Noora Valkonen: Pala kurkussa - Selviytymistarinoita syömishäiriöistä

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 152 s.

Kun elämästä tulee nälkäpeli

”Ei kannata syödä liikaa kakkua, sukulainen totesi rippijuhlissani. Nielin häpeän ja salasin mielipahan, kuten tein aina kuullessani huomautuksen painostani. Pian keksin, että voisin itse laittaa huomautuksille pisteen.”

Syömishäiriö alkaa usein halusta laihduttaa. Karkit joutuvat pannaan, iltalenkkien määrä kasvaa ja yhä useammat ruoat listataan kielletyiksi. Pian kaikki ajatukset alkavat kiertyä ruoan ympärille ja syömiseen ilmaantuu sääntöjä, joiden rikkominen ahdistaa. Jotkut lakkaavat lopulta syömästä lähes kokonaan, toisilla nälkäkuuria seuraa ahminta, joka voi päättyä oksentamiseen tai rajuun liikuntaan. Anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö ja ortoreksia ovat erilaisia syömishäiriöitä, mutta niiden syntymekanismit ovat hyvin samanlaisia.

Pala kurkussa kertoo, miten syömishäiriö etenee viattoman tuntuisesta laihdutuksesta syömisen ja kehon tiukkaan kontrollointiin. Haastatellut kertovat monia syitä koulukiusaamisesta täydellisyyden tavoitteluun – syömisen sääntely on ollut heidän selviytymiskeinonsa elämän koettelemuksissa.

Valaiseva ja toivoa antava teos etenee sairastumisen ensi merkeistä uuden tasapainon löytämiseen ja tuo kuuluviin myös sairastuneiden läheisten äänet.

Oma arvioni: Tämä tuore kirja antaa arvokkaan puheenvuoron niille, jotka tietävät aidosti, miltä syömishäiriön kanssa eläminen tuntuu. Se auttaa meitä ruokaan ja syömiseen "normaalisti" suhtautuvia ymmärtämään, mistä syömishäiriöissä on kysymys. 

"Kikkoja oli helppo löytää: ei ruokaa kuuden jälkeen, ei missään tapauksessa rasvaa ja joka ilta juoksulenkki, satoi tai paistoi. Syömistä oli yllättävän helppo vähentää samaa tahtia kuin lenkit pitenivät. Jokainen askel, jokainen syömättä jätetty suupala sai kurkkua kuristavan tunteen helpottumaan. Kun painoni alkoi pudota, onnistumisen tunne sai minut jatkamaan. Myös ympäristö huomasi muutokseni. Sain osakseni kehuja, ihmettelyä ja huomiota. Vihdoin kelpasin!"

Pala kurkussa -kirjassa kerrotut tarinat  elävästä elämästä osoittavat koskettavasti, että syömishäiriö ei ole valinta tai kenenkään syy. Se on  häiriö, jonka taustalta on löydettävissä monenlaisia tekijöitä. Siitä on mahdollista toipua, mutta se ei kuitenkaan onnistu hetkessä eikä pelkästään syömällä. Kun syömishäiriöstä kärsivä henkilö haluaa tulla terveeksi, on otettu jo tärkeä askel paranemisen tiellä. Ikävä kyllä sairaudesta saattaa joillekin tulla ikään kuin ystävä, jolloin siitä haluaa pitää tiukasti kiinni. On todella surullista, jos syömishäiriö tuntuu ainoalta keinolta selviytyä vaikkapa koulukiusaamisesta.

Syömishäiriö ei aina myöskään näy päällepäin - langanlaiha anoreksiaa sairastava teinityttö on siis vain yksi tähän vakavasti otettavaan sairausryhmään kuuluvista. Harvoin tullaan ajatelleeksi, että syömishäiriö voi itse asiassa "puhjeta" oikeastaan kenelle tahansa ja milloin vain. 

Kirjaa lukiessa tulin väistämättä miettineeksi, kuinka vakavia seurauksia liiallisella laihuuden ihannoinnilla saattaakaan olla. Tänä päivänä puhutaankin onneksi enemmän kehopositiivisuudesta. On tärkeää, että ihan jokainen voisi kokea olevansa ihmisenä hyväksytty ja hyvä juuri sellaisena kuin on kehonsa painoon ja muotoon katsomatta. Hyvinvointia ja elämähallintaa tulisi oppia hallitsemaan muulla tavoin kuin syömistä ja kiloja pakonomaisesti tarkkaillen ja kontrolloiden, joten median edustajienkin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaisessa valossa esimerkiksi ylipainoisia ihmisiä esittävät.  

Koska terveydenhuollon ammattilaiset, opettajat, valmentajat sekä lasten ja nuorten vanhemmat ovat avainasemassa syömishäiriöiden tunnistamisessa ja varhaisessa hoitoon ohjaamisessa, suosittelen heille tämän ajatuksia herättävää kirjaa, jota lukiessa pala voi nousta kurkkuun. Ja syömishäiriöiden kanssa kamppaileville tämä teos tarjoaa varmasti arvokasta vertaistukea. Mielestäni tällaisella kirjalla voidaan rikkoa myös syömishäiriöihin liittyviä tabuja. Tartutaanko yhdessä kirjassa annettuun neuvoon ja lopetetaan painoon ja ulkonäköön liittyvä kommentointi?