Tuomas Aivelo: Loputtomat loiset

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 341 s.

Loisista on moneksi - niin hyvässä kuin pahassa


Tuoko ilmaston lämpeneminen Suomeen haitallisia tai jopa hengenvaarallisia loisia? Tuleeko tartuntataudeista äkäisempiä ja antibiooteista heikompia?

Ympäristön muutokset ja historian käännekohdat ovat kautta aikain vaikuttaneet ihmisen ja loisen yhteiseloon. Lääketieteen kehittyminen on auttanut pääsemään eroon joistakin kiusankappaleita, mutta uudet mullistukset voivat kääntää asetelman päälaelleen. Ilmaston lämpenemisen myötä aiemmin lähinnä trooppisilla alueilla viihtyneet loiset voivat levitä ympäri maailmaa, ja pian denguekuumeen kaltaiset taudit voivat uhata Suomeakin. 

Loputtomat loiset katsoo maailmaa suolistomatojen, virusten ja bakteerien perspektiivistä ja näyttää meille toisenlaisen todellisuuden.

Tuomas Aivelo (1984) on ekologi ja evoluutiobiologi. Hän on tutkinut Madagaskarilla hiirimakien loisia ja Zürichin yliopistossa punkkien kantamia taudinaiheuttajia. Hän kirjoittaa suosittua Tiede-lehden blogia Kaiken takana on loinen.

Oma arvioni: Tämä tietokirja esittää monia kiinnostavia kysymyksiä:Mistä tartuntataudit tulevat, miten tartuntataudeista pääsee eroon ja miten ympäristö vaikuttaa tautien leviämiseen? Lopullisia ja tyhjentäviä vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole, mutta ne herättelevät lukijaa pohtimaan paitsi ilmastonmuutosta myös omaa toimintaansa. Varmaa on oikeastaan vain se, että loiset eivät maailmasta lopu, ja uusia tartuntatauteja syntyy jatkuvasti. Siksi meidän tulee olla mahdollisimman valppaina. Nyt otsikoissa oleva rokotekielteisyys on huolestuttava asia. Ja tämän kirjan luettuani suhtaudun siihen vieläkin vakavammin. Jokainen rokottamaton yksilö kun heikentää myös laumasuojaa. Myönnän myös superbakteerien pelottavan. 

Aivelon mukaan ihminen on loiselle isäntänä otollinen etenkin ison kokonsa ja pitkän ikänsä vuoksi. Ei siis ole ihme, että influenssaviruksetkin esittelevät meille aina uudet syys- ja kevätmallistonsa, kuten kirjoittaja asian kuvaavasti ilmaisee. Kirjassa puhutaan iljettävistä eliöistä, joista lukiessa iho alkaa helposti kutista. Onneksi tämä teos ei kuitenkaan sisällä kuvia näistä ällötyksistä. Pelkkä tieto siitä, että muun muassa suolistossa kuhisee, riittää. 

Loputtomat loiset on erinomainen tietokirja tiukkoine tieteellisine faktoineen ja kiinnostavine kenttätyökuvauksineen. Kun asiat ilmaistaan persoonallisella otteella ja sopivasti huumorilla höystettynä, kokonaisuus on mielestäni helposti lähestyttävä. Kirjaa on helppo suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita loisista ja tartuntataudeista ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Mutta suosittelen teosta myös niille, jotka olettavat aiheen olevan tylsä ja "kaukainen". Se ei nimittäin ole kumpaakaan. 

Tunnustan lukeneeni kirjan ennen kaikkea sen saaman Finlandia-palkintoehdokkuuden vuoksi. Tietokirjallisuuden kategoriassa se olikin vasta ensimmäinen laatuaan tänä vuonna. Olen tyytyväinen, että tartuin tähän teokseen, sillä se antoi paljon ajattelemisen aiheita, niin kuin hyvän tietokirjan kuuluukin.