Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Lukija: Heikki Kinnunen
Äänikirjan kesto: 4 h 11 min

Löytyykö vastaus ATK-verkosta?


Sysi-Suomen paikallislehti lakkautetaan, Mielensäpahoittajalta katoaa yleisönosasto. Tukkeutuvatko suonet, leikkaako sydän kiinni, kun ei ole paikkaa missä voi kertoa mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä? Onko ihmisellä ääntä, jos hän jupisee yksin sohvalla, metsässä tai kellarissa?

Pojantytär kehottaa Mielensäpahoittajaa perustamaan atk-verkkoon oman sivuston mielipahalleen, näkemyksilleen ja maailmanparannusehdotuksilleen. Mielensäpahoittajan blogi saavuttaa odottamattoman suosion, vaikka päähenkilö itse enemmän epäilee 83-vuotiaan miehen päästöjen kiinnostavuutta. Verkkoon pudotettu ajatus tuottaa sivuääniä välihuutelijoilta, miniöiltä, lättähatuilta ja johtavilta poliitikoilta. Mielensäpahoittajalle saapuu yritysten yhteistyötarjouksia, kutsuja kopinakenkien ja kravattikaulojen juhliin, pyyntöjä Yleisradioon ja Pöllötelevision aamuohjelmiin. Kaikki tämä vain siksi, että Mielensäpahoittaja etsii vastausta häntä riivaavaan kysymykseen. Oliko kaikki ennen paremmin?

Oma arvioni: 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tässä iässä joutuu opettelemaan uusia laitteita. Kävin koulua kolmekymmentäluvulla ja sen jälkeen käsiala on muuttunut valtiojohtoisesti kerran vuosikymmenessä. Pian ympyrä sulkeutuu ja kirjoitamme nuolenpäillä savitauluun. Mikä alkoi kaunosta päätyi rumaan, ei ole käsialoja enää olemassakaan. Hipaisulaitteissa valitaan itse kirjainmerkki ja kirjainten koko: ariaali, timenyyromaani vai kuriiri. Onko sanottavaa? Kirjoittamisesta on tullut liian helppoa ja sen osaavat kaikki, järkevä jää järjettömän alle. 
Näin kirjoittaa vanha tuttu Mielensäpahoittaja, yli kahdeksankymppinen jupiseva mies. Monologin sijaan hän juttelee nyt myös kaukana olevien ihmisten kanssa internetin välityksellä ja laatii myös kiinnostavia listoja. Valittaminen on meille suomalaisille varsin luontaista, joten ei ihme, että niin moni meistä löytää samaistumispintaa Mielensäpahoittajan ajatuksista ikään ja sukupuoleen katsomatta. Minäkin olen harmissani esimerkiksi kaunokirjoituksen katoamisesta. Nykyaikaisia kotkotuksia arvostellaan, mutta se tehdään kuitenkin lempeästi.  Tuomas Kyrön luoma hahmo on kaikessa jääräpäisyydessään ja oikeamielisyydessään sympaattinen ja rakastettava, vaikka ei omista tunteistaan juuri puhukaan. Moni asia oli ennen varmasti paremmin kuin nykyään;  koulut rakennettiin hirrestä eikä niitä kiusannut home, talvisin oli lunta ja suomalaiset keihäsmiehet pysyivät heittonsa pystyssä.  

Kyllä ei kannata jättää tätä kirjaa lukematta. En ole valitettavasti vielä nähnyt Heikki Kinnusen tähdittämää Mielensäpahoittaja -elokuvaa, joten päätin valita tämän tuoreimman kirjallisen teoksen nimen omaan äänikirjana. Ja loistavasti toimii, joten nyt odotan myös televisiosarjaa todella innoissani. 

Kommentit