Kirja-arvio: Marko Kilven Undertaker - Kuolemanlaakso

Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 347 s.

"Arnoa. Sitä on turha odottaa. Kuolemalla ei ole kuuloa. Ei näköä. Sillä on vain nälkä, jota se tyydyttää loputtomilla uhreillaan. Säälimättömällä ahneudella. Koskaan se ei tule kylläiseksi. Sen tähden jokainen joutuu vuorollaan uhraamaan sen edessä kaikkensa."

Nuhteettoman perheenisän, hienotunteisen hautausurakoitsijan ja kovan ammattirikollisen Jarmo Kiven ja hänen apurinsa edesottamuksia seuraava Undertaker-sarja on edennyt nyt kolmanteen osaan. Jos mahdollista, tämä uusin kirja on minusta vieläkin rankempi, ajankohtaisempi ja koukuttavampi kuin edeltäjänsä. Kuolemanlaaksossa tasapainoillaan jälleen hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän rajoilla. Elämä on ennen kaikkea selviytymistä, kuten Kivi asiaa pohtii:


"Selviytyminen on syvällä meidän perimässä, se on ollut siellä ihmiskunnan ensimmäisistä hetkistä lähtien. Ihminen kehitti oikeudenmukaisuuden paljon myöhemmin. Se on pelkkä vahingossa keksitty solmio kaulalla, jota voi helposti höllentää tai kiristää tarpeen mukaan. Tai ottaa kokonaan pois, jos vähänkään siltä tuntuu."

Tuttujen hahmojen liikkeitä seuratessa sivut kääntyivät nopeasti ja aika kului mukavasti myös keskellä yötä kovan sateen ropistessa ja ukkosen jyrähdellessä. Mikä onkaan parempi tapa valvoa kuin lukea veitsenterävää jännitystä.  Ja kuten Kilveltä voi odottaa, taas jäivät tapahtumat sellaiseen pisteeseen, että lukija ei voi muuta kuin suorastaan malttamattomana odottaa, miten tämä yllätyksellinen ja monikerroksinen dekkarisarja tästä jatkuu. Undertaker - Kuolemanlaakso edustaa tänä vuonna lukemieni dekkareiden kirkkainta kärkeä. Vahva suositus armottomasta jännityksestä pitäville.  

P.S. Undertaker-sarjan aiemmat osat ovat Kuolemantuomio (2017) ja Kuolemanenkeli (2018). Jos Kivi ystävineen ja vihollisineen ei ole sinulle vielä tuttu, aloita sarjan ensimmäisestä kirjasta.  

Kommentit