Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. Nyt. - Ajankohtainen yhteiskuntaoppi

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 156 s.

Kyllä ei kansa tiedä. Eikä herrat. Mielensäpahoittaja tietää. 

Tässä teoksessa kansakunnan virallinen jäärä käy läpi yhteiskunnan kipupisteet. Ihmiset tarvitsevat vastuita ja velvollisuuksia, eivät vain vapauksia ja oikeuksia. Turvallisuus syntyy tuttuudesta ja siitä, että jokaisella on hommansa. Vanhukset ovat ihmisiä, eivät kulueriä. Ja jos jokainen ihminen huolehtisi seitsemästä lähimmästään, ongelmat katoaisivat. 

"Kyllä on saatu helppo tuntumaan vaikealta. Koululainen ei jaksa herätä kouluun, työikäinen ei jaksa tehdä lounaan jälkeen töitä. On tavoiteltava uutta ja ihmeellistä, mutta matkat, alkkohooli, kuvittelukertomukset ja sokeriruoat eivät riitä. Tämän päivän 39-vuotias tekee vähemmän kuin 1930-luvun 9-vuotias. Muista tämä, kun suret kohtaloasi huoneihminen. 

Oma arvioni: Kyllä ei tätä kirjaa lukiessa tarvinnut mieltään pahoittaa. Mielensäpahoittaja esittää jälleen kerran perusteltuja ajatuksiaan yhteiskuntamme kehityksestä ja nykytilasta. 

"Siellä mistä minä tulen, lapsilisä tarkoitti kerran vuodessa yhtä lasta lisää perheeseen. Joka kolmannelle riitti kengät, joka kahdeksas pääsi koulutielle, joka kymmenes sai hammashoitoa." 


Hyvinvointiyhteiskunnassamme moni asia on sentään paremmin kuin ennen, vaikka ongelmia on edelleen. Tällä kertaa poliitikkoja ja heidän toimiaan tarkastellaan erityisen tarkkanäköisesti, kun kirjassa etsitään vastauksia lukuisiin päivänpolttaviin kysymyksiin aktiivimallista ilmastonmuutokseen ja verotuksesta vanhustenhuollon hoitajamitoitukseen, josta Minä Itte toteaa osuvasti näin:

"Kokonaista ihmistä pitää hoitaa kokonaisen ihmisen. Hänelle on järjestettävä aikaa ja mahdollisuus hoitaa työnsä niin hyvin kuin koulutus, kokemus ja taidot mahdollistavat. Hoitajalle eivät kuulu siivoojan, talonmiehen ja järjestyksenvalvojan hommat. Hoitajan ei pidä keittää perunoita, koska se on keittäjän homma."

Jos perinteiset yhteiskuntaopit tuntuvat liian raskailta luettavilta, suosittelen lämpimästi tätä erilaista yhteiskuntaoppia. Sen luettuasi saatat hyvinkin seurata vastavalittujen kansanedustajien ja ministerien toimintaa ikään kuin uusin silmin unohtamatta myöskään isojen maiden johtajia. Meillä suomalaisilla on taas nelisen vuotta aikaa miettiä myös omia vastauksiamme vaalikoneiden esitämiin kiperiin kysymyksiin, kun seuraavan kerran edustajiamme valitsemme - ja saamme samalla oikeuden valittaa silloin, kun aihetta on. 

Tätä vuoden 2019 kirjan ja ruusun päivän kunniaksi ostaamaani kirjaa lukiessa oli hauskaa "nähdä ja kuulla" Heikki Kinnunen karvalakissaan pohtimassa pieniä ja suurempiakin asioita. Se teki lukukokemuksesta tavallistakin viihdyttävämmän. 

Kuinka väärässä Tuomas Kyrön (s. 1974) ala-asteen opettaja olikaan todetessaan, ettei pojasta koskaan tulisi yhteiskunnan täysivaltaista jäsentä.  No, kiitos tämän pahasti erehtyneen kasvattajan, Kyröstä tuli kirjailija, joka pohtii teoksissaan, mitä yhteiskunta kenellekin on - ja saa lukijansakin pohtimaan. Kyllä ei ole huono asia sellainen puntarointi. 

Kommentit