Katariina Souri: Sarana - Tunnustuksia taitekohdassa

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 299 s., 16 numeroimatonta kuvasivua

Hätkähdyttävä kuvaus yhdestä vuodesta keski-iän taitekohdassa. Yrityksestä elää keskellä mielialojen heilahteluita ilman lääkkeitä tai alkoholia. Yrityksestä tulla siksi joka on.

Oma arvioni: Avoimen rehellinen "välitilinpäätös" eletystä elämästä ja itsensä etsimisestä. Kertomus mielen hauraudesta ja mielenterveysongelmien hoitamisesta eri keinoin alkoholista monenlaisiin terapioihin. Vaikka kirjan keskiössä onkin luonnollisesti kirjoittajan oma henkilöhistoria, pohditaan siinä suorasanaisesti myös mielenterveysongelmien hoidon tilaa nyky-Suomessa kirjoittajan omiin kokemuksiin peilaten. Katariina Souri kysyy mielestäni aiheellisesti, ketä varten lääkkeitä tarjotaan; potilaiden parhaaksi vai lääketeollisuuden tarpeisiin. On selvää, että joskus diagnooseja tarvitaan, mutta asioiden liiallisella lääketieteellistämisellä eli medikalisaatiolla, on kiistattomasti myös nurja puolensa. Eihän yksikään ihminen ole  oman diagnoosinsa täydellinen edustaja, joten miksi siis ylipäätään kategorisoimme ihmisiä. Se kun ei "paranna" ketään.

Kirjaa lukiessa tulin kerran jos toisenkin miettineeksi, mitä mielenterveydellä oikeastaan tarkoitetaan. Ei ole esimerkiksi yksinkertaista sanoa, milloin on kysymys taiteellisesta luovuudesta, milloin taas haitallisesta maanisuudesta. Milloin mielialanvaihtelua sitten voidaan pitää normaalina, milloin sairaana? Ajattelemisen arvoisia mutta kimurantteja kysymyksiä. 

Syvälle sukeltavassa ja korkealle kurkottavassa teoksessaan Katariina Souri (s.1968) kuvaa riipaisevan suoraan myös lapsuutensa ja nuoruutensa kipupisteitä sekä isänsä sairastumisen käynnistämää luopumisprosessia. Sarana on kiehtovan monitasoinen matka ihmismielen syövereihin keski-iän taitekohdassa elävän ja edelleen itseään etsivän moni-ilmeisen naisen silmin. Kaikessa rosoisuudessaan kirjassa kuvattu Sourin polveileva matka elämäntiellä on rohkaisevaa luettavaa. Vaikka kirjailija onkin kirjoittanut tämän kirjan ennen kaikkea itselleen, uskon siitä olevan iloa myös etenkin samanlaisten ongelmien kanssa kamppaileville keski-ikäisille naisille, jotka pohtivat keitä he oikein ovat ja minne he ovat menossa. Suosittelen.