Tommi Kinnunen: Pintti

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 292 s.

"On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella."
Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia - sisarusparven vanhinta - kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut. Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.

Kolmenpäivänromaanissaan Tommi Kinnunen kuvaa jäljittelemättömällä tyylillään tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa. 

Oma arvioni: Vuosi vaihtui mukavasti Pintin parissa, vaikka alun perin suunnittelinkin lukevani tämän odottamani uutuusromaanin jo mahdollisimman pian sen ilmestyttyä. No, kyllä näin hyvän kirjan lukemista kannatti toisaalta odottaakin. Pidän erityisesti Kinnusen tyylistä kuvata ihmisiä ja heidän elämäänsä lämpimästi ja elämänmakuisesti suuriakaan tunteita peittelemättä. Miljöökuvaukset ovat tarkkoja ja visuaalisesti vaikuttavia ja ajankuvaus huolellista. Lasinpuhalluksen osalta taustatyö on sekin tehty perusteellisesti, niin uskottavilta ja teräviltä tämän raskaan ja kiehtovan työn eri vaiheiden kuvaukset aiheeseen perehtymättömästä lukijasta tuntuvat.

On hienoa, että Tommi Kinnunen on romaaneissaan halunnut antaa äänen myös normaalista poikkeaville ihmisille, kuten tässä kirjassa Jussille.  Kirjailija on jälleen aidosti ja empaattisesti erilaisen ihmisen puolella. Hän kuvaa koskettavasti, kuinka tämä pilkattu ja hidasälyiseksi haukuttu mies löytää kuitenkin paikkansa pienessä tehdasyhteisössä ja pystyy rajoitteistaan huolimatta hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Tämän päivän tehokkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa tilanne on valitettavasti toisenlainen, siitäkin huolimatta, ettei erilaisuutta enää hävetäkään niin paljon kuin aikaisemmin. Kenties romaanin keskeisen sanoman voisikin tiivistää ajatukseen siitä, että jokaisella yksilöllä tulisi olla mahdollisuus olla juuri sellainen kuin on - säröineen kaikkineen - täydellinen kun ei meistä loppujen lopuksi ole kukaan.

Pintti on taitavan kertojan ja ilmiömäisen ihmiskuvaajan uniikki taidonnäyte. Se tarjosi monia hienoja hetkiä ja ajattelemisen aiheita pidemmäksikin ajaksi. Kirjavuosi 2019 tuli siis avattua varsin komealla kotimaisella kaunokirjallisella teoksella.  Vahva lukusuositus kaikille laadukkaan kirjallisuuden ystäville. 

Kommentit