Ritva Ylönen: Saima Harmaja - Sydänten runoilija 1913-1937

Kustantaja: SKS Kirjat
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 298 s.

Ensimmäinen kattava elämäkerta Saima Harmajasta, nuorena tuberkuloosiin kuolleesta rakastetusta lyyrikosta

Sydänten runoilija kurkistaa runotyttölegendan toiselle puolelle ja täydentää kuvaa ennen julkaisemattomilla tiedoilla. Teos valottaa myös Saiman suhdetta salakihlattuunsa Jaakko Holmaan, joka oli monen runon innoittaja. 

Harmajan runojen teemat - luonto, rakkaus, sairaus, kuolema ja tuonpuoleinen - ovat ajattomia. Samalla valtaosa Saiman runoista on omaelämäkerrallisia, ja ne toimivat karttana hänen elämäänsä: kipuilua sairauksien kourissa, oman kutsumuksen tavoittelua, urheaa hyväksijättöä, runojen kirjoittamista lähes viimeiseen hengenvetoon asti.

Oma arvioni: Teoksen laaja päiväkirja- ja muu lähdeaineisto antaa lukijalle monipuolisen ja riipaisevan rehellisen kuvan lahjakkaasta ja herkästä mutta myös ristiriitaisesta tytöstä, joka etsi itseään ja vahvuuksiaan, kamppaili kutsumuksensa eli runoilijuuden toteutumiseksi ja taisteli sairauksia ja kintereillä vaanivaa kuolemaa vastaan. Kun tähän vielä lisätään palava rakkauden kaipuu, on elämäntragedia valmis.

On hienoa, että Saima Harmaja sai toteuttaa haaveensa ja olla sydänten runoilija, vaikka tuberkuloosi päätti hänen elämänsä aivan liian varhain, vain 23 vuoden iässä. Harmajan runoissa vetoaa erityisesti niiden omaelämäkerrallisuus. Saiman tunnerikkaat säkeet tarjoavat ihmisille lohtua ja iloa. Kovia kokeneet voivat saada niistä myös ikään kuin vertaistukea, kuten Ritva Ylönenkin kirjassaan toteaa. Hän luonnehtii Saimaa sielunsiskokseen. Myös omasta kokemuksestani tiedän, että runojen lukemisella ja kirjoittamisella on usein vahva voimaannuttava vaikutus, sillä vaikeiden kokemusten ja tunteiden sanoittaminen auttaa eteenpäin myös silloin, kun toivoa ei tunnu enää olevan. 

Olen tutustunut aika hyvin Saima Harmajan laajaan tuotantoon jo aiemmin, joten hänen hieno ja koskettava lyriikkansa on minulle tuttua, mutta muuten tämä tuore elämäkerta tarjosi itselleni paljon uutta tietoa sekä "runoilijoista runoilijoimman" elämästä että hänen persoonastaan. Saima Harmajan elämän ja runouden keskeisenä sanomana on mielestäni omiin unelmiinsa uskomisen tärkeys. Sitkeällä työllä niistä voi tulla totta.

Lopuksi haluan jakaa kanssanne yhden suosikkirunoistani, Rannalla vuodelta 1932:

          "Ihanat vaaleat pilvet

          liukuvat taivaalla.

          Hiljaa ja lumoavasti
          laulaa ulappa.

          Aaltojen hyväilystä
          hiekka on väsynyt.
          Tulisit aivan hiljaa,
          tulisit juuri nyt."

P.S. Postaukseni Saima Harmajan teoksista voit lukea alla olevista linkeistä:

          Huhtikuu
          Hunnutettu
          Sateen jälkeen