Heli Laaksonen: Aurinko. Porkkana. Vesi. - Runoi

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 95 s.

Ilo ja suru, kepeys ja paino vuorottelevat Heli Laaksosen runoissa. Ilmeikäs lounaismurre soi hilpeissä ja melankolisissa sävyissä, mutta sivaltaa terävästi, kun runoilija ottaa kantaa. 

"Pihkafäriset silmät, tukka ko tyynyntäyte, luanne ko jauhois kiäriteltty toukka, mut paras pussaaja läänis."

Vallattomat jutut pulppuavat sanamaijan lähteestä, tuonpuoleinen häilyy taustalla ja rakkaus lämmittää kuin sisaren sininen pipo. Lopulta onnen edellytykset ovat yksinkertaiset. Erityisen lähellä runoilijan sydäntä on elävä, ovela metsä, jonne viisas astuu nöyrin mielin.  

Oma arvioni: Read Hour sujui varsin leppoisasti Heli Laaksosen uuden runokirjan parissa. Kirjan kansi on upea ja teoksen graafinen ilme muutenkin hieno. Ja runot - puhuttelevia ja viihdyttäviä kuten sanamaijan riimit mielestäni aina. Tämän kokoelman runoissa pieni ihminen liikkuu suuressa maailmassa iloineen ja suruineen. Riimeissä kuuluu muun muassa  luopumisen haikeus ja unelmoinnin vaikeus. Kuinka keskeneräistä kaikki lopulta onkaan. Silti elämään ei kannata suhtautua liian vakavasti, joten runoista löytyy vakavuuden rinnalta myös mukavasti huumoria. 

Lukutaitopäivän teemaan liittyen valitsin tähän postauksen loppuun Varotuksen:

"Älä lue lapsel! Teet hankalaks tyrannien tyät. Niin pal helpomp heijä o yksinkertassi huijata. Älä lue lapsel! Oppi viäl keksimä omast pääst jutui, ja kuka niit kerkke kuuntelema? Älä lue lapsel! Kirjaviissai ain joku riso, lamppa aivo ei rasitu."