Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 103 s.

Minä olen ruvennut kirjoittamaan, jotta en olisi yksin.

Sinisessä muistikirjassa on rakastetun kirjailijan päiväkirjamerkintöjä kahdenkymmenen vuoden ajalta, aamun ensimmäisiä ja niitä, jotka valvottavat öisin. Muistikirjan sivut ovat täynnä kaipuuta ja toivoa, ajatuksia vanhenemisesta ja vanhemmuudesta, olemassaolon ihmeitä, iloja, suruja, sudenkorentoja. 

Oma arvioni: Pieni kirja täynnä suuria ajatuksia. Elämänpohdintojen takaa kuuluu iäkkään ja kovia kokeneen naisen vahva ääni. Tunteet ovat teksteissä voimakkaina läsnä: on yksinäisyyttä, ikävöintiä, kaipuuta, rakkautta ja kiitollisuutta. Etenkin Eeva Kilven (s. 1928) avoimen omakohtaiset näkemykset vanhenemisesta ovat koskettavaa luettavaa, kuten seuraava sitaatti mielestäni hyvin osoittaa:

"Nuorena minua autettiin enemmän. Nyt kun olen vanha, minua ei auta kukaan. Rahasta on apua, mutta se ei ole ihminen. Eikä se ole voimaa. Se on vain tietynlaista valtaa. Ja helppoutta sillä voi kyllä ostaa."

Kaipuu perheeseen ja yhteisöllisyyteen sekä yksinäisyyden musertavuus tulevat esille monissa muistiin merkityissä ajatuksissa. Ei ole helppoa olla vanha ja samaan aikaan jaksaa kuin nuori, Kilpi pohtii. Sininen muistikirja antaa ajattelemisen aiheita varmasti kaikille lukijoilleen, mutta aivan erityisesti niille, jotka miettivät omaa tai läheistensä ikääntymistä. Suosittelen.