30 syyskuuta 2018

Hanna Velling: Kirjosieppo

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 252 s.

Parisuhteessa eläville ja muuten suhteisiin sotkeutuneille

Make tarjoaa Annalle heidän yhteisessä keittiössään tomaattikeittoa, ranskalaisia perunoita ja lauseen, joka muuttaa Annan koko elämän: "Mä muutan tästä pois."

Jäljelle jäävät Anna, taaperoikäinen lapsi, koira, vuokra-asunto, putkiremppa, hyvää tarkoittavat ystävät, työpaikka Sirkun kauneushoitolassa, yt-neuvottelut ja äiti, joka vaihtaa huulipunan sävyä vuodenaikojen mukaan. Ruhjoutunut sydän, eikä minkäänlaista varasuunnitelmaa. Silmänräpäyksessä Annan on kasvettava elämän moniottelijaksi, jonka on selätettävä tuhat vastustajaa sisäisistä demoneista besserwisser-neuvojiin. 

Hanna Vellingin esikoisromaani Kirjosieppo kuvaa lämpimän realistisesti selviytymistä sokkierosta. Kaikki tunteet, kipeät ja kielletytkin, ovat mukana ihastuttavan noloina, anteeksi anelematta. Annan raiteiltaan mennyt elämä herättää myötätuntoa, mutta ei jätä murehtimaan, sillä Velling kuvaa arjesta selviytymistä ja ahdistaviakin tilanteita niin raikkaan suorin sanakääntein, ettei turhalle synkistelylle jää tilaa. 

Oma arvioni: Hanna Vellingin (1969) esikoiromaani oli ihan viihdyttävää luettavaa, vaikka en suhteisiin sotkeutunut olekaan. Hieman minua nuoremmat ja parisuhteessa elävät naiset saavat kuitenkin tästä raikkaan nuorekkaasta kirjasta varmasti enemmän irti kuin minä. Jos haluaa lukea jotakin kepeää, jossa on kuitenkin mukana myös vakavampia asioita huumorilla höystettynä, on Kirjosieppo ihan kelvollinen chick lit -lajityypin edustaja. Mitä kirjan henkilöihin tulee, Anna on hieman naiivi, ja Make - no, varsinainen kirjosieppo. Kirjalla on kyllä todella osuva nimi. Ja viehättävä kansi. Kirja, jonka luettua asiat eivät jää päähän pyörimään.

29 syyskuuta 2018

Leena Lehtolainen: Turmanluoti

Kustantaja: Kirjakauppaliitto
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 128 s.

Antti Sarkela, rikoskomisario Maria Kallion aviomies, yllättää perheensä ryhtymällä metsästämään. Antti kuvittelee metsässä liikkumisen ja hirvestyksen olevan mukavaa vastapainoa tutkijan työlle. Uutta ajateltavaa tulee kerralla liikaa, kun yksi jahtiporukan jäsen kuolee harhalaukaukseen Vai onko se vahinko? Kun epäilevät katseet kohdistuvat myös Anttiin, on Maria Kallion vaikea pysyä erossa raaseporilaiskollegoiden hoitamasta rikostutkinnasta. 

Oma arvioni: Kylläpä kesti tähän Kirjan ja ruusun päivän kirjaan tarttuminen - ja itse asiassa lukeminenkin, mutta syy kumpaankaan ei ole itse kirjassa. Ihan mukavaa oli pitkästä aikaa lukea Maria Kalliosta. ja hänen perheestään. Metsästystä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, ja aseen kanssa heiluvat ihmiset pelottavat. Onneksi Turmanluodissa oli paljon muutakin. Kaiken kaikkiaan kirja on aiheineen hyvin kiinni tämän päivän ilmiöissä. Tykkäsin. 


28 syyskuuta 2018

Arto Lappi: Veden ääret

Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 100 s.

Olisi muutama kysymys sille kujeilijalle, päivä päivältä rypyttää peilikuvaa, mutta silmien syvyyteen jättää tajunnan, joka on yhä nuorukaisen.

Veden ääret on ihmisen matka itseensä, syville lähteille. Teos on kirjoitettu poikkeuksellisesti valmiisiin otsikoihin, jotka on poimittu kolmen tunnetun runoilijan, Mirkka Rekolan, Jyri Schreckin ja Harri Kaasalaisen, esikoiskokoelmien runojen otsikoista. 

Oma arvioni: Veden ääret on tamperelaisen Arto Lapin (s.1966) yhdeksäs runokokoelma. Teoksen runot ovat helposti lähestyttäviä ja nopealukuisia.  Ne saavat lukijan pysähtymään kiireisen arjen keskellä pohtimaan niin vuodenaikojen vaihtelua kuin ihmisen ikääntymistäkin. Tärkeänä teemana on myös runous ja runoilijaksi kasvaminen. Lapin omaäänisissä runoissa luonto puhuttelee lukijaa monitasoisesti ja kauniisti; on oravan rapsetta runkoa vasten ja lammen sinelle sirottuva ensilumi. On myös pieni lapsi ja harmaahapsi. Vaikka meillä ei olekaan muuta kuin juuri tämä hetki, runojen siivin voimme lentää eilisen kautta myös huomiseen.

Suosittelen Arto Lapin uusinta kokoelmaa kaikille kotimaisen runouden ystäville. 

27 syyskuuta 2018

Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 256 s.

Pienille ja isoille sankareille


Alma, Armi Ratia, Aurora Karamzin, Helena Ranta, Irja Askola, Kaarina Maununtytär, Koko Hubara, Minna Canth, Tarja Halonen, Tove Jansson... ja kymmeniä muita sankareita. 

Tämä kirja kertoo rohkeista suomalaisista naisista eri vuosikymmeniltä. Kaikki sankarit ovat kulkeneet omia polkujaan ja saaneet siten aikaan jotain tärkeää. Heidän esimerkkinsä innostaa ja rohkaisee uskomaan itseensä ja kurkottamaan kohti unelmia.

Oma arvioni: Sankaritarinoita tytöille on itse asiassa jo kolmas tytöille suunnattu "voimakirja", jonka olen lukenut lyhyen ajan sisällä. Ja mikäpä siinä, kyllähän maailmaan inspiroivia tarinoita mahtuu. Tämän värikkään teoksen laajaa tekijäjoukkoa, 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa, on innoittanut Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja, ja tällä suomalaisten rohkeiden naisten tarinoita kertovalla teoksella onkin aika paljon yhteistä esikuvansa kanssa. Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa -kirja on sekin  varsinkin sanomaltaan samansuuntainen. Näistä kahdesta suomalaisten naisten saavutuksista kertovasta teoksesta löytyy myös monia samoja sankareita.

Sankaritarinoita tytöille esittelee kiinnostavan ja kirjavan joukon naisia. Mukana on poliitikkoja, taiteilijoita, urheilijoita, tutkijoita, tunnettuja ja tuntemattomampia. Ilahduin erityisesti huomatessani, että kirjaan on valittu myös monia johonkin vähemmistöön kuuluvia naisia; maahanmuuttajasta, romaniin, saamelaisesta vammaiseen. Näin suomalaisista sankarinaisista muotoutuu pienten ja isompien lukijoiden mieliin toivottavasti mahdollisimman monimuotoinen kuva. Ja hyvä niin, sillä järjestöneuvos Liisa Kauppisen sanoja lainaten: 
Ei ole olemassa erikseen vammaisia ja muita ihmisiä, vaan olemme kaikki erilaisia yhdenvertaisin oikeuksin.
Kirjan kertomusten keskeisenä viestinä on osoittaa, että sankarilta ei vaadita supervoimia eikä välttämättä rohkeuttakaan, kuuluisuudesta nyt puhumattakaan. Suuretkin vaikeudet ovat  voitettavissa, jos sinnikkyyttä löytyy riittävästi ja yksilö uskoo unelmiinsa ja osaa pyytää apua tarvittaessa ja myös saa sitä.  Siispä:

Muista että sinäkin olet sankari. Se ei vaadi paljoa, riittää kun olet oma itsesi.  
Suosittelen tätä voimaannuttavaa kirjaa lämpimästi kaikille tytöille, mutta sopii se toki mainiosti luettavaksi kaikille muillekin. 






Anders Hansen: ADHD voimavarana - Missä kohtaa kirjoa olet?

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Fördel ADHD. Var på skalan ligger du? (2017)
Suomentanut: Sari-Anne Ahvonen
Sivumäärä: 199 s.

ADHD ei ole rajoite - kaikki on mahdollista!

Tunnetko jonkun, joka on energinen, luova, rohkea, joustava, sinnikäs ja kekseliäs? Hän uskaltaa kyseenalaistaa eikä lannistu takaiskuista. Ehkä tunnistat piirteistä itsesi? Mutta tiesitkö, että nämä positiiviset ovat myös ADHD:n tyypillisiä piirteitä? 

Nykyään tiedämme, että kaikilla ihmisillä on ADHD:n piirteitä - sijoitumme kaikki johonkin kohtaan ADHD-kirjoa. Toisilla piirteet näkyvät hyvinkin voimakkaina, toisilla taas hyvin heikkoina. ADHD ei tuo mukanaan vain ongelmia, vaan sen positiivisista puolista voi myös hyötyä. ADHD voimavarana tarjoaa hyvien puolten lisäksi tietoa, miten selviydyt ADHD:n haittapuolista sekä mitä annettavaa erilaisilla persoonallisuuksilla on niin kotona, koulussa kuin työelämässäkin. 

Oma arvioni: Ruotsalainen psykiatri Anders Hansen (s. 1974) tarjoaa tuoreessa kirjassaan raikkaan voimavaranäkökulman ADHD:hen. Mielestäni tällainen käsittelytavan positiivinen käänne olisi tervetullut monien muidenkin lääketieteellisten diagnoosien käsittelyyn. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että niihin liittyvät ongelmat kiellettäisiin kokonaan, vaan ennen kaikkea sitä, että rajoitteet nähdään enemmänkin haasteina, joihin voidaan ja kannattaa tarttua. Kukaan kun ei voi kuitenkaan etukäteen tietää, mikä kaikki onkaan lopulta mahdollista. ADHD ei ole sairaus eikä supervoimakaan, mutta se voi olla voimavara. Hansen painottaa kirjassaan, että ADHD-ominaisuuksiin liittyy aina sekä negatiivisia että positiivisia piirteitä. Esimerkiksi keskittymiskyvytön lapsi saattaa olla hyvin luova tai yliaktiivinen oppilas myös todella energinen ja aikaansaava varsinkin sellaisissa asioissa, joista hän on aidosti kiinnostunut. Siksi on tärkeää, että jokainen ihminen löytäisi omat vahvuutensa. Tässä myös vanhemmilla ja opettajilla on keskeinen rooli.  Jaan kirjailijan kanssa toiveen siitä, että yhä useampi ADHD-oireinen henkilö voisi nähdä itsensä ainutlaatuisena ihmisenä eikä "viallisena": 

Suosittelen tätä popularisoitua tiedekirjaa (kirjailijan oma luonnehdinta ja minusta osuva sellainen) kaikille ADHD:stä kiinnostuneille lukijoille taustatiedoista riippumatta. Kirja antaa varmasti jokaiselle jotain uutta ajateltavaa, ja lukuisat vanhat oletukset saavat kyytiä. Tämä kiinnostavan erilainen teos ADHD:stä  ravistelee lukijaansa, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. 

26 syyskuuta 2018

Kirja-arvio: Markku Ojasen Onnellisuuksien oivaltaja

Milloin olet viimeksi miettinyt, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi? Entä, oletko onnellinen juuri nyt? Erilaisia onnellisuus- ja elämäntaito-oppaita tuntuu ilmestyvän tänä päivänä kuin sieniä sateella, mutta niiden antamien "ohjeiden" käyttökelpoisuudesta etenkin pitempiaikaisen onnellisuuden tavoittelussa voidaan olla montaa mieltä. Tuoreessa Onnellisuuksien oivaltaja -teoksessaan psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen tarkastelee monipuolisesti ja analyyttisesti sitä, mitä tiede kertoo onnesta. Kirja onkin mielestäni varsin tervetullut puheenvuoro onnellisuuden objektiivisemman ja kriittisemmän tarkastelun puolesta.

Onnellisuus on aina kiinnostanut ihmisiä, mutta varsinaisena tutkimuskohteena onnellisuus on kuitenkin melko nuori, noin sata vuotta vanha ilmiö. Ojasen kirjan keskeisin sanoma on se, että onnellisuutta ei ole helppoa määritellä yksiselitteisesti, sillä kysymys on varsin moniulotteisesta asiasta, jota ei pystytä puristamaan yhteenkään kyselyyn. Monipuolisinkaan mittari ei kata kaikkia onnellisuuden puolia. Onnellisuusprofessoriksi tituleerattu Markku Ojanen määrittelee itse onnellisuuden seuraavasti:
Kun on tyytyväinen eikä haikaile menneisyyteen eikä tulevaisuuteen.

Tästä onnellisuuden määritelmästä käy mielestäni hyvin ilmi se, että tyytyväisyys ja koettu hyvinvointi ovat lähellä onnellisuutta. Ei siis mikään ihme, että juuri nämä ilmiöt ovat kiinnostaneet tutkijoita 1920-luvulta lähtien. Ojanen nostaa kirjassa esiin monia kiinnostavia tutkimustuloksia, jotka avaavat lukijalle onnellisuuden syvintä olemusta ja auttavat meitä oivaltamaan, millaiset asiat lisäävät ihmisen onnellisuutta. Ojanen pohtii teoksessaan toki sitäkin, onko onnellisuuden objektiivinen ja yleistettävää tietoa tuottava tutkiminen edes mahdollista. Onnellisuudessa kun on aina kysymys hyvästä elämästä, eikä sitä tarkasteltaessa voida ohittaa moraalisia kysymyksiä. 

Vaikka onnellisuus onkin varsin subjektiivinen asia, onnellisuuden kokemisessa on myös yhteinen todellisuus, joka mahdollistaa vertailevan tutkimuksen. Jos haluat tietää vaikkapa, kuinka traumat ja vaikeat elämänolosuhteet vaikuttavat ihmisten onnellisuuteen tai miten hyvät ihmissuhteet liittyvät onnellisuuteen, kannattaa lukea Markku Ojasen Onnellisuuksien oivaltaja. Se on oivallinen johdatus onnellisuustutkimuksen kiehtovaan maailmaan. 
Onnellisuuden kokemus on hyvin kokonaisvaltainen asia. Siihen liittyy esimerkiksi optimismia, toiveikkuutta ja elämänhallintaa. On luontevaa ajatella, että kyse on positiivisesta elämänasenteesta, johon myös tunnekokemukset kuuluvat. 

Teos on yleistajuisesti kirjoitettu ja selkeä, joten lukijan ei tarvitse pelätä tekstin olevan "liian"  tieteellistä. Suosittelen teosta  erityisesti kaikille oman onnellisuutensa vaalimisesta kiinnostuneille. Ja onnellisuutta tutkiville eri alojen edustajille kirja tarjoaa katsauksen siitä, mitä tiede on tähän mennessä onnellisuuksista oivaltanut ja antaa kenties ideoita myös siihen, miten onnellisuutta voisi tulevaisuudessa tutkia. 

Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. Tämän mainion kirjan ja sen herättämien ajatusten pariin tulen varmasti palaamaan vielä usein, kun pohdin omaa tai toisten hyvinvointia. 

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 334 s.



22 syyskuuta 2018

Riikka Ala-Harja: Kahden perheen Ebba

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Kuvittanut: Marika Maijala
Sivumäärä: 110 s.

Ebban kaksi perhettä kohtaavat, kun isä tulee käymään Saksasta uuden perheensä kanssa. Vierailu on yllätyksiä täynnä. Viidesluokkalaisen Ebban ei tarvitse tänä keväänä lentää Berliiniin, sillä isä matkustaa Helsinkiin. Mukana tulevat isän uusi puoliso Jolanka ja Jolankan tytär Anna, joka roikkuu koko ajan Ebban kimpussa. Korkeasaaren-retkellä Jolanka auttaa, kun Ebba kaipaa neuvoja hankalassa tilanteessa. "Ihan kuin Jolanka tajuais mua. Ekaa kertaa kunnolla", Ebba ajattelee. Lisää yllättäviä asioita on luvassa, kun Ebban kaksi perhettä kokoontuu yhteiselle aterialle.

Oma arvioni: Kahden maan Ebba -kirjasta tuttu Ebba perheineen on palannut. Kirjan minäkertoja on edelleen sympaattinen. Uskon, että monien 10-12-vuotiaiden tyttöjen on helppoa samaistua Ebban ristiriitaisiin tunteisiin; toisaalta haluaisi olla jo aikuinen, toisaalta on mukavaa olla vielä lapsi, josta pidetään huolta. On hienoa, että kirjassa käsitellään myös "noloja" asioita, jotka ovatkin lopulta ihan normaali osa murrosikää. Kirja on myllertävistä tunteista huolimatta kuitenkin varsin hyväntuulinen. Yhtä pirteä kuin teoksen kansikuvakin. 

21 syyskuuta 2018

Esko Valtaoja: Maailmanloppu peruttu - Kootut kolumnit II

Kustantaja: Ursa
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 288 s.

Esko Valtaojan tuoreet kolumnit yksissä kansissa


Esko Valtaoja on viihdyttänyt ja valistanut ilolla ja suurella sydämellä myös lukuisilla kolumneillaan. Hän uskaltaa sanoa asiat suoraan eikä tassuttele keskitiellä siltä varalta, että joku suuttuisi. Tähän kirjaan valituissa kolumneissa Valtaoja käsittelee laajasti yhteiskunnallisia asioita ja tietenkin tiedettä ja tutkimusta. 

Kolumnini koettavat ylläpitää ja edistää järkeä, tiedettä ja humanismia. Ja jotta homma ei menisi liian paskantärkeäksi, maustan kaikkea itselleni luontaisilla periaatteilla: näsäviisaalla kaikkitietävyydellä, ärsyttämisen halulla, ihmettelyllä, ylimielisyydellä, rakkaudella maailmaan ja huonolla huumorilla. Ole samaa, mieltä, ole eri mieltä, ihastu, raivostu tai haukottele - mutta muista ajatella.
Oma arvioni: Ja ajattelemaan Valtaojan tarkkanäköiset, huolellisesti punnitut ja osuvalla huumorilla höystetyt tekstit minut saavat.  Viihdyin jälleen kerran hänen monipuolisten kolumniensa parissa erinomaisesti. Olen monista asioista Valtaojan kanssa samaa mieltä. 

Kirjoitetun tekstin jokainen sana taas on luettava itse. Jokainen sana on juuri sellainen, millaiseksi kirjoittaja on sen tarkoittanut, mutta samalla lukijan mielikuvitukselle annetaan täysi, kahlitsematon vapaus.
Niinhän se on. Lukeminen ei ole minullekaan elämästä pakenemista, vaan elämän laajentamista.  Ja tämän kirjoituskokoelman lukeminen laajensi tietämystäni monista asioista  ja sai minut kaipaamaan kolumnien kirjoittamista. Ehkä joskus vielä kirjoitankin...
Tämä runsaasti ajattelun aiheita tarjoava ja nauruhermoja mukavasti kutittava kirja on 200. tänä vuonna lukemani ja bloggaamani teos. Uskon pääseväni tavoitteeseeni. Kiinnostavien kirjojen puuttumisesta se ei ainakaan jää kiinni, sillä tällä hetkellä varauslistalla on yli kaksikymmentä teosta  ja lisäksi ovat kaikki ne lukemattomat kotikirjaston kirjat, jotka edelleen odottavat lukemistaan - no, kaikki aikanaan.




Bodil Lindfors, K. Cecilia Waldekranz-Piselli & iJarmo Ikonen (toim.): Keho ja mieli - johdatus psykofyysiseen psykoterapiaan


Kustantaja: Duodecim
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 264 s.

Keho ja mieli - johdatus psykofyysiseen psykoterapiaan tarjoaa tietoa kehopsykoterapiasta ja sen käyttömahdollisuuksista niin terveydenhuoltoalan ammattilaisille kuin muille aiheesta kiinnostuneille. Kaikessa psykoterapeuttisessa työskentelyssä  pyritään helpottamaan psyykkisen tilan avautumista asiakkaan tavoittelemalle muutokselle. Kehopsykoterapiassa tuetaan mielen toiminnan herkempää tiedostamista sellaisena kuin nämä toiminnot ilmenevät ruumiillisesti ja ihmissuhteissa.

Keho ja mieli on ensimmäinen suomenkielinen oppikirja kehopsykoterapiasta. Teos tarjoaa syventävää tietoa tästä psykoterapian erityismetodista ja esittelee mahdollisuuksia yhdistää kehopsykoterapia useimpiin muihin yleisesti käytössä oleviin terapiamuotoihin...

Oma arvioni: Tämän tuoreen tietokirjan artikkelit valottavat lukijalle monipuolisesti sitä, millaisten psyykkisten ongelmien hoitamisessa voidaan hyödyntää kehopsykoterapeuttista työotetta, mitä se edellyttää ja millaisia riskejä siihen liittyy. Kirjoittajilla on omakohtaista kokemusta kehopsykoterapian käytöstä kliinisessä työssään, joten artikkeleissa esitetyt syvälliset pohdinnat pohjautuvat osin myös aitoihin tapauskuvauksiin. Ne ovatkin mielestäni kirjan kiinnostavinta antia. Terapiakuvaukset antavat eväitä ihmisten kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen niin terapeuteille kuin meille muillekin. Suosittelen. 


20 syyskuuta 2018

Jussi Adler-Olsen: Vartija

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017
Tanskankielinen alkuteos: Den grænseløse (2014)
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivumäärä: 570 s.

Rikostutkija Carl Mørckin puhelin soi kesken hänen päiväuniensa Kööpenhaminan poliisitalossa, eikä apua pyytävä kollega Bornholmin saarelta saa kovin lempeää vastaanottoa. Muutaman tunnin päästä käy ilmi, että Carlin kylmäkiskoisuudella on ollut katastrofaaliset seuraukset. 

Järkyttävä välikohtaus johtaa Carlin yhdessä Osasto Q:n kanssa ratkomaan 17 vuotta vanhaa tapausta, jossa suositun opiskelijatytön ruumis löydettiin oppilaitoksen läheltä, korkealta puun oksalta.

Lopulta Osasto Q pääsee taivaankappaleita palvovan yhteisön ja sen karismaattisen johtajan jäljille. Mutta lahkon lujatahtoinen avainhenkilö ei kaihda keinoja suojellessaan itseään ja valittuaan.

Vartija on Adler-Olsenin kuudes romaani ratkaisemattomia rikoksia ratkovasta Osasto Q:sta. Koukuttava jännitystarina kertoo rajojen ylittämisestä ja pakkomielteisestä rakkaudesta.

Oma arvioni:  Pidän kovasti Adler-Olsenin Osasto Q -sarjasta, vaikka en olekaan kaikki kirjoja järjestyksessä lukenut. No, periaatteessa nämä rikosmysteerit toimivat ihan mukavasti erillisinä tarinoinakin. Tässäkin dekkarissa on varsin värikäs henkilögalleria. Vauhdikkaat käänteet pitävät lukijan mielenkiintoa hyvin yllä. Kerronta on jälleen sujuvaa - ja tuttua huumoriakin löytyy. Vartija on siis taattua tanskalaista Adler-Olsen -laatua. Suosittelen sarjaa lämpimästi. 

18 syyskuuta 2018

Kirja-arvio: Tuire Malmstedtin Pimeä jää


Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 352 s.
Unien kuvissa pimeä jää. Kun kaikki on mennyt, pimeä jää.
Tuire Malmstedtin (s.1974) esikoiskirja on monikerroksinen ja vaikuttava psykologinen trilleri.  Kauhistuttavat tapahtumat järkyttävät Savonlinnan ja pienen kalastajakylän Oravin idylliä ja alueella asuvien ihmisten mielenrauhaa. Millainen ihminen voi sulloa lapsen katiskaan, ja mitä murhatulta 9-vuotiaalta tytöltä löydetty kaulakoru viestittää? Tutkinnan edetessä alkaa näyttää entistä vahvemmin siltä, että enää ei voi luottaa keneenkään. Oikein mikään ei tunnu olevan sitä miltä näyttää. Mutta kenen puolesta tai ketä oikeastaan pitäisikään pelätä? Sympaattiset ja mukavan rosoiset poliisit Isa ja Niiles joutuvat uransa haastavimman tehtävän eteen - umpikujia on edessä vähän joka puolella, vai onko sittenkään... 

Pimeä jää on Isa Karos -dekkarisarjan vahva avaus. Se vie lukijan syvälle ihmismielen syövereihin, sen kylmään ja pimeään ytimeen. Se on myös tunteita täynnä oleva matka suureen suruun ja kipeään kaipaukseen. Kirjallisena tuotoksena dekkari on kaikessa moniaineksisuudessaan eheä ja hyvin kirjoitettu kokonaisuus, jossa myös dialogi toimii hyvin. Ja löytyypä teoksesta sellaisiakin lyyrisiä elementtejä, jotka osaltaan lieventävät kirjan keskeiseen aiheeseen eli lapsen murhaan liittyvää väistämätöntä ahdistusta. Voin kuvitella, että sellaisille vanhemmille, jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet lapsensa, tämä kirja saattaa olla liian rankkaa luettavaa. Siitäkin huolimatta, että Pimeässä jäässä ei väkivallalla onneksi mässäilläkään. 

Suosittelen Tuire Malmstedtin esikoiskirjaa kaikille tuoreen ja laadukkaan kotimaisen dekkarikirjallisuuden ystäville. Jos haluat kokea pysähdyttävän ja koskettavan lukuelämyksen yllätyksellisen jännityksen parissa, Pimeä jää on mielestäni erinomainen valinta. Tulen lukemaan Isa Karos -sarjaa todella mielelläni jatkossakin, enkä varmasti ole ainoa.

Lämmin kiitos saamastani arvostelukappaleesta. 

Nuotio & Soininen: Sakset tyynyn alla

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 302 s.

Jännitystä ja sydämentykytyksiä Salome Virran seurassa


Salome kuulee yhdenillan ihastukseltaan Antwerpenissa tehdyistä oudoista murhista, joissa uhrin rintaan on isketty saksilla kuva Frederick Elwellin maalauksesta vuodelta 1942. Tapaus vetää Salomea puoleensa magneetin tavoin. Miksi murhaaja on käyttänyt juuri tätä kuvaa? Kuka on Elwellin mallina istunut kaunis nainen?

Vuonna 1942 Antwerpen on saksalaisten miehittämä. Kaunis ompelijatar Margot käy salaista kirjeenvaihtoa vihollista maan alle paenneen sulhasensa kanssa. Toimeentulo on niukkaa, eikä asiakkaita ole varaa valita. Nuori, yksinäinen nainen on helppo saalis natsiupseereille. Tai niin voisi luulla.

Oma arvioni: Historian ja taiteen yhdistäminen oli mielestäni tämän viihdyttävän taidemysteerin parasta antia. Kerronta eteni sujuvasti kahdessa ajassa - neljäkymmentäluvulla ja nykyhetkessä. Kirjassa sattumuksia riitti, eivätkä kaikki olleet kovinkaan uskottavia, mutta siitä huolimatta juoni veti ihan mukavasti. Salome tosin ärsytti jopa vieläkin enemmän kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Mutta pidin kuitenkin siitä sinnikkyydestä, jolla hän dokumentaristina paneutui rikosten selvittämiseen. 

Tätä taidejännäriä lukiessani mietin moneen otteeseen, millaista olisi kirjoittaa kirja yhdessä jonkun kanssa. Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen ovat minusta löytäneet  hienosti yhteisen äänen. Yhdessä kirjoittaminen on toimiessaan varmasti todella antoisaa. 

17 syyskuuta 2018

Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa

Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 278 s.

Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on kokoelma satumuotoisia tositarinoita ihan tavallisista suomalaisista tytöistä.

"Eivät naiset voi olla lääkäreitä, arkkitehtejä, lentäjiä, pappeja, ministereitä", tytöille sanottiin. "Et voi, et osaa, et pysty. Älytöntä edes yrittää!" Ja toisaalta heitä kannustettiin: "Mikä tahansa on mahdollista. Ole oma itsesi ja tee sitä mitä haluat!"

He tarrasivat tuoliinsa rystyset valkoisina, kasvot punaisina ja pysyivät paikoillaan, kun luentosalillinen miehiä käski heitä poistumaan. He pelastautuivat Atlantin tyrskyistä yksinlennollaan. He tekevät elokuvia ja taidetta, kirjoittavat kirjoja, kehittävät tiedettä ja parantavat arkeamme. 

Kirjassa eletään 40 tytön mukana 1800-luvulta nykypäivään, ponnistetaan erilaisista lähtökohdista, kompastellaan ja toteutetaan haaveita. Tuttujen ja vähemmän tunnettujen naisten elämäntarinat kannustavat, inspiroivat ja jättävät jäljen. Kirja muistuttaa niin pieniä kuin isompiakin lukijoita siitä, että pystymme aina paljon enempään kuin mitä rohkenemme edes ajatella.

Oma arvioni: Ihastuin kirjan kansikuvaan. En edes miettinyt teoksen aihetta tai kohderyhmää sen enempää, kun valitsin kirjan lukulistalleni. Nyt kirja on luettu ja se tarjosi kiinnostavia tarinoita Aurora Karamzinista Noora Rätyyn, kannustavia esimerkkejä rohkeista tytöistä, jotka uskoivat itseensä ja halusivat muuttaa maailmaa - ja muuttivatkin. Kirjan tarinat veivät lukijan myös kiehtovalle aikamatkalle historiaan. Tielle, jota olemme kulkeneet kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Tähän liittyen Minna Canth totesi aikoinaan osuvasti - ja edelleen ajankohtaisesti: 

Naiskysymys on koko ihmiskunnan kysymys. 

Aina kannattaa yrittää.  Joskus oman tien raivaaminen voi olla todella vaikeaa, mutta kyllä sinnikkyys lopulta yleensä palkitaan. Siinä tämän elämänmyönteisen teoksen keskeinen sanoma muutamaan lauseeseen tiivistettynä. 

On uskallettava katsoa kauas tulevaisuuteen. On uskallettava ajatella suuresti ja rohkeasti.

Näin totesi aikoinaan Helle Kannila (1896 - 1972), suomalaisen kirjastolaitoksen keskeinen vaikuttaja. Ja samanlaista eteenpäin katsomista vaaditaan myös tämän päivän tytöiltä, jotta maailma voisi muuttua nykyistä tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Työtä kyllä riittää, mutta yksikin ihminen voi tehdä paljon, mikäli Helvi Sipilään on uskominen, ja miksei olisi. Samoilla linjoilla on myös presidentti Tarja Halonen:
Mitä haluat maailmassa muuttaa? Pidä siitä kiinni. Tilaisuuksia tulee aina, ole valmis ottamaan haasteita vastaan.

Suosittelen tätä erinomaista ja voimaannuttavaa kirjaa kaikille tytöille, siis sekä entisille että nykyisille. Uskotaan rohkeasti unelmiimme ja tehdään sitä, mitä itse haluamme. Meistä on vaikka mihin!

Matti Laine: Pudotus

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 223 s.

Samuel Helander on monessa menestynyt mies. Rohkeasti ja siekailematta hän on aina ottanut oman paikkansa. Näkyvän bisnesuran jälkeen hän ponkaisi eduskuntaan, ja nyt hän on julkisuudessa viihtyvä EU-ministeri. Täysin odottamatta Helander löydetään hukkuneena Utön edustalta.

Sarjakuvapiirtäjä Ari Aalto ei ole uskoa uutista. Lapsuudenkaveri Samuel on vastikään käynyt hänen luonaan muistelemassa menneitä ja juhlimassa. Aalto on varma, että kuolemaan liittyy rikos. Tuttu toimittaja Eero Räsänen tarttuu Aallon epäilyksiin ja tempaa hänet mukaansa setvimään tapausta. He huomaavat, että Samuel Helander on huiputtanut kaikkia: mikään hänen elämässään ei ole ollut sitä miltä on näyttänyt.

Myös poliisit kiinnostuvat Aallon löytämistä tiedoista, mutta hän ei ole varma, kenelle hän voi kertoa ja minkä verran. Ennen pitkää hän saa peräänsä sekä etsivät että rikolliset.

Pudotus on uudentyyppinen, vauhdikas jännäri, joka yhdistää toimintaelokuvien hengästyttävät käänteet ja kotoisat sympaattiset henkilöhahmot.

Oma arvioni: Matti Laineen (s. 1976) esikoisdekkari tarjoaa tapahtumarikasta ja nopeatempoista jännitystä, jossa dialogi toimii mielestäni hyvin. Täytyypä tutustua myös Ari Aalto -trilogian muihin osiin. 

15 syyskuuta 2018

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 269 s. + 16 kuvasivua

Leave me alone. I know what to do.

Tämä kirja on kertomus vaatimattomista oloista lähteneestä ihmisestä, joka murtautui epätavallisen ammatin huipulle. Tämä kirja kertoo ajamisesta, perheestä, luottamuksesta, rakkaudesta, vapaa-ajasta ja nuoren miehen elämän tähänastisista dramaattisista hetkistä. Ääneen pääsevät Kimi Räikkösen lisäksi hänen äitinsä, veljensä, vaimonsa, uskotut ystävät sekä työtoverit managerista mekaanikkoihin ja muihin kuskeihin. 

Tuntematon Kimi Räikkönen on hurja, humoristinen ja liikuttava kirja - sen luettuasi tiedät mitä puhuu ihminen, joka ei yleensä puhu, ja mitä ajattelee ihminen, jonka moni tietää mutta harva tuntee.

Oma arvioni: En seuraa juurikaan formuloita. Tiedän toki, että tällä hetkellä suljettuja ratoja kiertää kaksi taitavaa suomalaista kuljettajaa - ja toinen heistä on Kimi Räikkönen. Kari Hotakainen on yksi suosikkikirjailijoitani. Kun kuulin, että hän kirjoittaa kirjaa Kimi Räikkösestä, oli jotenkin heti selvää, että haluan tuon teoksen lukea. Mutta enemmän kirjoittajan kuin kohteen takia, myönnän. Hotakainen tarkastelee formulamaailmaa ulkopuolisen silmin eikä nosta Räikköstä jalustalle. Kirjaa lukiessa Kimi Räikkösestä piirtyy icemania monipuolisempi kuva; Räikkönen on joidenkin mukaan myös wiseman - ja etenkin lastensa kanssa ollessaan mielestäni myös niceman. Vaikka Kimi onkin tunnettu vähäpuheisuudestaan etenkin median edessä, luonnehtivat hänen ystävänsä miestä puheliaaksi. Kimille ajaminen on ollut aina kuitenkin huomattavasti tärkeämpää kuin siitä puhuminen. 

Ei mua ole pelottanut. Jos oikein pelottaisi, niin kannattaisi lopettaa. Mä diggaan olla siellä autossa, ajaminen on ainoa hieno asia koko siinä hommassa, autossa saa olla rauhassa. 

Kimi Räikkösen tähänastisen elämän tarina on osoitus siitä, että vaatimattomista lähtökohdista voi ponnistaa pitkälle. Helppoa se ei ole, mutta kovalla työllä ja kannustuksella se saattaa onnistua. Toki Räikkösen tapauksessa osansa on myös ilmiömäisellä lahjakkuudella Kysymys on ennen kaikkea siitä, että jokainen yksilö löytäisi omat vahvuutensa ja saisi mahdollisuuksia niiden kehittämiseen. Vaikka kaikista kolmevuotiaaksi asti puhumattomista, lukihäiriöisistä ja ammattikoulutuksen keskeyttäneistä pojista ei suinkaan tule maailmanmestareita, joidenkin kohdalla sekin on mahdollista. 

Kokonaisuudessaan kirja oli mielestäni ihan mukavaa luettavaa. Ainoa asia mikä lukukokemusta selkeästi häiritsi olivat tekstin sekaan ripotellut korostetut lainaukset. Teksti olisi ollut eheämpää ilman niitä, nyt ne olivat mielestäni vain tarpeetonta toistoa. Ilahduin siitä, että Räikkösen uran yksityiskohdat sijoitustietoineen oli koottu kirjan loppuun. Näin Hotakainen onnistui mielestäni piirtämään henkilökuvaa Kimi Räikkösestä ihmisenä - ei vain F1-kuljettajana.

14 syyskuuta 2018

Anna Ekberg: Salattu nainen

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2018
Tanskankielinen alkuteos: Den hemmelige kvinde (2016)
Suomentanut: Katarina Luoma
Sivumäärä: 421 s.

Salattu nainen on vangitsevan toimintatrillerin ja kiihkeän rakkaustarinan täydellinen yhdistelmä. Louise ja Joachim elävät idyllistä rakastavaisten elämää Christiansön saarella, missä Louise pitää pientä kahvilaa. Eräänä päivänä kahvilaan ilmestyy tuntematon mies, joka väittää, että Louise on hänen kolme vuotta sitten kadonnut vaimonsa Helene. Dna-tutkimukset vahvistavat asian: Louise ei ole se henkilö, joka itse uskoo olevansa. Röntgenkuvista paljastuu lisäksi, että hän on joskus saanut vakavia iskuja päähänsä, mikä on saattanut johtaa muistinmenetykseen. Asiasta ei ole epäilystäkään, Louise on Helene Söderberg. Edmundin vaimo, kahden lapsen äiti ja suuren yritysimperiumin perijätär. Järkyttyneen Louisen on pakko palata entiseen elämäänsä - elämään, josta hän ei muista mitään - ja hyvästellä rakastamansa Joachim. Mutta hänen on myös yritettävä keinolla millä hyvänsä selvittää mitä tapahtui yönä, jona hän katosi.

Oma arvioni: Dekkari, joka pitää lukijaa tiukasti otteessaan, vaikka tarinan käänteet monin paikoin eivät uskottavia olekaan. Dekkari, jossa vauhti vain kiihtyy tapahtumien edetessä niin, että lukeminenkin melkein hengästyttää. Ja kauhistuttavuuttakin kirjasta löytyy. Minulle tuli alusta lähtien vahva tunne siitä, että tarina toimisi varmasti mainiosti myös elokuvana. 

Salattu nainen on kirja, jota voin suositella laadukkaan ja monitasoisen pohjoismaisen jännityksen ystäville. 




13 syyskuuta 2018

Ursula Poznanski: Äänet

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2016
Saksankielinen alkuteos: Stimmen (2015)
Suomentanut: Anne Mäkelä
Sivumäärä: 406 s.

Hän oli nähnyt merkit - oli nähnyt niitä jo vuosia ja yrittänyt kerta toisensa jälkeen varoittaa ihmisiä, mutta kukaan ei ollut halunnut uskoa häntä. Nyt ne olivat vaatineet uhrin.

Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatrian osasto on erikoistunut vaikeasti traumatisoituneisiin potilaisiin. Yksi osaston lääkäreistä löydetään raa´asti murhattuna sairaalan tiloista. Ruumis on koristeltu erikoisin esinein, eikä kuolinsyykään ole niin ilmeinen kuin alussa vaikuttaa. 

Rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary kollegoineen yrittää kuulustella traumapotilaita, mutta jotkut heistä kuulevat olemattomia ääniä, toiset puhuvat liikaakin, kun taas jotkut eivät hiiskahda sanaakaan. Keneen Kaspary voi ylipäätään luottaa? Ja sitten löytyy seuraava uhri...

Oma arvioni: Äänet on jännittävä ja viihdyttävä dekkari, jonka päähenkilö on kiinnostava ja sympaattisen rosoinen. Tarina on koskettavuudessaan varsin koukuttava. Olen pitänyt myös Beatrice Kaspary -sarjan aiemmista osista, Viisi ja Sokeat linnut. Suosittelen lukemaan kirjat oikeassa järjestyksessä, sillä henkilöiden yksityiselämän kiemuroita seurataan sarjan edetessä. Sekin on piirre, josta dekkareissa yleensä tykkään, vaikka aina ei maltakaan odottaa "oikean" osan saamista luettavaksi. Ja miten ärsyttävää onkaan, jos jonkin sarjan teoksia ei ole suomennettu järjestyksessä. 

12 syyskuuta 2018

Anu Patrakka: Huomenna sinä kuolet

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 304 s.

Portviinin syvillä sävyillä maalattu rikosromaani pienen maalaiskylän jännitteistä, jonka suomalainen tulokas saa kiristymään kohtalokkaalla tavalla. Portugalissa asuvan esikoiskirjailijan tarkat havainnot paikallisesta elämänmenosta kehystävät ilmeikkäiden henkilöiden ympärille punoutuvaa juonisikermää. 

Portugaliin muuttanut suomalainen Johanna löytyy kuolleena kotinsa lähettyviltä. Tapausta ryhtyy tutkimaan rikosetsivä Rui Santos, portviinistä ja pyöräilystä pitävä, murhia kuvaavia PowerPoint -kaavioita piirtelevä portolaispoliisi, joka sotkee jutun selvittelyssä niin kenkänsä kuin tunteensakin. Kun samasta paikasta löytyy myöhemmin uusi, melkein tunnistuskelvoton ruumis, näyttää tapaus hetken aikaa ratkaistulta. Vai liikkuuko pienellä maalaiskylällä sittenkin vielä toinen tappaja?

Rui Santosin tie käy maissipellon laidalta Dourojoen partaille, Atlantin rannalle ja takaisin pikkukylän raitille. Niin nuoren kuin vanhan, köyhän kuin rikkaan yhdistää viime kädessä yksi tekijä - yksinjäämisen pelko. 

Oma arvioni: Portugalilaiseen pikkukylään sijoittuva leppoisatunnelmainen esikoisdekkari. Aluksi vaikuttaa siltä, että kaikki tuntevat toisensa, mutta asiat eivät lopulta olekaan sitä, miltä ne näyttävät. Pidän etenkin elämänmenon kuvauksista, eikä päähenkilökään ainakaan tylsä ole. Kyllä hänestä voisi lukea vielä lisääkin. Rui Santos-sarjassa on itse asiassa ilmestynyt jo toinen osa; Kuolet vain kahdesti vie sekin lukijansa nojatuolimatkalle Portugaliin. 

11 syyskuuta 2018

Kirja-arvio: Aleksi Wileniuksen Tähdet ovat aina yllämme -runokokoelma


Kustantaja: Annorlunda Mediatuotanto Oy
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 81 s.

Luonto, rakkaus ja kaipaus on vahvasti läsnä Aleksi Wileniuksen (s. 2000) Tähdet ovat aina yllämme -esikoisrunokokoelmassa. Herkän elämänjanoisissa ja rakkaudennälkäisissä runoissa välillä aurinko paistaa porottaen, välillä sade ropisee. Kevät vaihtuu kesäksi, kesä taittuu syksyksi. Ihminen on yksin vähemmän kuin yhdessä. 

Kauneutta on jokaisessa hetkessä. Sinun tulee vain pitää silmäsi auki.

Niinhän se on. Meidän tulee vain muistaa katsoa ja pysähtyä ihmettelemään.  Vain siten voimme huomata pilvien ainutlaatuisuuden, perhosen lennon, peipon vaikenemisen - ja tähdet, jotka ovat aina yllämme. 

Niin kuin joutsenet nousevat yhdessä lammesta, minä tarvitsen sinua lentääkseni.


Aleksi Wilenius kirjoittaa lyhyitä, mutta paljonpuhuvia runoja. Runoja, jotka ovat helposti lähestyttäviä. Lyriikkaa, joka  ikään kuin kehottaa lukemaan hitaasti, sana sanalta maistellen. Mikä olisikaan parempi tapa, sillä ahminen ei mielestäni sovi runojen lukemiseen lainkaan. Hektisen arjen keskellä on voimaannuttavaa pysähtyä välillä hetkeksi luonnon ihmeiden ja elämän suuruuden äärelle. Tähdet ovat aina yllämme on kokoelma, jonka pariin palaan mielelläni uudestaankin. Ja toivon kirjoittajan jatkavan valitsemallaan tiellä. Lämpimät kiitokset kirjailijalle arvostelukappaleesta. 

Päivi Lipponen: Ihmisyyden vuoksi

Kustantaja: WSOY
julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 424 s.

Historia avautuu ihmiskohtaloiden kuvauksessa. 

Päivi Lipposen (s. 1967) romaani vie lukijan Euroopan suurten murrosten, aatteiden ylivallan ja maailmanpalon vuosiin 1937-1945. Romaani käsittelee äärimmäistä aihetta: hiljaista sopeutumista vähittäiseen kehitykseen, joka johtaa lopulta rikoksiin ihmiskuntaa vastaan.

Ihmisyyden vuoksi -romaanin Timo toimii punajohtajana Helsingin repeytyessä kahtia kansalaissodan taisteluissa. Myöhemmin hän siirtyy Neuvostoliittoon rakentamaan kommunismia. Tytär Aila päätyy 1930-luvulla Berliiniin asumaan juutalaisperheessä, joka joutuu vaihe vaiheelta ahtaammalle - ja lopulta siirretyksi Varsovaan ghettoon - natsivallan säätäessä uusia lakeja. Perheen tytärtä kuitenkin ihailee Hitler-jugendissa kasvanut Hans, joka järjestää rakkaalleen ruokaa siitä huolimatta, että juutalaisten auttamisesta on säädetty kuolemanrangaistus.

Romaani on faktafiktiota; sen tapahtumat, ihmiskohtalot ja suuri osa repliikeistä viittaavat dokumentoituihin aineistoihin, joista on teoksessa kattava lähdeluettelo. 

Oma arvioni: Päivi Lipponen kuvaa historiallisessa esikoisromaanissaan niitä tapahtumia, jotka johtivat Euroopassa länsimaisen kulttuurin hyveiden rappeutumiseen. Kirjaa lukiessa ja sen valottamia ihmiskohtaloita miettiessä toivoo todella, että ihmiskunta olisi oppinut virheistään. Sodissa kun kaikki osapuolet ovat aina häviäjiä. Oikeusvaltio on arvokas asia, jota meidän tulee vaalia niin hyvin kuin suinkin kykenemme. 

Kerronta on sujuvaa ja tarina pääosin varsin uskottavaa. Kirja on kaunokirjallinen tuotos eikä siinä ole oppikirjamaisuutta, vaikka kirjoittaja historianopettaja onkin. Suosittelen tätä romaania lähihistoriasta kiinnostuneille lukijoille.

10 syyskuuta 2018

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan - Nurinkurinen opas hyvään elämään

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2018
Englanninkielinen alkuteos: The Subtle Art of Not Giving a F*ck
Suomentanut: Aura Nurmi
Lukija: Aku Laitinen
Äänikirjan kesto: 6 h 8 min

Ollaanpa rehellisiä: joskus kaikki menee päin helvettiä ja se pitää vain hyväksyä. Meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen, mielenrauhaan ja rikkauteen. Paskat! Nyt käsi sydämelle: useimmat jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä. 

Mark Mansonin kirja on kirpeä vastalääke elämäntaitomössön-sössön -hössötykselle - se on polku jaloon taitoon olla välittämättä hittojakaan. Kaikki ihmiset eivät voi olla edes oman elämänsä supersankareita, vaan meidän pitää hyväksyä puutteemme ja rajoituksemme. Tämä kirja tarttuu sinua olkapäistä yhtä hienovaraisesti kuin merimies Hampurin sataman kapakassa, ravistelee ja kertoo herkistynein sanakääntein, miten maailma makaa. 

Rehellinen, viisas ja häikäilemättömän hauska Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan on ollut valtaisa maailmanmenestys. Sitä on myyty reilut kaksi miljoonaa kappaletta, ja se ilmestyy yli 20 kielellä.

Oma arvioni: Tätä kirjaa kuunnellessa pysähtyy väkisinkin pohtimaan omaa elämäänsä, tekemiään valintoja ja tärkeinä pitämiään arvoja. Ja sehän kannattaa. Lue tämä kirja, niin saatat nähdä entistä kirkkaammin sen, minne olet menossa ja ymmärtää aiempaa paremmin miksi. Jos suunta on väärää, aina on mahdollista kääntyä. 

Kirjailija Mark Mansonin sivuilta voit lukea lisää hänen ajatuksiaan hyvästä elämästä. 

08 syyskuuta 2018

Mary Higgins Clark: Laulun loppu

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: The Melody Lingers On (2015)
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Sivumäärä: 268 s.

Skandaalinkäryinen liikemies, sisustussuunnittelijoiden kuningatar - ja petos, joka sai seurapiirit järkkymään

Miljardeja kavaltanut liikemies Parker Bennett katoaa Karibianmerellä ja Bennettin leski Anne on vakuuttunut miehensä syyttömyydestä, samoin heidän poikansa Eric. Kun rahavaikeuksiin joutunut Anne sitten muuttaa pienempään asuntoon, hän palkkaa avukseen sisustussuunnittelija Glady Harperin. Ylellisiin toimeksiantoihin tottuneen Gladyn assistenttina toimii sisukas yksinhuoltaja Lane Harmon, joka ihastuu Ericiin. Lane ei kuitenkaan tiedä, että mitä lähemmäksi Bennettejä hän pääsee, sitä suurempaan vaaraan hän asettaa itsensä - ja nelivuotiaan tyttärensä. 

Oma arvioni: Rahanhajuinen mysteeri, joka ei erityisemmin sytyttänyt. Jotain vain jäi puuttumaan, vaikka kirja sinänsä jännittävä olikin. Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, kuinka ahneeksi raha voikaan ihmisen tehdä. Nopealukuisen jännityksen ystävälle tämä kirja voi olla ihan hyvä valinta, vaikka se jääkin mielestäni aika kauas kirjoittajansa parhaista teoksista. 


Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: Störst av allt
Suomentanut: Tarja Lipponen
Sivumäärä: 415 s.

Ilma on harmaa, ruudinsavusta sumea. Kaikkia muita paitsi minua on ammuttu. Minussa ei ole naarmuakaan. 

Kaikkein rikkaimmat ja kaikkein syrjäytyneimmät kohtaavat ani harvoin, mutta Djursholmin lukiossa sekin on mahdollista. Heitä on viisi nuorta ja opettaja. Yhdeksän kuukautta myöhemmin alkaa oikeudenkäynti, jossa syytettynä on 18-vuotias Maria Norberg. Maja, valtakunnan vihatuin teini, Djursholmin massamurhaaja.

Suurin kaikista on suuri oikeussalidraama ja psykologinen trilleri, joka tavoittaa hämmentävän hienosti nuoren päähenkilön ja hänen ystäviensä maailman. Rikkaat mellastavat kohti suurta tragediaa, jossa jokainen on päätyä surman suuhun. Vain Maja päätyy syytettyjen penkille.

Oma arvioni: Eipä tuohon takakansitekstiin juuri lisättävää ole. Jos haluat lukea vangitsevan hyvän psykologisen trillerin, lue ihmeessä Suurin kaikista. Itselläni lukukokemuksen intensiivisyys kärsi hieman siitä, että syysflunssan iskeminen esti lukemisen muutaman päivän ajaksi kokonaan. Muussa tapauksessa kirja olisi varmasti tullut ahmittua varsin nopeasti. No, onneksi lukeminen sujuu taas. On tämä lukutaito sen verran hieno taito, että sitä haluaisi käyttää ihan joka päivä. Hyvää kansainvälistä lukutaitopäivää myös sinulle!


03 syyskuuta 2018

Tapani Bagge: Pikku enkeli

Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 213 s.

Pienen uusimaalaisen rannikkokaupungin syyskuinen rauha järkkyy, kun ojasta löytyy lukiolaistytön runneltu ruumis. Kuka on voinut tehdä pahaa pikku enkelille? Samana yönä kaupungin lehtitalossa nuori vartija on pudonnut toisesta kerroksesta ala-aulan marmorilattiaan. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? 

Tutkintaa johtaa viisikymppinen rikoskomisario Sundman, jonka pieni mutta värikäs ryhmä kohtaa monenlaisia vastuksia ja vaikeuksia niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Jäävätkö syylliset kiinni? Ovatko he oikeita syyllisiä? Mikä on kaiken takana?

Oma arvioni: Elviira Noir -sarjan avaus, jossa selvitetään pienen rannikkokaupungin idylliä ravisuttaneita tapauksia. Pikku enkeli on mielestäni viihdyttävän vähäverinen dekkari. Tykkään siitä, että kirjassa yhdistyvät sujuvasti kerronnan realistisuus ja huumori. Lisäksi Pikku enkelin henkilögalleria on omintakeisen kiinnostava. 

Edellä mainitusta voi tehdä melko varman johtopäätöksen: tulen lukemaan myös sarjan seuraavat osat jossain vaiheessa. 

02 syyskuuta 2018

Maria Veitola: Veitola

Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2018
Lukija: Maria Veitola
Äänikirjan kesto: 7 h 21 min

Girls meets Sex and the City. Veitolan tekstien avoimuus antaa vertaistukea niin ura- ja parisuhdevalintojaan poteville kuin niille nelikymppisille, jotka näkevät Marian vaiheissa oman aikuistumisensa kaaren. Miten syömishäiriön kanssa kamppailleesta nuoresta naisesta tuli aikuinen, jonka ulkonäön ruotiminen tuntuu välillä olevan koko kansan huvia? Miten naisesta, joka oli vuosia kaikkien lapsettomuuden valinneiden suomalaisnaisten idoli, tuli liki nelikymppisenä äiti? Miten nainen, joka kärsii kroonisesta migreenistä on pystynyt luomaan menestyneen uran, joka vaatii ympäripyöreitä päiviä ja pomopaikan vastuut? 

Marian avoimuus ja kaunistelematon tapa kertoa elämästään on valtavan harvinaista herkkua Hän uskaltaa tuoda kipeätkin kohdat esille, sillä hän tietää, miten paljon tukea saa siitä, kun tietää, ettei ole yksin. Veitola on kuin kauan kadoksissa ollut sisko. Hänessä on paljon samaa kuin itsessä, mutta hän on silti aivan erilainen. Hänen tapaamistaan odottaa ja samalla sairaalloisesti jännittää. Hänet tuntee, mutta samalla hän on täysin tuntematon. Veitolalla on monet kasvot, mutta mitä me hänestä todella tiedämme? Maria on televisiotoimittaja ja käsikirjoittaja. Kolumnisti ja vapaa kirjoittaja. Tyylimuusa ja naapurintyttö. Yleisön riepottelema räsynukke ja media jalustalle nostama fashionista. Kadehdittu ja kauhisteltu. Karismaattinen ja vahva, herkkä ja haavoittuva. Veitolassa hän on tätä kaikkea. 

Oma arvioni: Kirjan tekstien myötä Maria Veitolasta saa aiempaa monipuolisemman kuvan. Hänen kolumninsa ovat elämänmakuisia ja myös suorasanaisen räväköitä. Pidän avoimuudesta, jolla hän lähestyy vaikeitakin henkilökohtaisia kokemuksiaan. Tämän kirjan kohdalla on mielestäni erityisen hyvä, että kirjoittaja itse lukee tekstinsä.