Sauli Hyvärinen & Tarja Pösö (toim.): Lasten haastattelu lastensuojelussa
 |
PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2018 Sivumäärä: 196 s. |
"Toit aiemmin esiin, että kotona on paha olla. Mitä tarkoitat sillä? Kerro lisää."
Lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä. Lapselta saatua tietoa pitää myös osata käyttää lapsen elämään vaikuttavissa päätöksissä. Tämä kirja kertoo, miten eri tavoin haastatteluja voidaan toteuttaa lastensuojelussa näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.
Lapsia haastatellaan lastensuojelussa, kun halutaan rakentaa luottamussuhdetta lapsen ja ammattilaisen välillä, saada aikaan muutos lapsen elämässä tai selvittää, millainen lapsen elämäntilanne on ja mitä mieltä hän itse on siitä. Haastattelu poikkeaa merkittävästi arkisesta jutustelusta, jossa pelkkä kohtaaminen voi olla itsetarkoitus. Merkityksellistä on, miten lasten haastattelemiseen suhtaudutaan, miten haastatteluja tehdään ja miten lasten osallisuutta vahvistavia käytäntöjä tuetaan.
Kirja on tehty yhteistyössä Lastensuojelun Keskusliiton kanssa.
Oma arvioni: Kirjassa esitellään erilaisten haastatteluorientaatioiden tavoitteita ja toteutusta. Kaikille niille on yhteistä se, että lapsia halutaan kuulla, heille annetaan ääni ja heidän osallisuuttaan tuetaan. Tärkeää on, että haastattelija osaa sovittaa omaa toimintaansa kunkin lapsen iän, kehitystason ja yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tämä edistää luottamuksellisen suhteen syntymistä. Avoin ja lapsen näkemyksiä ja kokemuksia kunnioittava ilmapiiri on onnistuneen haastattelun ehdoton edellytys, halutaan sitten tietää, mitä lapselle kuuluu tai pyritään muuttamaan hänen elämäntilannettaan paremmaksi.
Kirja tarjoaa konkreettisia vinkkejä lastensuojelussa toteutettavien lasten haastattelujen toteuttamiseen, mutta se herättelee pohtimaan laajemminkin lasten osallisuuden tärkeyttä ja keinoja sen turvaamiseksi. Teoksen artikkelit ovat monipuolisia, selkeitä ja ajatuksia herättäviä. Ne sopivat mielestäni hyvin niin alalla työskentelevien ammattilaisten luettavaksi kuin lasten haastattelemisesta kiinnostuneille opiskelijoillekin alasta riippumatta. Suosittelen.
Oma arvioni: Kirjassa esitellään erilaisten haastatteluorientaatioiden tavoitteita ja toteutusta. Kaikille niille on yhteistä se, että lapsia halutaan kuulla, heille annetaan ääni ja heidän osallisuuttaan tuetaan. Tärkeää on, että haastattelija osaa sovittaa omaa toimintaansa kunkin lapsen iän, kehitystason ja yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tämä edistää luottamuksellisen suhteen syntymistä. Avoin ja lapsen näkemyksiä ja kokemuksia kunnioittava ilmapiiri on onnistuneen haastattelun ehdoton edellytys, halutaan sitten tietää, mitä lapselle kuuluu tai pyritään muuttamaan hänen elämäntilannettaan paremmaksi.
Kirja tarjoaa konkreettisia vinkkejä lastensuojelussa toteutettavien lasten haastattelujen toteuttamiseen, mutta se herättelee pohtimaan laajemminkin lasten osallisuuden tärkeyttä ja keinoja sen turvaamiseksi. Teoksen artikkelit ovat monipuolisia, selkeitä ja ajatuksia herättäviä. Ne sopivat mielestäni hyvin niin alalla työskentelevien ammattilaisten luettavaksi kuin lasten haastattelemisesta kiinnostuneille opiskelijoillekin alasta riippumatta. Suosittelen.