Kirja-arvio: TaoLinin Kaunis maailma

Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 113 s.


Kaunis maailma -kokoelman novelleissaan kiinalaissyntyinen suomalaiskirjailija TaoLin (s. 1967) katsoo pois tutusta, kohti jotakin toisenlaista. Hän etsii ja osoittaa kauneutta, joka koskettaa syvästi, satuttaa. Novellit johdattavat lukijan suurten kysymysten äärelle: kuka on ihminen, mikä on maailma, mitä on kuolema? Elämä on näytelmä, jossa jokaisella on roolinsa, useampiakin. Se on matka, joka on kuljettava, uupuneenakin.

”On onni että kala ui, lintu lentää ja kukka kukkii. Minun on palattava lammen luo ja löydettävä kotini. Sinne on vielä pitkä matka, mutta tiedän, ettei se sijaitse itseni ulkopuolella.”


Minuutta ei ole helppoa määritellä, ja välillä on vaikeaa tunnistaa itseään jopa peilikuvastaan. Olemme muistojemme muovaamia ja tunteidemme ajamia. Ulkopuolisuuden kokemukset kirpaisevat ja toiseus turhauttaa – mutta onneksi se toki välillä myös naurattaa. 

Kokoelman teksteissä on sekä räväkkää suorapuheisuutta että runollista kauneutta. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka muutamilla sanoilla saa sanottua niin paljon. TaoLin onnistuu luomaan lyhyisiin, osin outoihinkin, tarinoihinsa hyvin toimivia draaman kaaria.

Jos etsit omaäänistä ja vakuuttavaa ilmaisua, kannattaa lukea Kaunis maailma ja tutustua myös muuhun TaoLinin tuotantoon. TaoLin merkitsee suomeksi persikkapuutarhaa, joten kuittaan tällä kirjalla Helmet -lukuhaasteen kohdan 42. Kirjailijan nimi siis viehättää minua.

P.S. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Kommentit