Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, minullako supervoimia?

Kustantaja: Sanoma Magazines
Julkaisuvuosi: 2011
Englanninkielinen alkuteos: Okay, So Maybe I Do Have Superpowers
Suomentanut: Jani Bohm
Sivumäärä: 155 s.

Ei enempää supervoimia, kiitos.

Rakas nuija päiväkirjani, Isabella sanoi, että kun Ricky-vauvanpullero puri minua, DNA:ni muuntui samalla tavalla kuin supersankareillekin käy. Nyt minulla oli siis poikana olemisen supervoimat, mikä selitti sen, että olin onnistunut potkaisemaan häntä. Kaltaiseni nynnytyttö ei kuulemma ikinä olisi onnistunut siinä pelkillä nynnytyttövoimillaan.

Totesin tuon kaiken kuulostavan lähinnä sadulta. Oikeastaan kaikki supersankaritarinat kuulostavat saduilta, joissa isot ja vahvat painonnostajat ovat vain ottaneet keijuprinsessojen roolin. Supersankarit hei: olisiko ihan mahdotonta mennä töihin normaaleissa vaatteissa?

Kurkista Jamie Kellyn päiväkirjaan. Kaikki, mitä tänne on kirjoitettu, on totta...ainakin jos totuuden sallitaan vähän liioittelevan. 

Oma arvioni: Tämä on Jim Bentonin luoman suositun Dear Dumb Diary -koululaisromaanisarjan 11. osa. Jamien mielestä pojat ovat ällöjä ja aikuiset outoja. Tiedekään ei osaa selittää heidän käyttäytymistään. Mutta voisivatko sekä pojat että muurahaiset kokea ihan oikeasti tunteita - tätäkin Jamie pohtii ja purkaa tuntojaan päiväkirjalleen, jota eivät varsinkaan hänen vanhempansa saa missään nimessä lukea - tai he saattavat joutua tyttärensä erilaisten superkatseiden uhreiksi.

Kirjaa lukiessa muistuivat mieleen omat ala-asteaikaiset päiväkirjat, joiden sivuille tuli kirjoiteltua yhtä ja toista enemmän tai vähemmän salaista. Nyt keski-iässä voisi olla hauskaa lukea, kuinka "nuijia" juttuja niistä löytyisikään, mutta eipä niistä ole enää yksikään tallella.

Tämä humoristinen päiiväkirjamuotoinen ja sarjakuvamainen kirja sopii luettavaksi 9 - 12-vuotialle tytöille, ja miksei pojillekin. Tähänkin kirjaan tutustuin alle 18-vuotiaan vinkkauksesta. Nyt juuri alkaneen Lukuviikon kunniaksi haluan jakaa tämän kirjavinkin eteenpäin. 

Kirjaa lukiessa muistuivat mieleen omat ala-asteaikaiset päiväkirjat, joiden sivuille tuli kirjoiteltua yhtä ja toista salaista,