s.

"Tätä leikkiä on jatkunut vuosia, vuosikymmeniä, ja siitä on muodostunut meille tapa: elämä katastrofin keskellä, piehtarointi häpeässä, siinä on parisuhteemme liima."

Solmut on kertomus avioliitosta. Niin kuin monet muutkin liitot, se on kokenut kovia iskuja, huojunut arjen alla, ja natissut liitoksissaan. Ja silti se on kestänyt. Tai ainakin päällisin puolin näyttää siltä. Vandan ja Aldon avioliiton pahin kriisi koettiin kymmeniä vuosia sitten, mutta säröt näkyvät vieläkin. Nyt kun talossa ovat enää vain he kaksi lasten lennettyä pesästä, säröt uhkaavat levitä halkeamiksi, joita kukaan ei osaa enää korjata. 

Oma arvioni: Solmut on koruton kuvaus erään avioliiton vaiheista puolisoiden ja hieman heidän jälkikasvunsakin kertomana. Kirjaa lukiessa ruusunpunaiset kuvitelmat ikuisesta onnesta ja rakkauden muuttumattomuudesta haalistuvat nopeasti - jos sellaisia nyt jollakin enää edes sattuu olemaan. Starnone ei turhia selittele,  eikä tarina eksy sivuraiteille. Kokonaisuus on todella napakka, onhan alle kahteensataan sivuun saatu puristettua iso kertomus. Kirjailija siis hallitsee sujuvan kerronnan ja tietää, kuinka saa pidettyä lukijan otteessaan - ilman suurta draamaa ja yllätyksellisiä juonenkäänteitäkin. Solmut on mielestäni oivallinen osoitus siitä, että arkisissa asioissa on ainekset hienoon romaaniin, jossa ovat solmussa muutkin kuin kengännauhat, mutta jota on kaikista sotkuista huolimatta vaivatonta lukea.

Kuuntelin Helsinki Lit 2018 -festivaalin keskustelua, jossa tämä suosittu italialaiskirjailija kertoi tarinaa lapsuudestaan ja ajattelin heti, että hänen tuotantoonsa täytyy tutustua. Solmut on Domenico Starnonen  ensimmäinen suomennettu teos.  

A. J. Finn: Nainen ikkunassa

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Englanninkielinen alkuteos: The Woman in the Window
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Sivumäärä: 461 s.

Piinaavaa jännitystä huokuva mestarillinen trilleri naisesta, joka näki jotain mitä hänen ei olisi pitänyt. Avoimia paikkoja kammoava Anna ei pysty poistumaan kodistaan New Yorkin Harlemissa, minkä vuoksi hän viettää päivänsä neljän seinän sisällä vakoillen naapuriensa elämää. Kun taloon muuttaa salaperäinen Russellien perhe, alkaa Anna seurata heitä lähes pakkomielteisesti. Eräänä iltana Anna näkee ikkunasta, kun joku puukottaa perheen äidin Janen. Anna on tapahtumien ainoa silminnäkijä, ja asiat alkavat saada merkillisiä käänteitä. Pian Anna ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuviteltua. 

Oma arvioni: Huh, olipa koukuttavaa. Kirjaa oli suorastaan pakko lukea ahmien eteenpäin, jotta saisi selville, mitä oikein oli tapahtunut. Hetken, kun luuli tietävänsä, seuraavassa hetkessä huomasi jälleen erehtyneensä. Ja jännitys säilyi viimeisille sivuille asti. 

Nainen ikkunassa on vakuuttava film noir -henkinen esikoisdekkari. Teoksen sivuilla on kiinnostavasti lukuisia viittauksia vanhoihin elokuviin. Kerronta on niin visuaalista, ettei minulla ole vaikeuksia kuvitella tarinan toimivan mainiosti myös elokuvana. Kirjaa lukiessa ei voi olla miettimättä, mitä kaikkea talojen seinät sisälleen kätkevätkään. Se saa pohtimaan sitäkin, kummat ovatkaan loppujen lopuksi pelottavampia; avoimet vai suljetut paikat. 

Tätä laadukasta psykologista trilleriä voin suositella kaikille kyseisen genren ystäville. En kuitenkaan kehota tarttumaan tähän kirjaan juuri ennen nukkumaan menoa, sillä saattaa hyvinkin olla, että yöunet jäävät syystä tai toisesta lyhyiksi... 

16 kesäkuuta 2018

Mari Jungstedt: Toiset kasvot

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: Det andra ansiktet
Suomentanut: Emmi Jäkkö
Sivumäärä: 365 s.

Kuka murhaa keski-ikäisiä perheenisiä ja miksi? Mari Jungstedtin supersuosittu Gotlantiin sijoittuva dekkarisarja jatkuu.

Oma arvioni: Tämä sarjan 13. osa kertoo paitsi petoksesta niin myös rakkaudesta. Joskus intohimokin saattaa jopa tappaa. Tutuiksi tulleet hahmot ovat säilyttäneet kiinnostavuutensa. ja miljöössä on edelleen sitä jotakin ja jännitystä riittää. Mainio kesädekkari siis. 

15 kesäkuuta 2018

Maiju (Mansikkka) Voutilainen: Itke minulle taivas

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Kuvittanut: Hilla Semeri
Sivumäärä: 63 s.

Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.

Kirjoittaja päästää lukijan ihonsa alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. Jokainen meistä on arvokas. 

Maiju Voutilainen eli Mansikkka (s.1996) on tunnettu tubettaja, joka nimettiin vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi tunnustuksena rohkeudesta puhua julkisesti mielenterveysongelmista. Itke minulle taivas on hänen esikoisteoksensa. 

Oma arvioni: Mansikkkan riipaisevan rehelliset runot ja mietteet puhuttelevat varmasti etenkin nuoria, jotka kamppailevat muun muassa kelpaamattomuuden tunteen ja yksinäisyyden kanssa ja etsivät niin itseään kuin paikkaansa maailmassa. Tunteet - myös negatiiviset - ovat teksteissä vahvasti läsnä. Ja hyvä niin, sillä kaikki tunteet ovat aina oikeita ja oikeutettuja. Mielestäni kirjan keskeisenä sanomana on, että jokainen meistä kelpaa juuri sellaisena kuin on, vaikka siltä ei elämän myrskyissä taivaan itkiessä ja vuodatettujen kyynelten ja unettomien öiden varjoissa aina tuntuisikaan. Meiltä kysytään rohkeutta, kuten seuraava lainauskin osoittaa:

"uskalla
olla
olematta
oikeassa
mutta
olla
oikeasti
olemassa" 

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: Into the Water (2017)
Suomentanut: Antti Autio
Sivumäärä: 395 s.

Kavahda tyyntä pintaa - et ikinä voi tietää, mitä sen alle kätkeytyy!

Teini-ikäisen tytön ja keski-ikäisen naisen ruumiit löytyvät pikkukaupungin läpi virtaavasta joesta vain muutaman viikon päässä toisistaan. Kun tapauksia aletaan tutkia, esiin piirtyy kätketty tarina vuosien takaa. 

Nainen junassa -jättimenestyksen tekijän uusi, vangitseva trilleri sukeltaa muistin petollisuuteen ja menneisyyden aavemaisiin kaikuihin.

Oma arvioni: Tästä kirjasta ei todellakaan näkökulmia puuttunut, mutta mielestäni hahmoja oli jo liikaakin. Oli ajoittain jopa hankalaa pysyä perässä, kuka milloinkin oli äänessä. Yhtä asiaa jäin tässä trillerissä todella kaipaamaan - nimittäin jännitystä. Aineksia kyllä olisi ollut riittävästi, mutta jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Lukukokemus oli varsin hämmentävä, sillä odotin kirjailijan edellisen teoksen perusteella tältä kirjalta huomattavasti enemmän. Nyt lukeminen oli pitkälti kuin vastavirtaan uimista rannalle pääsyä odottaen.

14 kesäkuuta 2018

Iina Koskinen, Maria Ruuska & Tanja Suni: Tutkimuksesta toimintaan - Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen

Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 264 s.

Tieteellä on voima muuttaa yhteiskuntaa - ja jokainen tutkija voi oppia keinoja, joilla edistää oman tutkimuksensa vaikuttavuutta. Tutkija tarvitsee vaikuttamiseen viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Hänen on pystyttävä kertomaan tutkimuksestaan selkeästi ja havainnollisesti ja osattava kommentoida ajankohtaisia asioita laajemmin tieteen näkökulmasta. Tutkijan tulee tunnistaa tutkimustiedon hyödyntäjät, esimerkiksi päättäjät, päätösten valmistelijat, kansalaiset tai journalistit ja löytää yhteistyöhön kulloinkin sopivat käytännön keinot.

Tutkimuksesta toimintaan tarjoaa tutkijoille, asiantuntijoille ja opiskelijoille viestinnän ja vaikuttamisen parhaat työkalut tutkimushankkeiden eri vaiheisiin. Kirja antaa arvokasta tietoa myös tutkimuksen hyödyntäjille ja esimerkiksi tutkimusrajoittajille.

Oma arvioni: Tämä tuore ja monipuolinen teos johdattaa tutkijan erityisesti tärkeiden miksi- ja miten -kysymysten äärelle.  Se antaa eväitä muun muassa siihen, miten omasta tutkimuksestaan voi blogata kiinnostavasti ja herättelee pohtimaan, voisiko tutkimuksen tiimoilta tehdä yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Kirjassa esitellyt haastattelut havainnollistavat vuorovaikutuksen merkitystä ja vaikuttamistyön haastavuutta monin tavoin.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sekä aloitteleville tutkijoille että tutkimustyön konkareille. 

13 kesäkuuta 2018

Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Århundradets kärlekskrig, punktroman (2016)
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivumäärä: 173 s.

Elämänmittaisen suhteen raunioilla viihtyvät suru, katkeruus, halu ja viha.

Ennen toisistaan juopuneet rakastavaiset ovat keskellä piinallista keskustelua, jossa avataan kaikki ne haavat, joita parisuhde pahimmillaan kantaa mukanaan. Tihenevät lauseet saavat epäilemään, oliko raunioiden paikalla koskaan mitään parempaa. 

Eroaminen on kuin
maanjäristys.
Jos hyvin käy
näkee miten
oma maailma romahtaa.

Marta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina (1978) ilmestyi 40 vuotta aiemmin. Vuosisadan rakkaussota tuo avioliiton uuteen tilaan ja aikaan kuvaten samalla pettymystä sukupuoliroolien jähmeyteen ja asenteiden muuttumattomuuteen. 

Oma arvioni: Vuosisadan rakkaussota on suorasanainen näkökulmaromaani pitkän avioliiton viimeisistä hetkistä. Kirja on myös avainromaani, sillä se kuvaa varsin peittelemättömästi todellisia henkilöitä, eli tässä tapauksessa siis kirjailijaa itseään ja hänen ex-miestään. Kiinnostuin kirjasta Helsinki Lit 2018 -tapahtumassa käydyn keskustelun perusteella, vaikka en edellä mainittuja henkilöitä tunnekaan. 

Rakkaussota on vahvaa dialogia, jossa kummankin osapuolen pettymys, viha ja kauna purkautuvat rajusti. Nainen kokee olevansa alistavan miehensä vanki, ja mies kuvittelee olevansa yli-ihminen.  Kirjallaan Ebba Witt-Brattström haluaa ravistella perinteisiä sukupuolirooleja ja ottaa kantaa väkivallattoman parisuhteen puolesta. 

Ennakkoon mielenkiintoni kirjaa kohtaan heräsi ennen kaikkea sen muodon, runomuotoon asetellun proosan, vuoksi. Vaikka vuoropuhelu sinänsä kohtuullisen hyvin toimikin, kaipasin kieleen kuitenkin enemmän sävyjä ja tasoja. 

Katariina Vuori: Erään tapon tarina

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2018
Äänikirjan kesto: 5 h 58 min
Lukija: Jaakko Ohtonen

"Ihan mitä vaan, että se piina ja pelko olisi saatu loppumaan."

Tositarina todellisista rikoksista, isän kaltoin kohtelemasta äidistä ja pojasta, jonka lapsuus on väkivallan värittämä. Pikkukaupungista, jossa kaikki tietävät, mutta kukaan ei puutu tilanteeseen.
Ennen kuin on liian myöhäistä.

Oma arvioni: Vaikka teos perustuukin tositapahtumiin, tarinaa kuunnellessa unohtaa helposti, ettei kyseessä olekaan varsinaisesti dekkari. Kyseessä on enemmänkin karu kuvaus perheväkivallasta, joka päättyi poikkeuksellisella tavalla. Monta kertaa kyllä toivoin, etteivät tapahtumat ja pienen pojan ja hänen äitinsä kokemukset olisi olleet totta. Ahdistus ja alituinen pelko olivat kirjassa vahvasti läsnä, mutta oli siinä toki pilkahduksia hyvistäkin hetkistä. 

Äänikirjaa kuunnellessani pohdin, kuinka paljon vääryyttä voikaan joutua kohtaamaan, ennen kuin joku tekee jotakin. Tässä tositarinassa asiat olisivat todennäköisesti menneet toisin, jos perheen ongelmiin olisi puututtu ajoissa ja oikealla tavalla. Vaikka tarinassa nyrkit heiluvat ja veri lentää, väkivallalla ei haluta mässäillä, vaan  pyrkimyksenä on kannustaa ihmisiä siihen, että apua uskallettaisiin hakea ajoissa. Minäkin toivon, ettei tällainen tragedia enää koskaan toistuisi, sillä yksikin väkivallan keskellä eletty elämä on liikaa.

Tämä teos olisi mielestäni ajatuksia herättävää luettavaa etenkin kaikille sosiaalityöntekijöille ja poliiseille - entisille, nykyisille ja tuleville. 




12 kesäkuuta 2018

Merja Asikainen: Milana – elämäni Laila Kinnusen tyttärenä

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 224 s.

Äidin varjo on ollut elämässäni monella tapaa musertava. Ei ole ollut sanottua, että sieltä edes voisi nousta ja selviytyä. Tänä päivänä uskallan jo itsekin ajatella itseäni selviytyjänä.

Millaista on elää kuuluisan äidin varjossa? Laulaja Laila Kinnusen tytär Milana Misic ei ole tähän mennessä halunnut kertoa kaikkea lapsuudestaan, jota leimasivat perhepiirin alkoholismi, väkivalta ja henkiset jännitteet. Nyt kulissit kaatuvat. Milana sanoutuu irti peittelyn ja kaunistelun perinteestä ja kertoo kipeimmätkin yksityiskohdat kaihtelematta. Menneisyyttä dokumentoivat valokuvien lisäksi päiväkirjakatkelmat sekä sosiaalitoimen ja lastensuojelun raportit.

Lapsuus- ja nuoruusvuodet ovat jättäneet Milanaan syvät jäljet. Tämä teos on kuitenkin selviytymistarina, joka tarjoaa inspiraatiota ja oivalluksia. Hauraasta lapsesta ja taustaansa pakoon tempoilevasta nuoresta on kasvanut valoisa aikuinen nainen ja menestyvä muusikko. 

Oma arvioni: Rehellisen kaunistelematon tarina kuuluisan äidin suuresta varjosta ja lasisesta lapsuudesta. Se on tarina pelosta ja turvattomuudesta - mutta myös rakkaudesta ja läheisyyden kaipuusta. Vaikka pienen tytön ja itseään etsivän nuoren kokemukset ovat olleet rankkoja ja ahdistavia, on kuitenkin lohdullista lukea, että kipeimmistäkin asioista voi ja kannattaa puhua ja kirjoittaa. Vaikeimmatkaan kokemukset eivät välttämättä tarkoita ikuista epäonnistumista, vaan jokainen voi löytää oman tiensä ja olla selviytyjä. Se vaatii kuitenkin rohkeutta, eikä mitään saa ilmaiseksi. 

Kirjaa lukiessa pysähdyin monesti pohtimaan sitä, miksi lastensuojelu ei toiminut niin kuin sen olisi pitänyt. Miksi pienen tytön hätää ei huomattu? Vaikka yhteiskuntamme on muuttunut aika paljon 1970-luvusta, askarruttavat samat kysymykset usein edelleen. Mietin myös, onko tänä päivänä erilaista elää kuuluisien vanhempien lapsena kuin vaikkapa neljäkymmentä vuotta sitten. Asiaan vaikuttaa varmasti oleellisesti se, ovatko perheen asiat oikeasti kunnossa, vai pidetäänkö kulisseja pystyssä jopa hinnalla millä hyvänsä. 

11 kesäkuuta 2018

Seppo Jokinen: Lyödyn laki

Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 407 s.

Silmitön väkivalta syrjäisellä metsätiellä, tahalliselta vaikuttava tulipalo sekä raviohjastajan kuolema askarruttavat komisario Sakari Koskista. Voisiko erillisillä rikoksilla olla yhteys keskenään. Myös arvostetun kirurgin mystinen katoaminen työllistää poliisia. Kaiken keskellä Koskisen arjessa tapahtuu. Suuri elämänmuutos nostattaa laineita, mutta onnekseen hän ei ole niitä enää yksin tyynnyttämässä. 

Oma arvioni: On aika uskomatonta, että komisario Sakari Koskinen on muistaakseni minulle täysin uusi tuttavuus, vaikka hän onkin seikkaillut Seppo Jokisen dekkareissa jo 23 kertaa. Vaikka hahmoon tutustumista ei olekaan viisainta aloittaa uusimmasta kirjasta, en voinut vastustaa Jokisen uusinta dekkaria, kun sen kirjastosta sattumalta löysin.
Päällimmäiseksi kirjasta jäi lukemisen jälkeen tunne, että vähemmälläkin materiaalilla olisi varmasti pärjätty. Niin paljon kirjassa tapahtui, mutta kirjailijan kunniaksi on samalla todettava, että paketti pysyi kasassa varsin hyvin. Pidin siitä, että kirjassa rikosten rinnalla käsiteltiin myös arkisia asioita. Kiinnostuin Koskisesta ja hänen tiimistään sen verran, että Lyödyn laki ei taatusti jää ainoaksi Koskisdekkariksi, jonka luen. 

Mainio tämänvuotisen dekkariviikon avaus. 

09 kesäkuuta 2018

Sarah Crossan: Yksi


Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2018
Englanninkielinen alkuteos: One (2015)
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 200 s.

Lukuisia palkintoja saanut kuvaus sisarusten välisestä rakkaudesta

Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?

Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma. Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti. 

Koskettava ja poikkeukselliseen muotoon kirjoitettu säieromaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee? 

Oma arvioni: Valitsin kirjan luettavaksi sen puhuttelevan kansikuvan perusteella. Ja sisältö osoittautuikin todella kiinnostavaksi. Kirjaa oli suorastaan pakko ahmia. Osaltaan tähän vaikutti se, että minun oli helppo samaistua päähenkilöiden kokemuksiin. Minuakin on vuosikymmenten aikana tuijotettu ja vältelty erilaisuuteni vuoksi. Ulkopuolisuuden tunne on tuttua ja toive siitä, että minut nähtäisiin ensisijaisesti ihmisenä ja yksilönä - ei tietyn vammaryhmän edustajana, elää edelleen. Sen verran vahvoina stereotypiat ovat säilyneet tähän päivään asti. 

"Oleskeluhuoneessa he parveilevat lähistöllä kuin me olisimme ateria ja he taas nälkäisiä eläimiä. He ojentavat kaulansa kireiksi, kurkottavat nähdäkseen meidät. Emmekä me edes esitä cancan-numeroa ilkosillamme. Emme tee sen kummempaa kuin nojailemme kainalosauvoihin. Se kuitenkin riittää. Meidän pelkkä olemuksemme vangitsee heidät."

Vaikka Yksi onkin fiktiivinen romaani, tarinan edetessä asiaa ei juurikaan ajatellut. Niin uskottavan tuntuista kerronta oli. Tunteet olivat vahvasti läsnä - ja kyllä jokunen kyynel lukiessa poskelle vierähti. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Harvinaisempi aihevalinta ja poikkeuksellinen tekstin ladonta muodostivat mielestäni hyvin toimivan kokonaisuuden, johon kannattaa tutustua avoimin mielin ja sydämin. Erilaisuus saattaa helposti aluksi hämmentää, mutta pelolle ei kannata antaa valtaa. 

Yksi on nuorille aikuisille suunnatuista kirjoistaan tunnetun irlantilaiskirjailijan ensimmäinen suomennettu teos. Tämän hienon ja kauniin tarinan soisi löytävän tiensä etenkin nuorten lukijoiden käsiin. Mutta antaa se toki ajattelemisen aiheita varttuneemmillekin lukijoille. 



08 kesäkuuta 2018

Tiina Lintunen: Punaisten naisten tiet

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 336 s.

Keitä olivat sisällissotamme tuntemattomat naiset? 


Talvella 2018 vallankumoukseen ryhtyneiden punakaartien toimintaan osallistui aseettomina paljon naisia, etenkin sairaanhoidossa ja huollossa. Tässä kirjassa annetaan ääni näille tavallisille työläisnaisille ja heidän kohtaloilleen. Keitä he olivat, mitä he tekivät ja mitä heille tapahtui sodan jälkeen?

Kirjassa luodaan ryhmäkuva punaisista naisista, jotka joutuivat oikeuteen syytettynä valtiopetoksellisesta toiminnasta. Ensimmäistä kertaa on selvitetty, mitä ihmisille tapahtui sisällissodan rangaistustoimenpiteiden jälkeen. Millaiseksi punaiseksi leimattujen henkilöiden arki muodostui sodan jälkeen? Entä millaisen perinnön naiset jättivät lapsilleen kaikesta kokemastaan?

Oma arvioni: Punaisten naisten tiet avaa lukijalle historiaa, josta ei ole aiemmin juurikaan puhuttu. No, tänä vuonna sisällissodastamme on mielestäni keskusteltu monissa yhteyksissä jo vähän liikaakin. Siksi olinkin päättänyt olla lukematta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.. Joskus kuitenkin kannattaa muuttaa mieltään. Kun törmäsin tähän kirjaan, en malttanut olla lukematta, sillä naisnäkökulma kiinnostaa aina.  

Hyvä, että tartuin tähän silmiä avaavaan tutkimukseen pohjautuvaan teokseen. Se tarjosi lukukokemuksen, joka oli varsin hätkähdyttävä. Naisten karut kohtalot ja heidän kokemansa vääryydet koskettivat syvältä. Sota on aina julmaa ja turhaa, sillä kaikki osapuolet ovat lopulta häviäjiä.  Sota jättää kokijoihin pysyvät jäljet.

07 kesäkuuta 2018

Kaarina Mönkkönen: Vuorovaikutus asiakastyössä - Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 236 s.

Ihmisten välistä vuorovaikutusta voisi verrata tanssiin, jossa toista osapuolta kutsutaan tietynlaisiin askelkuvioihin. Myös vuorovaikutuksessa toinen voi dominoida tai astua taitamattomuuttaan toisen varpaille. 

Sosiaali-. terveys- ja kasvatusalan työn muuttuessa ja monipuolistuessa tarvitaan yhä enemmän luovia taitoja. Asiakas on osattava kohdata yksilönä ja kunkin tilanteen omilla ehdoilla. Toisinaan on vaikea määritellä, millainen vuorovaikutus palvelee asiakasta parhaiten.

Vuorovaikutus asiakastyössä avaa ymmärrystä asiakaskohtaamisten moninaisuuteen. Se pohtii, millaiseen vuorovaikutukseen olisi tärkeä pyrkiä, mitä kompastuskiviä ammattilainen kohtaa ja milloin hyvää tarkoittavalta näyttävä toiminta voi olla asiakkaan kannalta ihan muuta.

Työssä kohdattavia tilanteita lähestytään käytännön esimerkein. Miten rakennetaan yhteistoiminnallinen suhde asiakkaan ja moniammatillisen tiimin kanssa? Kuinka asiakkaan toimijuutta tuetaan? Mitä merkitsee dialoginen työote osana työyhteisö- ja tiimitaitoja?

Oma arvioni: Tämä tuore tietokirja avaa asiakaskeskeisen vuorovaikutuksen saloja ja asiantuntijavaltaan liittyviä keskeisiä kysymyksiä monipuolisesti ja selkeästi. Teos haastaa lukijaa miettimään omaa toimintaansa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Niissä on aina kysymys ennen kaikkea erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Oleellista on pyrkiä kohtelemaan jokaista kunnioittaen ja arvostaen. Näin henkilö voi kokea tulevansa aidosti kuulluksi - ja toivottavasti myös ymmärretyksi. Dialogisuuteen pääseminen ei ole yksinkertaista, mutta ei onneksi mahdotontakaan. 

Tätä kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille vuorovaikutustyötä tekeville alaan katsomatta. Vuorovaikutus on asia, jossa kukaan meistä ei ole koskaan täysin valmis, vaan siinä voi kehittyä jatkuvasti. YTT Kaarina Mönkkösen kirja antaa siihen erinomaisia eväitä. 




06 kesäkuuta 2018

Reijo Mäki: Gekko

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 399 s.

Vares saa tehtävän mahtimieheltä - ja poskeensa tähdenmuotoisen arven. Mutta kuka tai mikä on Gekko?


Kaunis ja lahjakas kuvataiteilija on kadonnut kuin maan nielemänä. Hänen vaikutusvaltainen kummisetänsä pyytää Varesta auttamaan. Jussi Vares ottaa itsekin osumaa tutustuessaan neidon taustaan. Löytyykö Elssa Rothman viimeisestä, kesken jääneestä maalauksesta avain hänen kohtaloonsa? 

Marraskuun pimeydessä vauras pariskunta löytyy murhattuna kylpypaljusta luksushuvilansa terassilta. Miksi heidät on haluttu vaientaa?

Oma arvioni: Kun bongasin tuoreimman Vareksen kirjaston Jokereista olin iloisesti yllättynyt. Ei siis tarvitsisi viettää kesäkuun alkupäiviä ilman tuttua seuraa. Turkulainen yksityisetsivä ystävineen on vauhdissa taas. 

Gekko on taattua Vares-laatua. Apteekin baaritiskillä ihmetellään jälleen maailmanmenoa ja parannellaan elämänlaatua - ainakin hetkellisesti. Kirjassa esitetään satiirista yhteiskuntakritiikkiä ja viljellään äijähuumoria. No, kyllä se myös minua paikka paikoin nauratti. Kirjailija itse on nimittänyt Vares -kirjoja joskus aikuisten betoniviidakkosaduiksi, mikä on mielestäni varsin osuva luonnehdinta. 

Vaikka Gekko ei minusta aivan Vares-dekkareiden parhaimmistoon ylläkään, on se varmasti ihan mukavaa luettavaa ainakin kaikille renttumaisen Jussi Vareksen ystäville. Vaikka marraskuun viima pureekin kylmästi, sopii Reijo Mäen uusin kirja mainiosti kesään. 

02 kesäkuuta 2018

Jenni Pääskysaari & Mikko Kuustonen: Isän tyttö, tytön isä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Valokuvat: Dorit Salutskij
Sivumäärä: 96 s.

Ehkäpä isän tärkein tehtävä on uskoa tyttäreensä - Mikko

Uskon, että moni tyttö kaipaa isäänsä, vaikka isä on edelleen elossa. - Jenni

Elokuvailta kotisohvalla, nurmikonleikkuu, makaronivelli, halaus, anteeksipyyntö. Isän ja tyttären suhde ei vaadi akrobatiaa, riittää että on läsnä. 

Millaista palautetta tytär kaipaa isältään? Miten tyttäret muokkaavat isien suhtautumista naisiin? Miten reagoida tyttären kasvamiseen ja muuttumiseen? Isän ja tyttären suhde on täynnä tunnetta ja mahdollisuuksia, mutta myös hämmennystä. Toimittaja Jenni Pääskysaari ja muusikko Mikko Kuustonen ryhtyivät vertaistueksi toisilleen ja lukijoille, jotta isät ja tyttäret kohtaisivat toisensa. 

Oma arvioni: Lämminhenkinen kirjanen täynnä tunteita ja tuokiokuvia. Ajattelemisen aiheita ja pohdinnan palasia sekä isille että tyttärille. 

Kirja-arvio: Susinukke Kosolan Varisto - Tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana

Omakustanne
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 111 s.

INHOROMANTTINEN JA - siinä kaikki, mitä Susinukke Kosolan kirjoittaman uusimman teoksen takakannessa lukee. Kyseinen kirja on monella tavalla erikoinen. Sitä ei voi nimittäin ostaa, mutta sen voi saada itselleen tunnustusta vastaan. No, minä en ole tunnustanut mitään, vielä. Kirjan kappale 1302/2000 kulkeutui minulle Vaski-kirjaston kautta.

Varisto on kenties omalaatuisin kirja, jonka olen toistaiseksi lukenut. Se on ristiriitainen; helppo ja vaikea, ymmärrettävä, mutta samalla myös täysin käsittämätön. Se on mustavalkoinen, se on punainen. Se on kysyvä, mutta ei vastauksia antava, vai onko? On se. Varisto on...

Lue Varisto, niin saat selville, mitä se sinulle on. Minulle se oli ennen kaikkea sukellus kieleen, sanojen loputtomaan virtaan. Hyppy, joka hengästytti ja havahdutti. Pani miettimään maailmankaikkeutta ja minuutta, ihmiskuntaa ja identiteettiä. Olemassaolon outoutta, olemisen olennaisuutta. Sitä, kuinka kaikki on itse asiassa syntynyt tyhjästä, mutta tyhjä ei voi koskaan syntyä, joten tyhjyyttä ei ole. 

"(…) KAIKKI LIIKE ON SEURAUSTA TASAPAINON PUUTTEESTA  
KAIKKI MIKÄ ON, ON PUUTTEELLISTA  
KAIKKI MIKÄ ON, ON JOTAIN  
KAIKKI MIKÄ ON  
ON SEURAUSTA TASAPAINON PUUTTEESTA (…)
Kaiken on siis liikuttava koko ajan. Kosola rohkaisee meitä paitsi nolostumaan myös rakastumaan. ja rakastamaan, koska "MIKÄÄN EI VOI IKINÄ PYSÄHTYÄVaikka Varisto onkin näennäisesti nopealukuinen runoteos, sen pyörryttävästä sanatulvasta toipuminen ei varmasti ihan hetkessä onnistu. Mutta eipä siihen ole tarvettakaan. Useammalla lukukerralla Variston sisältä löytynee yhä uusia ulottuvuuksia. 

Teoksen teksti toimii todennäköisesti hyvin myös lavalla esitettynä, mutta kokonaisvaltaisen lukukokemuksen saa lukiessaan vaihtelevilla fonteilla ja väreillä kirjoitettua tekstiä. Ehkä tähän loppuun sopii nyt sitten vielä se nolo tunnustus: kirjan kuvitus on minulle edelleen suuri arvoitus. 

P.S. Varisto kilpailee Tanssiva karhu 2018 -runopalkinnosta.

Voit lukea Varistosta lisää täältä

01 kesäkuuta 2018

Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Vironkielinen alkuteos: Kaka ja kevad (2009)
Suomentanut: Heli Laaksonen
Kuvittanut: Joel Melasniemi
Sivumäärä: 79 s.

Yhtenä aamuna Valtteri huomasi, että koira oli vatsapuolelta keltainen. Seuraavana päivänä Pontuksen korvista kasvoi punaisia karvoja. Nyt huolestui jo isäkin.  

Koira joka vaihtaa väriä - oletko kuullut mitään kummempaa! Kohta olet. Koirankakkapökäle ihastuu voikukkaan, purkalle kasvavat raajat, lusikka ryhtyy merirosvoksi. Ja entä sitten liidunsyöjät, joista isoisä jankuttaa? Roni päättää selvittää, oliko koulussa ennen hauskempaa. 

Pähkähullua ääneen luettavaa! Lennokkaita tarinoita lukemaan opetteleville! Viron suosikkihumoristin absurdit lastenkertomukset ovat saaneet arvoisensa tulkinnan - ne ovat myös aikuisille. Kirjan on suomentanut tunnettu sanamaija Heli Laaksonen, ja ilkikuriset kuvat on tehnyt Joel Melasniemi. 

Oma arvioni: Erinomaista luettavaa pienille koululaisille kesäloman alkamisen kunniaksi. Kirjan tarinat ovat lyhyitä, tapahtumarikkaita ja kieleltään värikkäitä. Kuvat olisivat kyllä vieläkin oivallisempia värien kanssa, mutta toimivat hyvin kyllä ilmankin. Kirjan iloinen kansikuva on mielestäni todella hieno.