Mari Mörö: Hajvalo

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 170 s.

Mari Mörön mestarillisen hauska romaani on tragikomedia onnellisten saarelta.

Malkosaari, Kanada, 1901: Joukko suomalaisia päättää toteuttaa unelmansa ja perustaa yhteisomistukselle ja demokratialle rakentuvan utopian, Sointulan.

Malkosaari, Kanada, 2017: Utopia on romahtanut yli sata vuotta sitten. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan järjestelyihin kuuluu myös paikallisen museon Suomi-esineistön lajittelua ja nimeämistä, menneisyyden raivaamista. 

Museoon palkattu suomalaisnainen tulee raahanneeksi mukanaan yhtä sun toista menneisyydestä. Arvaamattomaksi muuttuva maailma heittää puntariin perheen rippeet ja yhteisön - niin Kanadassa kuin Suomessa. Mistä pitää kiinni ja mistä on laskettava irti?

Oma arvioni: Mörö kuvaa Hajavalossa taidokkaasti sitä, kuinka epävarmuudesta on muodostunut uusi normaali. Kukaan ei tiedä varmasti, mitä huominen tuo tullessaan, joten elo on useimmiten varsin kaukana hauskasta, niin kuin mielestäni oli tämä romaanikin. Tai ei minua sitä lukiessa juurikaan naurattanut. Minusta Hajavalo onkin ennen kaikkea kertojan kiinnostava kehitystarina, jonka keskeinen sanoma on siinä, että vaikka kaikkea ei voikaan elämässään valita, oman asennoitumisensa onneksi voi. Mörö taitaa pakinamaisen tarkkanaköisen ilmaisun, jossa pienistä palasista rakentuu kokonainen elämä.