Cristovão Tezza: Professori
 |
Kustantaja: Aviador
Julkaisuvuosi: 2018 Portugalinkielinen alkuteos: O professor Suomentanut: Tarja Härkönen Sivumäärä: 272 s. |
Romaanisen filologian professori Heliseu da Motta e Silva herää aamulla levottomasta unesta päivään, jona hänet on määrä palkita tiedemiesurastaan. Vanha professori alkaa laatia mielessään puhetta, mutta kesken sen laadinnan hän havahtuu ristiriitaisiin muistoihinsa: isän ankaruuteen, äidin hämärään kuolemaan, opiskeluaikaansa, ulkomaille muuttaneeseen poikaansa, avioliittoonsa Mönikan kanssa ja intohimoiseen muistoon Therézestä, salaperäisestä ranskattaresta.
Romaanissaan Cristovão Tezza rakentaa Proustin ja Faulknerin hengessä monitasoisen kertomuksen ulkoisesti menestyneestä miehestä, joka elämänsä huippukohdassa ja julkisen palkitsemisen hetkellä huomaakin katuvansa menneisyyttään.
Oma arvioni: Miten joku voi kirjoittaa kokonaisen kirjan pelkästään juhlapuheen valmistelusta, mutta kuitenkin siten, että tarina on monitasoinen? No, ainakin brasilialainen Cristovão Tezza (s. 1952) voi. Kertojan ajattelu rönsyilee sinne tänne, muistosta toiseen. Elämäänsä muistelevan professorin mukaan muistelua voi verrata Rubiikin kuution kääntelyyn. Aika osuvaa, sillä eri muistojen palaset sekoittuvat helposti toisiinsa ja järjestyvät pohdintojen seurauksena uudella tavalla.
Kirjaa lukiessa mietin, kuinka omaelämäkerrallisesta teoksesta mahtaa olla kysymys. Oli miten oli, joka tapauksessa kirjailijalla ja kirjan päähenkilöllä on yhteisiä piirteitä. Ajoittainen oman elämänsä reflektointi tekisi varmasti hyvää itse kullekin. Kirjailija on luonnehtinut Professoria tähänastisen uransa kypsimmäksi teokseksi. Eikä ihme, sillä kerronta on elävää ja intensiivistä, kieli rikasta ja värikästä. Mielestäni tämä tajunnanvirranomainen monologi säilyi kiinnostavana loppuun asti, vaikka asiaa aluksi kyllä hieman epäilinkin.
Jos brasilialainen nykykirjallisuus kiinnostaa, Tezzan Professori on lukemisen arvoinen.
Oma arvioni: Miten joku voi kirjoittaa kokonaisen kirjan pelkästään juhlapuheen valmistelusta, mutta kuitenkin siten, että tarina on monitasoinen? No, ainakin brasilialainen Cristovão Tezza (s. 1952) voi. Kertojan ajattelu rönsyilee sinne tänne, muistosta toiseen. Elämäänsä muistelevan professorin mukaan muistelua voi verrata Rubiikin kuution kääntelyyn. Aika osuvaa, sillä eri muistojen palaset sekoittuvat helposti toisiinsa ja järjestyvät pohdintojen seurauksena uudella tavalla.
Kirjaa lukiessa mietin, kuinka omaelämäkerrallisesta teoksesta mahtaa olla kysymys. Oli miten oli, joka tapauksessa kirjailijalla ja kirjan päähenkilöllä on yhteisiä piirteitä. Ajoittainen oman elämänsä reflektointi tekisi varmasti hyvää itse kullekin. Kirjailija on luonnehtinut Professoria tähänastisen uransa kypsimmäksi teokseksi. Eikä ihme, sillä kerronta on elävää ja intensiivistä, kieli rikasta ja värikästä. Mielestäni tämä tajunnanvirranomainen monologi säilyi kiinnostavana loppuun asti, vaikka asiaa aluksi kyllä hieman epäilinkin.
Jos brasilialainen nykykirjallisuus kiinnostaa, Tezzan Professori on lukemisen arvoinen.