Jukka Pekka Palviainen: Ääniä rappukäytävässä

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 182 s.

Paulin elämäntehtävänä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana on vahtia, että järjestyssääntöjä ja muutenkin kohtuullisia elämäntapoja noudatetaan. Siihen hänellä riittää aikaa, sillä hän on työtön filosofian lisensiaatti. Ja sitä tarkoitusta varten hän on asennuttanut rappukäytäviin videokamerat, joista hän voi seurata taloyhtiön elämää viettäessään unettomia öitä asunnossaan. Yksinäisellä miehellä on hieman seuraa verkossa päivystävästä Lolasta, huolta vakavasti sairaasta äidistä ja tämän uudesta poikaystävästä se vaivaa TE-toimiston kurssitustoimista. Arki on nyrjähtää vakavasti sijoiltaan, kun alakertaan muuttaa homssuinen monialaterapeutti...

Oma arvioni: Jukka-Pekka Palviaisen (s. 1967) uusin kirja on elämänmakuinen kerrostaloromaani, jonka päähenkilö ja minäkertoja on kaikessa tiukkapipoisuudessaan kuitenkin myös jotenkin sympaattinen. Romaanin parasta antia ovat humoristiset arkiset kommellukset. Yhteisiä sääntöjä noudattamattomat naapurit ärsyttävät ja työllistymiskurssit turhauttavat, ja ymmärtäähän sen. Erityisen kuvaavaa on se, kuinka vähän kerrostalossa asuvat ihmiset oikeastaan toisistaan yleensä tietävät. Hyvä, jos muutaman ihmisen naapurikseen tunnistaa, jos kadulla sattuisivat vastaan tulemaan. 

Huumorin värittämä dialogi toimi mielestäni tarinassa aika mukavasti ja olihan pinnan alla myös vakavampia teemoja, kuten yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista, joista olisin mielelläni lukenut hieman enemmänkin. Kirjan loppuhuipennus olikin sitten minusta harmittavan hyvin ennakoitavissa. No, ihan luettavaa kotimaista kevyempää kirjallisuutta joka tapauksessa tämäkin on, kerrostalossa asuville etenkin.