Kirja-arvio: Marko Kilven Undertaker - Kuolemanenkeli

Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 393 s.

Undertaker -dekkarisarjan toisessa osassa keskeisellä sijalla on hyvän ja pahan välinen taistelu. Hauturi Kilpi kyseenalaistaa pahuuden olemassa olon kokonaan samaan aikaan, kun opiskelija Tuomas pohtii välillä varsin syvällisestikin, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta. Ja onhan sitä - sekä tässä kirjassa että todellisuudessa, jossa elämme. Mikä oikeastaan onkaan oikein ja mikä väärin?

Tapahtumia ja vauhtia riittää Kuolemanenkelissä samoin kuin sarjan avausosassakin. Jännitystä ei siis todellakaan puutu. Panokset sen kun kovenevat. Kilpi yhdistelee taitavasti brutaaliutta ja kauneutta. Pidän hänen tavastaan ilmaista asioita, on se sitten tiivistä tai kuvailevampaa. Tämä johtunee mielestäni  ainakin osittain siitä, että kirjailijalla on loistava tilannetaju. 

Kirja oli pakko lukea loppuun lähes yhdellä istumalla eikä haitannut sekään, että ruosteenpunainen kuu jäi pilviverhon taakse. Tuskin maltan odottaa, kuinka Undertaker -sarja jatkuu. Vaikka en aina kirjasarjoista niin tykkääkään, turha sitä on kieltää; tähän olen koukussa - ja vieläpä aika vahvasti. 

Suosittelen Undertaker -sarjaa kaikille laadukkaan kotimaisen jännityksen mutta myös kansainvälisen kärkitason rikoskirjallisuuden ystäville. Kilven kirjoissa itseäni viehättää erityisesti se, että ne ovat todella moniaineksisia ja hyvin kirjoitettuja. 

Undertaker -teokset kannattaa lukea järjestyksessä, sillä Kuolemanenkeli jatkaa suoraan siitä, mihin Kuolemantuomiossa jäätiin. Nämä kaksi kirjaa olivat erinomainen loppuhuipennus dekkaripainotteiselle kesälomalleni. Vaikka loma loppuu, onneksi lukeminen jatkuu. Aina. 


Kommentit