Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 207 s.

Täräyttävä kuvaus ihmisyyden olemuksesta

Yksityistä ja yleistä tyylitajulla sekoittaen Enqvist tutkii kuoleman edessä ihmisyyden ydintä. Mikään logiikka ei kiellä maailmaa ilman merkityksiä. 

Kun ihminen kuolee nuorena, sanomme hänen menneen liian varhain. Mitä tarkoitamme? Onko luonnonjärjestystä sorkittu, entä kuka on vastuussa? Jumala se ei ainakaan ole, toteaa Enqvist ja laskee syyn sattuman niskoille. Yksityistä ja yleistä tyylillä sekoittaen teoksessa tutkitaan kuoleman, ihmisyyden ja uskonnon ydintä. Suru vanhempien rakkaudettomaksi kokemastaan elämästä saa tutkijan ihmettelemään, mikä saa ihmisen lähelle katsomisen sijasta haikailemaan kuoleman taa uskomuksiin ja mysteereihin. Enqvist ei kuitenkaan jätä meitä tyhjän päälle. Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat havahduttaa mysteereistä todellisuuteen ja kehottaa arvostamaan sitä, mitä varmasti - ja vielä - on olemassa. 

Oma arvioni: 

Kosmologian professori Kari Enqvist (s. 1954) valottaa kirjassaan kiinnostavasti sitä, miten uskonnoton henkilö suhtautuu kuolemaan, mutta osansa saavat myös niin atomipommit kuin Alzheimerin tautikin. Enqvist tarkastelee laajoja kysymyksiä maltillisen humoristisesti ja ennen kaikkea pohdiskelevalla otteella. 

Hänen mukaansa elämä koostuu sirpaleista, joiden välillä on vain heikko yhteys. Näin ollen elämän mieltä tulee etsiä osista eikä kokonaissummasta. Meidän tulisi siis tarttua hetkeen, kuten itse asiassa luonnontieteetkin meille opettavat. Mitä kaikkea meille voisikaan tapahtua, jos kykenisimme rakastamaan ja saamaan tunteellemme myös vastakaikua, Enqvist pohtii omien vanhempiensa kokemuksiin peilaten.

Uskon kirjan tarjoavan ajattelemisen aiheita kaikille uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta, mutta toki tähän teokseen tarttuminen vaatii lukijalta ainakin jonkin verran avarakatseisuutta.