Matti Mörttinen & Lauri Nurmi: Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 180 s.

Salolainen varatuomari Sauli Niinistö valittiin eduskuntaan 1987, ja hän on toiminut Kansallisen kokoomuksen puheenjohtajana, valtiovarainministerinä, Euroopan investointipankin varapääjohtajana, eduskunnan puhemiehenä ja vuodesta 2012 lähtien tasavallan presidenttinä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Niinistö teki Suomen poliittisen historian ääniennätyksen. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa hänen äänimääränsä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella oli peräti 62,6 prosenttia. 

Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen poliittinen elämäkerta tarjoaa analyysin Sauli Niinistön poliittisesta urasta 1960-luvulta vuoteen 2018 saakka. Kirja analysoi presidentti Niinistön ulkopolitiikan läpikotaisin ja tuo uutta valoa hänen persoonaansa. Miten pikku "Saukista" kasvoi eduskunnan "Tuomari" ja lopulta "Mäntyniemen herra", joka käyttää sen vallan jonka laki hänelle sallii?

Oma arvioni: En ole kovinkaan kiinnostunut politiikasta. Toki äänestän vaaleissa. Olen kuitenkin kiinnostunut ihmisistä tämän kovan pelin takana. Myönnän, että luen mieluummin poliitikkojen itsensä kirjoittamia muistelmia kuin sellaisia elämäkertoja, joiden tekemiseen he eivät ole itse mitenkään osallistuneet. Tämä uutuuskirja edustaa siis jälkimmäistä lajia. Kirjaa varten on toki haastateltu useita henkilöitä; Niinistön opettajaa, nuoruudenystäviä ja työtovereita. Omalla nimellään haastattelun ovat antaneet muun muassa Tarja Halonen, Antti Rinne, Erkki Tuomioja, Petteri Orpo ja Tanja Karpela. Myös kirjaa varten tehty arkistotutkimus on luonteeltaan varsin mittavaa. Mutta siitäkin huolimatta, tai kenties juuri siksi, kirja onkin mielestäni poliittisuudessaan paikoin pitkästyttävää luettavaa.  

Salolaisena itselleni kiinnostavinta antia olivat kuvaukset Sauli Niinistön varhaisvuosilta ja ajalta ennen valtakunnan politiikkaa. Oli mielenkiintoista huomata, että sama kotikaupunki ei olekaan ainoa asia, joka minua ja Sauli Niinistöä yhdistää. Toki olen tiennyt tasavallan presidentin pitävän lukemisesta ja kirjoittaneen kirjoja itsekin, mutta tästä tuoreesta poliittisesta elämäkerrasta paljastui vielä muitakin yhdistäviä asioita.