Cecelia Ahern: Lyyralintu
 |
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019 Englanninkielinen alkuteos: Lyrebird (2016) Suomentaneet: Lauri Sallamo & Heidi Tihveräinen Sivumäärä: 470 s. |
Tunteikas ja rohkaiseva kirja naisesta, joka muuttaa tapaamme katsoa maailmaa.
Lounais-Irlannin vuoristometsissä asuu nuori nainen vailla yhteyttä muuhun maailmaan. Hänellä on ilmiömäinen matkimisen kyky, joka tuo hänelle lempinimen lyyralinnun mukaan.
Kun Solomon dokumenttielokuvaryhmineen sattumalta törmää eristyksissä elävään Lauraan, tämän elämä mullistuu. Filmiryhmä vetää Lauran tarkoin varjellusta rauhasta Dublinin hälinään, ja hän joutuu kohtaamaan maailman, joka haluaa ymmärtää hänen elämäntapaansa.
Auttaako urbaani maailma Lauraa levittämään siipensä – vai sulkeeko se hänet kultaiseen häkkiin? Lintujen lailla Laurankin kuuluu lentää vapaana...
Lyyralintu on liikuttava rakkaustarina; se on kertomus kiivaasti sykkivästä sydämestä ja kaiken hälyn alla piilevästä hiljaisuudesta.
Oma arvioni: Ei Lyyralintu huono kirja ole, mutta jokin sekä kirjan tarinassa että sen henkilöissä ärsytti minua sen verran, etten erityisemmin viihtynyt Cecelia Ahernin (s. 1981) uusimman romaanin parissa. Ehkä olen tämän kirjan lukijaksi jo hieman liian vanha. Varhaisimmasta kyseisen kirjailijan tuotannosta olen kuitenkin tykännyt. Nyt kuitenkin aika ajoin tuntui siltäkin, että tarinaa oli tarpeettomasti venytetty. Olisin kaivannut tarinaan enemmän uskottavuutta ja henkilökuvauksiin lisää syvyyttä.
Ollakseni ihan rehellinen minusta kiinnostavinta oli lukea kuvauksia lyyralinnusta, tuosta taitavasta matkijasta. Niin ja kirjan kansi on kyllä kauniin tyylikäs. Koska en ole rakkausromaanien ystävä, mutta tämä kirja on sellaiseksi luokiteltavissa, kuittaan Helmet -lukuhaasteen 6. kohdan tällä teoksella.
Oma arvioni: Ei Lyyralintu huono kirja ole, mutta jokin sekä kirjan tarinassa että sen henkilöissä ärsytti minua sen verran, etten erityisemmin viihtynyt Cecelia Ahernin (s. 1981) uusimman romaanin parissa. Ehkä olen tämän kirjan lukijaksi jo hieman liian vanha. Varhaisimmasta kyseisen kirjailijan tuotannosta olen kuitenkin tykännyt. Nyt kuitenkin aika ajoin tuntui siltäkin, että tarinaa oli tarpeettomasti venytetty. Olisin kaivannut tarinaan enemmän uskottavuutta ja henkilökuvauksiin lisää syvyyttä.
Ollakseni ihan rehellinen minusta kiinnostavinta oli lukea kuvauksia lyyralinnusta, tuosta taitavasta matkijasta. Niin ja kirjan kansi on kyllä kauniin tyylikäs. Koska en ole rakkausromaanien ystävä, mutta tämä kirja on sellaiseksi luokiteltavissa, kuittaan Helmet -lukuhaasteen 6. kohdan tällä teoksella.