Thomas Rydahl: Erakko

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2016
Tanskankielinen alkuteos: Eremitten (2014)
Suomentanut: Salla Korpela
Sivumäärä: 486 s.

Upouusi auto löytyy hylättynä Fuerteventuran lomarannalta. Sen tavaratilassa on pienen pojan ruumis. Lapsen, jota kukaan ei tunnu kaipaavan. Auton kuljettajasta ei ole merkkiäkään. Hiekassa ei ole jalanjälkiä, autosta ei löydy sormenjälkiä ja auton matkamittarin lukemakin on outo. Ainoa johtolanka näyttäisi olevan autosta löytynyt silputtu tanskalainen sanomalehti.

Kanariansaarten turismi on heikoissa kantimissa, eikä Fuerteventura todellakaan tarvitse kaameaa rikostapausta karkottamaan turisteja jo ennestään puolityhjistä baareista ja rannoilta. Erakoksi kutsutulle taksikuskille, tanskalaiselle Erhardille kuolleen pojan kohtalosta tulee silti lähes pakkomielle. Mutta miten maailmasta vieraantunut, kännyköistä ja internetistä ymmärtämätön mies voisi ratkaista murhamysteerin, jonka lonkerot ulottuvat kauas Kanarialta?

Erakko on koukuttava, karhea ja sydäntä särkevä rikoskertomus, jonka päähenkilö on kaukana tavanomaisesta.

Oma arvioni: Moninkertaisesti palkittua Erakkoa on luonnehdittu erilaiseksi dekkariksi. Se tarjosi jännittäviä juonenkäänteitä ja ajatuksia herättäviä pohdintoja. Tarina eteni paikoin hieman liiankin verkkaisesti, mutta kuitenkin koukuttavasti. Kerronta oli sävyltään surumielistä, mutta komiikkaakin kirjasta löytyi - ja hyvä niin. Erakon lukemiseen kannattaa varata aikaa, sillä nopeasti ahmaisten siitä ei varmasti saa kaikkea irti. En suosittele kirjaa herkimmille lukijoille. 

Erakko on romaanisarjan ensimmäinen osa. Sarjan itsenäinen toinen osa Paossa on sekin jo ilmestynyt Minervan kustantamana 2017.


Pierre Lemaitre: Tulen varjot

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2018
Ranskankielinen alkuteos: Couleurs de l´incendie (2018)
Suomentanut: Susanna Hirvikorpi
Sivumäärä: 522 s.

Itsenäinen jatko-osa Pierre Lemaitren maailmanmenestysromaanille Näkemiin taivaassa

Eletään vuotta 1927. Pariisin kerma tasavallan presidenttiä myöten on kerääntynyt pankkiiri Marcel Pericourtin hautajaisiin. Juuri ennen kun väkijoukko alkaa siirtyä hautausmaalle, vainajan tyttärenpoika, kahdeksanvuotias Paul, heittäytyy Pericourtin palatsin kolmannen kerroksen ikkunasta ja halvaantuu. 

Pankkiirin tytär Madeleine perii isänsä suunnattoman omaisuuden. Aikana, jolloin naisilla ei ole oikeutta edes allekirjoittaa shekkejä, on pankki-imperiumin johtaminen Madeleinelle kuitenkin ylivoimainen tehtävä. Madeleinella on myös vihamiehiä, ja hän joutuu käymään omaa taisteluaan vihollisiaan vastaan samalla kun talouskriisi uhkaa koko Eurooppaa ja tulevan maailmanpalon ensimmäisiä liekkejä viritellään jo Saksassa.

Historiallisen ajankuvan värikkyys, monisäikeiset henkilöhahmot ja kerronnan mestarillisuus tekevät Tulen varjojen lukemisesta jännittävän ja nautinnollisen elämyksen.

Oma arvioni: Tulen varjot on hieno historiallinen romaani ja tämän kirjallisuusgenren ystäville sitä voi suositella. Itseäni kuitenkin alkoi tarinan edetessä kuitenkin ärsyttää ihmisten kyltymätön kostonhalu Kuinka paljon katkeruutta ja petturuutta maailmassa onkaan. Juonesta ei koukeroita puutuu ja taustatyö on toteutettu huolellisesti ja kerronta on taidokasta. Näistä vahvuuksista huolimatta minusta ainakin nyt tuntuu kuitenkin siltä, että  luen Lemaitrelta sittenkin mieluummin dekkareita. Toki olisin saanut kirjasta varmasti enemmän irti, jos olisin lukenut ensin Näkemiin taivaassa -romaanin. Silloinhan tapahtumien taustat ja ihmiset olisivat olleet jo ikään kuin entuudestaan tuttuja. Lukuelämys olisi siis saattanut muodostua hyvinkin erilaiseksi kuin nyt. Oletettavasti jotenkin vahvemmaksi. Vaan eipä ollut huono kokemus toki nytkään. 

Christian Rönnbacka: Julma

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 361 s.

Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan. Asialla on häikäilemätön ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Peloista pahin tunkeutuu perheiden arkeen. Tyttöjen kaappaukset kylvävät kauhua ja päätyvät valtakunnanuutisiin, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten. 

Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä. Hän saa kuulla, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa. Antin ensimmäinen tapaus tutkinnanjohtajana ei ole helppo. Nykyisyys ei anna armoa. Menneisyydellä on pahuuden kasvot. 

Oma arvioni: Antti Hautalehto -sarjan toinen osa on nimensä veroinen. Pedofiili piinaa pikkutyttöjä ja poliisilla on paineita saada julma rikollinen kiinni. Kun samalla vielä palkkamurhaajatkin ovat kintereillä, vauhtia ja jännittäviä tilanteita tosiaan riittää. Tykkään Antti Hautalehdon hahmosta ja etenkin hänen ronskista tummanpuhuvasta huumoristaan. Luulenpa, että poliisin työssä se onkin varsin tarpeellinen keino pärjätä mitä kummallisimmissa tilanteissa. Rönnbacka kirjoittaa sujuvasti ja tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Kirjoittajan tausta poliisina lisää kerronnan uskottavuutta.

Jos et ole vielä tutustunut Antti Hautalehtoon, voit aloittaa sen Operaatio Troijalaisesta

Stephen King: Viimeinen vartio

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018
Englanninkielinen alkuteos: End of Watch (2016)
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 402 s.

Kihelmöivän jännittävä trilogia huipentuu!


Jo lähes kuuden vuoden ajan Mersumies alias Brady Hartsfield on maannut aivovammaosaston huoneessa 217. Joukkomurhan tehneellä miehellä näyttää olevan vintti pysyvästi pimeänä. Samaan aikaan Mersumiehen sinnikkäin vastustaja, monessa liemessä keitetty etsivä Bill Hodges ja hänen yhtiökumppaninsa Holly Gibney äkkäävät omituiselta rikospaikalta Z-kirjaimen ja pienen pelikonsolin. Erikoisen kuvion toistuessa Hodgesin on myönnettävä, että todellisuus on sittenkin tarua ihmeellisempää. Mersumies on palannut. Ja hän on voimakkaampi kuin koskaan.

Oma arvioni: Stephen King pitää jälleen tuttuun tapaansa lukijaa tiukasti otteessaan. Suosittelen tätä trilleritrilogiaa lämpimästi kaikille psykologisen ja yliluonnollisia elementtejä sisältävän jännityksen ystäville. Mutta ennen Viimeistä vartiota kannattaa lukea Mersumies ja Etsivä löytää -teokset. 



Kirja-arvio: Maiju Ristkarin, Nina Sunin ja Vesa Tynin Sukupuolena ihminen

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 240 s.

Sukupuolena ihminen on ensimmäinen nuorille (15+) suunnattu suomenkielinen tietokirja sukupuolen monimuotoisuudesta ja transsukupuolisuudesta. Se on ajattelua avartavaa luettavaa myös nuorten vanhemmille, opettajille, terveydenhuollon ammattilaisille ja kaikille sukupuoli-identiteetin ymmärtämisestä kiinnostuneille. Kirja on monipuolinen tietopaketti erityisesti transsukupuolisuudesta. Se kertoo tästä varsinkin sosiaalisessa mediassa paljon puhutusta ajankohtaisesta aiheesta suoraan ja asiallisesti sekä tieteelliseen tietoon että kokemusasiantuntijuuteen nojaten ja käytännönläheistä tukea tarjoten. Kirjan tarkoituksena onkin antaa vertaistukea niille nuorille, jotka pohtivat omaa sukupuoltaan. Sen avulla nuorten on ainakin toivottavasti helpompaa ymmärtää, että on monenlaisia ja yhtä hyväksyttäviä tapoja olla ihan tavallinen ihminen. Sukupuoli kun on itse asiassa paljon muutakin kuin perinteinen jako miehiin ja naisiin - aivan kuten kirjassa kerrotut tositarinat ja Vesa Tynin vaikuttavat valokuvat osoittavat. Teos puhuu vahvasti sekä yksilöllisyyden että ihmisyyden ensisijaisuuden puolesta. Se palkittiin Tammen ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen järjestämässä Ihan totta! -tietokirjakilpailussa sarjansa voittajana.

Kirja pohjautuu tekijöidensä samannimiseen dokumenttiprojektiin, joka alkoi vuonna 2015 ja projektiin liittyvä valokuvanäyttely kiertää Suomea edelleen. 

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 461 s.

"Kuunnellessani yötä tuntuu että olen niin suuren keskellä etten voisi olla missään enempää. Olen päässyt tänne asti, olen vanhentunut enemmän kuin ajassa ja olen jo melkein mies."
Tähtitieteilijän oppipojan tie vie Saint Helenan saarelta 1600-luvun Lontooseen.

Oma arvioni: Olli Jalosen (1954) Taivaanpallo on hieno kasvutarina ja seikkailukertomus. Se kuvaa suorastaan loistavasti myös tieteen ja uskon välistä valtakamppailua valistusajan kynnyksellä. Romaani on suuri, mitataan sitä sitten sivumäärissä, sisällön rikkaudessa tai kielen kauneudessa. Tarina vie huikealle matkalle, mutta teksti ei päästä lukijaansa helpolla. Se pakottaa välillä pysähtymään. Ja hyvä niin, sillä pienet yksityiskohdat jäävät helposti huomaamatta, jos on koko ajan kova kiire mennä eteenpäin, on kyse sitten kirjan lukemisesta tai yleensäkin elämästä. Kirjasta välittyy vahvasti ajattelemisen arvostus ja oivaltamisen riemu.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajan valinnut Seppo Puttonen luonnehti puheessaan Taivaanpalloa tiedon, opetuksen ja kasvun ylistyslauluksi. Todellakin, juuri sellainen tämä hieno romaani monitasoisuudessaan on. Jos haluat kokea huikean elämysmatkan laadukkaan kotimaisen kirjallisuuden parissa, Taivaanpallo kannattaa ehdottomasti lukea. 

Saku Tuominen: Juu ei - Pieni kirja priorisoinnista

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 271 S.

Selkeyttä ja suuntaa työhön ja elämään
Jokainen meistä tietää, miltä hyvä elämä näyttää. Mutta miksi emme osaa sanoa ei asioille, jotka vievät meitä yhä kauemmas siitä, mitä haluamme? Tai kyllä asioille, jotka toisivat meille paljon iloa?  Juu ei tarjoaa hyvin yksinkertaisen priorisointimallin, jonka avulla jokainen voi parantaa elämäänsä - sekä työssä että työn ulkopuolella. Se on pieni kirja, jonka merkitys voi olla suuri.

Oma arvioni: Juu, aika vaikeaa se on sanoa ei, vaikka välillä haluaisikin tai ainakin joskus kannattaisi niin tehdä. Voi olla, että tämän pienen kirjan "opeilla" priorisointi voisi onnistua aiempaa paremmin. 

Tommi Kinnunen: Pintti

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 292 s.

"On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella."
Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia - sisarusparven vanhinta - kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut. Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.

Kolmenpäivänromaanissaan Tommi Kinnunen kuvaa jäljittelemättömällä tyylillään tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa. 

Oma arvioni: Vuosi vaihtui mukavasti Pintin parissa, vaikka alun perin suunnittelinkin lukevani tämän odottamani uutuusromaanin jo mahdollisimman pian sen ilmestyttyä. No, kyllä näin hyvän kirjan lukemista kannatti toisaalta odottaakin. Pidän erityisesti Kinnusen tyylistä kuvata ihmisiä ja heidän elämäänsä lämpimästi ja elämänmakuisesti suuriakaan tunteita peittelemättä. Miljöökuvaukset ovat tarkkoja ja visuaalisesti vaikuttavia ja ajankuvaus huolellista. Lasinpuhalluksen osalta taustatyö on sekin tehty perusteellisesti, niin uskottavilta ja teräviltä tämän raskaan ja kiehtovan työn eri vaiheiden kuvaukset aiheeseen perehtymättömästä lukijasta tuntuvat.

On hienoa, että Tommi Kinnunen on romaaneissaan halunnut antaa äänen myös normaalista poikkeaville ihmisille, kuten tässä kirjassa Jussille.  Kirjailija on jälleen aidosti ja empaattisesti erilaisen ihmisen puolella. Hän kuvaa koskettavasti, kuinka tämä pilkattu ja hidasälyiseksi haukuttu mies löytää kuitenkin paikkansa pienessä tehdasyhteisössä ja pystyy rajoitteistaan huolimatta hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Tämän päivän tehokkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa tilanne on valitettavasti toisenlainen, siitäkin huolimatta, ettei erilaisuutta enää hävetäkään niin paljon kuin aikaisemmin. Kenties romaanin keskeisen sanoman voisikin tiivistää ajatukseen siitä, että jokaisella yksilöllä tulisi olla mahdollisuus olla juuri sellainen kuin on - säröineen kaikkineen - täydellinen kun ei meistä loppujen lopuksi ole kukaan.

Pintti on taitavan kertojan ja ilmiömäisen ihmiskuvaajan uniikki taidonnäyte. Se tarjosi monia hienoja hetkiä ja ajattelemisen aiheita pidemmäksikin ajaksi. Kirjavuosi 2019 tuli siis avattua varsin komealla kotimaisella kaunokirjallisella teoksella.  Vahva lukusuositus kaikille laadukkaan kirjallisuuden ystäville.